Itä-Karjalan partisaanitaistelut 1942

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Itä-Karjalan partisaanitaistelut olivat heinä-elokuussa 1942 käytyjä suomalaisten sotilaiden ja majuri Grigorjevin komentaman Neuvostoliiton 1. partisaaniprikaatin eli Puutoisten sissiprikaatin välisiä kahakoita Itä-Karjalassa Ontajärven ja Seesjärven välisellä kannaksella ja Tumbajoen sekä Sidrajoen varrella.

Partisaaniprikaatin muodostivat 1941 Itä-Karjalasta evakuoidut miehet ja naiset, joiden joukoissa oli runsaasti vakaumuksellisia kommunisteja ja komsomoleja. Prikaati oli koulutettu Puutoisissa ja sen vahvuus oli silloin noin 900 henkeä. Prikaati siirrettiin 10. kesäkuuta 1942 Sekeeseen varustettavaksi tulevaa retkeä varten. Tehtävän se sai 13. kesäkuuta. Sen oli määrä hyökätä 638 partisaanin voimin Kontupohjaan ja Porajärvelle tuhotakseen armeijakuntien esikunnat ja varastot. Toisena aikomuksena oli häiritä suomalaisten liikenneyhteyksiä. Annettu tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi käytössä olevilla valmisteluilla ja varusteilla.

Tapahtumat alkoivat 11. heinäkuuta klo 03.15, kun suomalainen Rajajääkäripataljoona 5:n tiedusteluosasto huomasi venäläisen osaston ja järjesti väijytyksen. Kahakassa kaatui 10 venäläistä loppujen onnistuessa paeta. Partisaanien marssi korpien halki oli alkanut 29. kesäkuuta Suglitsasta Jolmajärven ja Ontajärven kannaksen kautta kohti länttä. Suomalaisten 14. divisioonan kevyt osasto 2:n partio havaitsi 15. heinäkuuta noin 100 miehen vahvuisen osaston ylittäneen Rukajärven - Paateneen välisen tien ja suunnanneen länteen. Suomalaiset joukot ryhtyivät takaa-ajoon jo samana päivänä. Kosketusta partisaaneihin ei vielä saatu, mutta heidän huomattiin kääntyneen kohti etelää. Lentotiedustelu teki varman havainnon Prikaatista 17. heinäkuuta. Kääntyminen etelään ja joutuminen alttiiksi paljastumiselle ei kuulunut suunnitelmiin, mutta partisaaneja vaivanneiden täiden vuoksi komentaja johdatti joukot Tumbajoen tyhjälle metsätyöleirille täisaunaan. Kylään tunkeutuessaan Prikaati tuhosi siellä olleen kevyen suomalaisvarmistuksen. Suomalaisten joukot saapuivat Tumban kylään 18. heinäkuuta ja kiivaat taistelut alkoivat välittömästi. Prikaati lähti vetäytymään kyhäämillään lautoilla Tumbajärven ylitse jatkuvassa tulituksessa. Suomalaiset saivat vangin, joka kertoi heidän joukkojensa vahvuudeksi 700 henkeä. Tätä tietoa ei täysin suomalaiset uskoneet. 21. heinäkuuta Päämaja määräsi pataljoonan suomalaisesta 12. prikaatista venäläisten partisaanien takaa-ajoon aiemmin tehtävään määrättyjen neljän joukkueen ja yhden komppanian lisäksi. Tehtävänä oli tuhota partisaanit viimeiseen mieheen.

Partisaanien tilanne oli erittäin tukala heidän paetessaan nälissään ja syöpäläisten vaivaamina. Huoltopudotukset lentokoneilla olivat epäonnistuneet. He elivät käytännössä marjojen ja sienien varassa. 28. heinäkuuta komentaja Grigorjev sai yhteyden Sorokkaan josta sai luvan keskeyttää tehtävä ja palata. Prikaati pysähtyi Tjasajoella 30. heinäkuuta odottamaan ruokaa voidakseen lähteä paluumatkalle, mutta ruokaa ei tullut. Sen sijaan suomalaisten raivoisa hyökkäys alkoi samana iltana. Taistelu jatkui läpi yön, kunnes venäläiset kykenivät irtautumaan. Taistelupaikalle jäi 113 kaatuneen partisaanin ruumiit, joukossa majuri Grigorjev. Suomalaiset lähtivät takaa-ajoon kohti pohjoista, ja kosketukset partisaaneihin johtivat lukuisiin kahakoihin. Partisaanien jäljiltä löytyi merkkejä nälän aiheuttamasta kannibalismista, nälkään kuolleita ja lampeen hukutettuja omia haavoittuneita. Partisaanit onnistuivat 4. elokuuta saamaan kaksi päiväannosta muonaa lentopudotuksin. Sidrajärvelle pudotettiin 5. elokuuta muonaa, ja partisaaniosasto ”kostajat” lähetettiin sitä hakemaan. Vuonna 1970 löydettiin osaston muodostaneen 70 partisaanin ruumiit yhteen läjään ammuttuna Sidrajoen varresta. Tapaus on hämärän peitossa, yhtään suomalaisjoukkoa ei ole pystytty sitovasti yhdistämään tapaukseen. 14. elokuuta partisaanit aloittivat hyökkäyksen suomalaisten kimppuun edetessään kohti Jolmajärveä. Aamuyöllä 15. päivänä venäläiset rynnäköivät kahden suomalaiskomppanian välistä samalla kaapaten mukaansa kaiken syötäväksi kelpaavan. Laukausten ääniä kuultiin vielä pitkään aamupäivään venäläisten haavoittuneiden ampuessa itseään. Paikalle jäi 58 kaatunutta venäläistä.

Kahtia jakautuneen partisaaniosaston pääjoukko ylitti Jolmajärven pienemmän osaston edetessä järven eteläkärkeä kohden. Jolmajärven yllä käytiin ilmataistelu, jossa neljä suomalaista Morane-Saulnier konetta tulitti järveä ylittänyttä partisaaniosastoa saaden kimppuunsa viisi venäläisten Hurricanea. Molemmat osapuolet menettivät yhden koneen. Ylityksessä 40 partisaania menetti henkensä 13 haavoittuessa. Lopulta Sunglitsaan onnistui 25. elokuuta palaamaan 120 partisaania 638:sta retkelle lähteneestä. Suomalaisten tappiot olivat kokonaisuudessaan 119 miestä.