Ilovaiskin taistelu

Ennen Ilovaiskin taistelua sotatoimet Itä-Ukrainassa olivat jatkuneet kolme kuukautta. Elokuun alussa 2014 Ukrainan asevoimien terrorisminvastainen operaatio eli ATO (Антитерористична операція) oli edennyt Itä-Ukrainan kapinallisten ns. Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen huhtikuussa valtaamille alueille. Ilovaisk oli noin 16 000 asukkaan kapinallisten hallussaan pitämä tärkeä rautateiden solmukohta. Ukrainalaisten hyökkäys tähtäsi Ilovaiskin valtaukseen ja kapinallisten Donetskin ja Luhanskin kaupunkien eristämiseen toisistaan. Ilovaiskin ja ukrainalaisen valtatie 21 valtaaminen Zuhresissa ja H'artsyzkissä olisi merkinnyt myös Donetskin huoltoreittien katkaisemista.^[1]

Hyökkäystä varten koottiin sektori B:n komentaja kenraaliluutnantti Ruslan H’omtšakin alainen hieman alle 700 miehen vahvuinen osasto 51. mekanisoidun prikaatin vahvennettu komppania, pienempiä osastoja 93. mekanisoidusta prikaatista ja 17. panssariprikaatista, sekä kansalliskaartin 39. ja 40. paikallispuolustuspataljoonasta ja sisäministeriön alaisista vapaaehtoispataljoonista. Näiden joukkojen lisäksi hyökkääjien oikeaa siipeä tuki kenraali Petro Lytvynin alaisen sektori D:n joukkoja. Yhteensä taistelun alussa ukrainalaisten puolella oli 1 000–2 000 sotilasta, joiden tukena oli joitakin kmmeniä tykkejä. Ukrainan ilmavoimat eivät osallistuneet taisteluun merkittävästi, koska kapinallisilla oli vahva ilmatorjunta-aseistus. Ukrainalaisten tietojen mukaan Ilovaiskissa piti olla vain 50–60 kapinallistaistelijaa ilman huomattavia puolustusvarusteluja.^[1]

Kapinallisten puolella tuleviin taisteluihin osallistuivat niin sanottujen Novorossijan asevoimien yksiköt Oplot, Somalija, Sparta ja Vostok. Taistelun venäläiset joukot muodostuivat todennäköisesti 98. maahanlaskudivisioonan 331. rykmentistä, 9. moottoroidusta jalkaväkiprikaatista, 18. moottoroidusta jalkaväkiprikaatista ja 106. maahanlaskudivisioonasta.^[1]

Taistelut Ilovaiskin kaupungin lähellä alkoivat 6. elokuuta 2014. Ensimmäiset paikallispuolustuspataljoona Krivbasin tekemät hyökkäykset kohti kaupunkia torjuttiin. 10. elokuuta seurasi voimakkaampi yritys saartaa Donetsk. Pataljoona Kryvbas ja 51. mekanisoidun prikaatin komppania eristi Ilovaiskin ja perusti sen ympärille taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuilla vahvennettuja tukikohtia. Vapaaehtoispataljoonat Donbas, Šah'tarsk ja Azov yrittivät hyökkäystä itse kaupunkiin, mutta hyökkäys pysähtyi nopeasti muutaman kilometrin päähän. Samaan aikaan pohjoisessa ATO yritti vallata Zuhresin ja H'artsyzkin risteysalueen, mutta tämäkin hyökkäys pysähtyi 12. elokuuta mennessä. Kaupunkia saartaneet joukot joutuivat suorien hyökkäysten ja väijytysten kohteeksi niiden pitäen kuitenkin asemansa. ATO päätti nyt valmistautua uuteen hyökkäykseen Ilovaiskiin kansalliskaarin ja vapaaehtoisjoukkojen kera.^[1]

