Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Ylioppilaskunta syntyi alkuaan osakuntien yhteistyöelimeksi. Se perustettiin virallisesti vuonna 1868, kun keisari Aleksanteri II antoi asetuksen, jolla virallistettiin ylioppilaiden yleiset kokoukset. Silloisessa Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa opiskeli alle tuhat ylioppilasta. Ylioppilaskunnan vuosipäivää vietetään Vanhan ylioppilastalon vihkiäispäivän muistoksi 26. marraskuuta. Yhteisön alkuperäinen nimi oli Suomen ylioppilaskunta, mikä muutettiin vuonna 1928 muotoon Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, kun Suomeen oli jo perustettu myös muita monialaisia yliopistoja.

Ylioppilaiden todellisen tai pelätyn alkoholinkäytön ja rettelöinnin tähden ylioppilaskunnalle myytiin tontti silloisen Helsingin kaupunkikeskustan eli Senaatintorin ympäristön ulkopuolelta, Espoon tullinpuomin vierestä. Tälle Heikinkadun (nykyinen Mannerheimintie) ja Aleksanterinkadun kulmauksessa sijaitsevalle tontille valmistui vuonna 1870 nykyinen Vanha ylioppilastalo, jonka rakentamiseen käytetyt varat hankittiin osaksi kansalaiskeräyksellä ja suurelta osin pitkäaikaisina lainoina. Viereen valmistui vuonna 1910 Osakuntatalo. Myöhemmin rakennuksesta alettiin käyttää nimeä Uusi ylioppilastalo.

Toisen maailmansodan jälkeen suuri rakennushanke oli vuosina 1947–1952 Etu-Töölöön rakennettu Domus Academican opiskelija-asuntola. Samoihin aikoihin rakennettiin lisäksi Vanhan ja Uuden ylioppilastalon viereen, Kaivokadun puolelle ylioppilaskunnan omistama, liiketiloiksi vuokrattu Kaivotalo, joka myöhemmin, 1980-luvun alussa laajennettiin nykyiseksi Kaivopihan liikekeskukseksi.

Ylioppilaskunnan keskeinen toimintamuoto oli myös oma kirjasto, joka oli perustettu jo vuonna 1858 yhdistämällä osakuntien kirjakokoelmat. Tämä Almänna studentbibliotek eli myöhempi Opiskelijakirjasto toimi HYY:n kirjastona vuoteen 1974, jolloin sen hallinta siirtyi yliopistolle. Ylioppilaskunnan oma lehti Ylioppilaslehti alkoi ilmestyä vuonna 1913. Vuonna 1953 ylioppilaskunta alkoi perustaa opiskelijaruokaloita, joista kehittyi nykyinen UniCafe-ketju.

Vuonna 1972 HYY vastusti EEC-vapaakauppasopimusta ja vaati sen tilalle kauppaa sosialistimaiden kanssa suunnitelmatalouden etujen vuoksi.^[5]

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1995 joukko opiskelija-aktiiveja herätti ajatuksen opiskelijoiden hyvin toimivaksi osoittautuneen kehitysyhteistyötoiminnan ulottamisesta Venäjän suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen pariin. Opiskelijoiden keskuudessa laitettiin vireille vuosittainen keräys, jonka varat käytettiin erilaisiin hankkeisiin vähemmistökielten ja -kulttuurien hyväksi. Sen oli erityisesti tarkoitus tukea suurissa vaikeuksissa ollutta vähemmistökielistä julkaisutoimintaa. Jo ennen keräyksen käynnistämistä HYY lahjoitti Inkerin kulttuuriseura ry:lle 10 000 markkaa Inkerin lasten oppikirjan painokustannuksiin sekä 1 000 markkaa Karjalan ylioppilaslehdelle.^[6]

Vuonna 1997 HYY päätti hakea Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liiton MAFUN:n jäsenyyttä.^[6]

