Henrich Focke

Henrich Focke (8. elokuuta 1890 Bremen – 25. helmikuuta 1979 Bremen, Länsi-Saksa) oli saksalainen lentokoneinsinööri, joka kehitti ensimmäiset helikopterit.

Hän rakensi liitokoneen vuonna 1909 ja moottorilentokoneen, joka oli Kolthoff-Focke A III, vuonna 1910. A III oli alitehoinen, mutta lentokelpoinen. Seuraava kone vuonna 1912 A IV oli se, jolla hän itse lensi ensi kerran moottorikoneella. Hän aloitti yhteistyön Georg Wulfin kanssa 1913 ja he suunnittelivat Focke-Wulf A VI -koneen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen he jatkoivat kehittelyä. Seuraava kone sai tunnuksen A VII.

Vuonna 1923 Wulf, tohtori Werner Neumann ja Focke perustivat Focke-Wulf-yhtiön, joka kehitti 1933–1945 Luftwaffelle suuren määrän lentokoneita.

Focke meni naimisiin Louise Meyerin kanssa vuonna 1926.^[1]

Focke-Wulf valmisti Juan de la Ciervan kehittämää autogiroa lisenssillä vuodesta 1933.^lähde? Focke suunnitteli sen insipiroimana maailman ensimmäisen käyttökelpoisen helikopterin, Focke-Wulf Fw 61:n, jonka ensilento tehtiin 26. kesäkuuta 1936.

1937 osakkaat pakottivat Focken eroamaan nimeään kantavasta yhtiöstä. Paine on voinut olla myös poliittista.^lähde? Hän perusti Focke-Achgelis -yhtiön Gerd Achgelisin kanssa. Se erikoistui helikoptereihin.

Toisen maailmansodan jälkeen Focke työskenteli ranskalaisen SNCASE:n palveluksessa auttaen heitä SE-3000 matkustajahelikopterin kehityksessä, mikä perustui Focke-Achgelis Fa 223 Dracheen. SE-3000 teki ensilentonsa vuonna 1948.^lähde?

Hän työskenteli myös brasilialaiselle sotilasilmailun kehitysyhtiö CTA:lle,^lähde? jolle hän kehitti kiinteäsiipistä Convertiblano VTOL-konetta ja kaksipaikkaista BF-1 Beija-Flor -helikopteria. Bremenissä hän kehitti kolmipaikkaista Kolibri-helikopteria (ensilento 1958), mitä varten hän rakensi tuulitunnelin hylättyyn lentokonehalliin. Tuulitunneli löydettiin uudestaan vuonna 1997, entisöitiin toimivaksi, ja toimii nykyään Henrich Fockelle omistettuna museona.^[2]