16. elokuuta uuden hyökkäyksen sovittiin alkavan aamulla 17. elokuuta. Aamulla lähtöalueella Mnohopilljan kylään oli saapunut ajoissa kuitenkin vain vapaaehtoispataljoona Donbas. Dnipro-1 oli myöhässä useita tunteja, Azov ei ollut lähtenyt liikkeelle Mariupolin seudulta ja Šah'tarsk oli ilmoittanut luopuvansa operaatiosta. Hyökkäys käynnistyi lopulta kuitenkin joka tapauksessa. Donbas valtasi Hrabsken kylän Ilovaiskin lounaispuolella, mutta Dnipro-1 pataljoonan hyökkäys pysähtyi Vynohradnen kylään kaupungin itäpuolella. 18. elokuuta Donbasin joukkojen onnistui edetä itse kaupunkiin ja 19. elokuuta sen joukot olivat vallanneet kaupungin länsipuolen. Alueelle saapui nyt myös viimein Azov-pataljoona ja seuraavien päivien aikana muita joukkoja. Ukrainalaiset ja kapinalliset olivat kärsineet huomattavia tappioita epäsuorassa tulessa. 20. elokuuta Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvosto ilmoitti jo yltiöoptimistisesti koko kaupungin olevan ukrainalaisten hallussa. Todellisuudessa taistelut jatkuivat ja kapinallsiten toiminta kiihtyi. Kapinalliset tekivät epäsuoran tulen ja taisteluajoneuvojen tukemia vastahyökkäyksiä, mikä hankaloitti kaupunkiin pääsyä. 23. elokuuta ukrainalaisille auki oli vain yksi reitti etelästä. Kaupunkia eristävät joukot joutuivat vetäytymään etelään ja länteen. Ukrainalaiset olivat tähän mennessä menettäneet noin 40 miestä kaatuneina ja yhden vankina.^[1]

Ilovaiskin motti alkoi muodostua 23. elokuuta. Iltapäivällä 23. elokuuta ukrainalaisten tiedusteluraporttien mukaan venäläiset mekanisoidut joukot ylittivät maiden vastaisen rajan Uspenkassa edeten kohti Amvrosijivkaa. Ukrainalaisjoukot yllätettiin ja niiden puolustus mureni. 24. elokuuta Ukrainaan oli edennyt ainakin kahdeksan venäläistä taisteluosastoa. Näistä puolet, tai noin 2 000 sotilasta, eteni Donetskin oblastiin ja toinen puoli Luhanskin oblastiin. Sektori D:n joukot romahtivat hyökkäyksen paineessa ja ne vetäytyivät hallitsemattomasti länteen. Murtunut Sektori D liitettiin vielä samana iltapäivänä Sektori B:n alaisuuteen. Kohti Ilovaiskia edenneet venäläiset pysäytettiin hetkeksi Mnohopilljan–Kuteilnykoven tasalle. Kymmenen venäläisen 98. maahanlaskudivisioonan sotilasta jäi ukrainalaisten vangiksi ja yksi T-72B3-taistelupanssarivaunu vallattiin ehjänä. Ilta kuuden aikaan venäläiset olivat kuitenkin katkaisseet Ilovaiskin eteläpuolen ukrainalaisten tärkeimmän huoltoreitin tie 0509:n. Ukrainalaisjoukkojen vahvuus Ilovaiskissa oli noin 1 200–1 400 sotilasta. Venäläishyökkäyksen pysähdyttyä muutaman seuraavan päivän ajan venäläiset keskittyivät vaikuttamaan epäsuoralla tulella, jota johdettiin lennokkikalustolla. Sektori B joutui vetämään oman tykistönsä alueelta 25. elokuuta niiden kärsittyä mittavia tappioita venäläisten vastatykistötoimien takia.^[1]