HYY oli pitkään yksi maailman vauraimmista ylioppilaskunnista. Tämä johtui siitä, että kaupungin sille aikanaan myymät ja silloisen keskustan ulkopuolella sijainneet alueet sijaitsevat nyt aivan Helsingin liikekeskustassa ja kuuluvat kaupungin kalleimpiin neliöihin. Ylioppilaskunta harjoittaa liiketoimintaa Ylvan kautta. Kiinteistötaloutensa kautta ylioppilaskunta omistaa Vanhan ja Uuden ylioppilastalon sekä Kaivopihaa ympäröivät liikerakennukset. Ylvan markkina-arvo oli syksyllä 2007 lähes 200 miljoonaa euroa.^[7] Ylva osti myös vuonna 2018 Seurahuoneen talon^[8], sekä Kalliossa virastotalot^[9], jotka purettiin uuden Lyyra-korttelin tieltä.^[10]

2020-luvulla HYY:n taloudellinen tila on kääntynyt huonommaksi niin, että vuonna 2025 arveltiin sen kiinteistöomistusten olevan pakkomyyntien edessä joko osittain tai kokonaan. Ylioppilaskunta on raskaasti velkaantunut, ja pankit haluaisivat asiaan nopeita ratkaisuja. Kiinteistöjen lisäksi HYY:llä ei juuri ole muutta omaisuutta, arvopaperisalkkunsakin se joutui myymään vuonna 2022.^[10]

Ylioppilaskunnan korkein päättävä elin on 60-jäseninen edustajisto. Edustajiston jäsenet eli ”edaattorit” valitaan kahden vuoden välein parillisina vuosina yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat kaikki HYY:n jäsenet. Edustajisto muun muassa valitsee ylioppilaskunnan hallituksen, pääsihteerin ja puheenjohtajiston sekä Ylioppilaslehden päätoimittajan. Hallitus käyttää ylioppilaskunnan yleistä hallinto- ja toimeenpanovaltaa, pääsihteerin johtama sihteeristö huolehtii ylioppilaskunnan käytännön toiminnasta. Puheenjohtajiston asema on ensisijaisesti muodollinen, vanhaa sanontaa mukaillen ”HYY:n hallituksen puheenjohtaja tekee likaisen työn, HYY:n puheenjohtaja kunnioittaa läsnäolollaan”.^[13]

Vuoden 2022 vaaleissa 25 838:sta äänioikeutetusta äänesti 8 350, eli äänestysprosentti oli 32,3 %. Ehdokkaita vaaleissa oli yhteensä 413.^[14]

Ylioppilaskunnalla on järjestörekisteri, jossa on noin 250 HYY:n piirissä toimivaa opiskelijajärjestöä. HYY:n talousjohtokunta poisti rekisteristä Helsingin akateemiset perussuomalaiset Hapsu ry:n, joka oli esittänyt mielipiteen, että ”eurooppalaiset kansat ovat valkoisia, joten on vain luonnollista ja tervettä, että valkoisuus on eurooppalaisissa tiedeyhteisöissä hallitsevaa”.^[15]

Ylioppilaskunnalla on myös erityisiä valiokuntia, joita ovat

• Kansainvälisyysvaliokunta
• Kehitysyhteistyövaliokunta
• Tapahtumavaliokunta
• Ympäristövaliokunta.

^[16]