25. ja 26. elokuuta ukrainalaisen 51. mekanisoidun prikaatin komppanian puolustus mureni Ilovaiskin kaakkoispuolella ja sen joukot pakenivat kohti länttä. Samalla murtui myös Amvrosijivkaa puolustaneen 5. paikallispuolustuspataljoona Prykarpattjan puolustus. Ilovaiskin tilannetta oli nyt alettu kuvailla mediassa epätoivoiseksi ja ukrainalaisjoukkojen toimintaedellytykset olivatkin alkaneet muuttua mahdottomiksi. Ukrainalaiset kärsivät samaan aikaan tappioita Ilovaiskin ohella myös rintaman muilla osuuksilla. Venäläiset ja heidän tukemansa kapinalliset olivat vallanneet Savur-Mohylan kukkulan 40 kilometriä Ilovaiskista itään ja 27.–28. elokuuta Novoazovskin kaupungin Mariupolin itäpuolella. Ilovaiskissa ukrainalaisjoukkojen painostus jatkui kaikilla suunnilla. Starobeševe menetettiin 27. elokuuta, jossa käydyissä taisteluissa ATO-joukkojen ainut reservi kärsi suuret kalustotappiot. Sektori B:n vielä saartorenkaan ulkopuolella olevien joukkojen valtaosa irtaantui samana päivänä. Saartorenkaan sisäpuolelle Ilovaiskiin oli jäänyt 28. elokuuta noin 1 000 ukrainalaista Donbas- ja Dnipro-vapaaehtoispataljoonista sekä 93. Mekanisoidusta prikaatista. Saartorenkaan sisälle oli jäänyt myös Sektori B:n komentaja Ruslan Khomtšak. Osa ukrainalaisista aloitti nyt neuvottelut venäläisten kanssa vetäytymisen mahdollistamiseksi. Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti ehdotuksen humanitäärisen käytävän muodostamisesta. Lopulta paikan päällä saavutettiin yhteisymmärrys, jonka mukaan ukrainalaiset vetäytyisivät Ilovaiskista Starobeševen kautta länteen.^[1]

Ukrainalaiset aloittivat vetäytymisensä kokoontumisalueelta Mnohopilljan ja Ahronomitšnen kylistä kohti Starobeševeä aamulla 29. elokuuta. Mukana oli noin 1 000 sotilasta, 40 panssaroitua ajoneuvoa ja 120 muuta ajoneuvoa. Aamulla ukrainalaisten luona oli vieraillut venäläinen upseeri, joka ilmoitti vetäytymisehtojen muuttumisesta. Ukrainalaisten vaadittiin jättämään taakse aseensa ja käyttämään vain yhtä reittiä vetäytymiseen. Ukrainalaiset vetäytyivät kuitenkin alkuperäisen sopimuksen mukaisesti kahtena osastona, joista eteläinen joutui tie T0509:n suunnalla venäläisjoukkojen tulen kohteeksi. Joukot vastasivat tuleen ja joukkojen irtautumista alkoivat tukea myös ukrainalainen tykistö ja rynnäkkökoneet. Ukrainan ilmavoimat menettivät yhden irtautumista tukeneen Su-25M rynnäkkökoneen Starobeševen alueella. Venäläiset kärsivät joitakin tappioita, mutta ukrainalaiset lyötiin lopulta hajalle. Vain osa joukoista pääsi pakenemaan takaisin ukrainalaisten hallitsemalle alueelle, heidän mukanaan Ruslan H'omtšak ja Dnipro-1:n komentaja Juri Bereza.^[1]

Ukrainalaisjoukot olivat menettäneet Ilovaiskin taistelun aikana lähes kaiken raskaan kalustonsa tuhottuna tai vihollisen valtaamana. Elokuussa 2015 julkaistun selvityksen mukaan heidän tappionsa olivat 366 kaatunutta, 429 haavoittunutta ja 158 vangiksi jäänyttä.^[1] Venäläisten oppositiotahojen toukokuussa 2015 julkaiseman raportin mukaan venäläiset olivat kärsineet taistelujen aikana 150 miehen tappiot kaatuneina.^[2] Yhden arvion mukaan taistelujen aikana sai surmansa myös ainakin 100 siviiliä.^[3] Taistelut jatkuivat edelleen rintaman muilla osilla, mutta venäläisten etenminen pysähtyi viimein syyskuun ensimmäisen viikon aikana joko kärsittyjen tappioiden tai strategisen päätöksen takia. Tällä välin Valko-Venäjällä neuvoteltu Minskin sopimuksen mukainen tulitauko astui voimaan 5. syyskuuta. Ukrainalaisten tappioon vaikuttaneita tekijöitä olivat esimerkiksi vastustajan aliarviointi, johtamisen jäykkyys ja reservien puute. Venäläisjoukkojen tilannekuva ja tulivoima oli ukrainalaisiin nähden ylivoimainen.^[1]