Lisäksi aikaisemmin ylioppilaskunnalla on ollut Sukukansavaliokunta, jolle ylioppilaskunnan jäsenet ovat voineet maksaa niin sanottua sukukansarahaa ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamisen yhteydessä 1990-luvulta alkaen.^[17] Sukukansavaliokunta perustettiin vuonna 1995, ja se julkaisi vuodesta 2000 alkaen Alkukoti-lehteä.^[18][19] Sukukansarahalla on rahoitettu erilaisia suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen hankkeita esimerkiksi Venäjällä. Avustuksia on myönnetty muun muassa suomensukuisten kansojen julkaisutoimintaan sekä kulttuuritapahtumien järjestämiseen.^[17] Keräyksellä muun muassa julkaistiin kominkielinen ihmisoikeuksia käsittelevä koulukirja.^[20] Vuonna 2009 Sukukansavaliokuntaa uhkasi lakkauttaminen, ja vuonna 2017 sen toiminta jäädytettiin, koska ylioppilaskunnan talousjohtokunnan mukaan sukukansavaliokunta ei toimittanut kirjanpitoon asianmukaisia selvityksiä keräystuottojen käytöstä.^[21][17] Sukukansavaliokunnan silloisen puheenjohtajan Riku Erkkilän mielestä päätös oli huono, sillä sen myötä sukukansa-asiat ovat entistä vähemmän esillä ylioppilaskunnan rivijäsenille eli opiskelijoille. Erkkilä totesi, että Venäjältä on välillä todella vaikea saada selvityksiä myönnettyjen avustusten käytöstä.^[17] Alkukodin julkaiseminen päättyi jo vuonna 2016, ja vuonna 2023 se siirtyi Sukukansojen ystävät -yhdistyksen jäsenlehdeksi.^[19]

Musiikin alalla HYY:n ehkä tunnetuimmat edustajat ovat Ylioppilaskunnan Soittajat ja Ylioppilaskunnan Laulajat.^[22]

Ylioppilasteatteri toimii Vanhan ylioppilastalon tiloissa.^[23]

Vanhan ylioppilastalon taidekokoelma käsittää muun muassa kansallisromantiikan ajan teoksia.^[24]

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on kaksi vuosittaista juhlapäivää. Ylioppilaskunnan vuosijuhlapäivä on 26. marraskuuta Vanhan ylioppilastalon vihkimispäivän mukaan. Floran päivää vietetään vuosittain 13. toukokuuta Maamme-laulun ensiesityksen kunniaksi. Floran päivän juhla järjestetään Kumtähden kentällä Kumpulassa, jossa ylioppilaat esittivät Maamme-laulun ensimmäisen kerran 13. toukokuuta 1848.

Ylioppilaskunnan ja sen piirissä toimivien osakuntien sekä noin 250 muun opiskelijajärjestön vuosijuhlissa käytetään akateemisia kunnia- ja ansiomerkkejä. Ylioppilaskunnan nauha on sininen, ja siitä on kapea ja leveä versio. HYY:n hallitus- ja ansiomerkkejä kannetaan kapeassa nauhassa sekä puheenjohtajiston ja kunniamerkkejä leveässä nauhassa.

Ylioppilaskunnan jakamista huomionosoituksista korkein on ylioppilaskunnan puheenjohtajiston merkki leveässä purppuranauhassa. Se voidaan myöntää ylioppilaskunnan kunnianosoituksena erittäin merkittävästä toiminnasta yhteiskunnan tai ylioppilaskunnan hyväksi. Merkkiä on jaettu vuodesta 1948 alkaen, ja sen ovat saaneet kaikki tuona aikana elossa olleet tasavallan presidentit sekä useat huomattavat yliopistomiehet, poliitikot ja taiteilijat. Saajien joukossa on myös kolme ulkomaalaista: pohjoismaisen hyvinvointivaltion isiin kuuluva ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä Gunnar Myrdal sekä kaksi ihmisoikeustaistelijaa, Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela ja Tšekkoslovakian presidentti Václav Havel.

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajina:^[26][27]

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajina:^[26][27]

• Klinge, Matti: Ylioppilaskunnan historia. 4, 1918-1960. WSOY, 1968.
• Kolbe, Laura: Eliitti, traditio, murros : Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1960-1990. Otava, 1996. ISBN 951-1-14475-8

• Popp, Outi & Mäkelä, Asko: Vanha palaa! Keskusteluja Vanhan kuppilassa: Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskuksen (1969-1993) epävirallinen tarina. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1555-5

• Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, HYY-yhtymä
• Ylvan kotisivut
• HYY:n järjestöjen nauhat (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Sukukansavaliokunnan julkaiseman Alkukoti-lehden arkisto