Hans Holmér

Holmér aloitti poliisiuransa 1952 ja oli virassa Tukholmassa vuosina 1956–1962. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi ja pääsi kihlakunnansyyttäjäksi Tukholmaan vuonna 1965. Seuraavana vuonna Holmérista tuli Ruotsin poliisihallituksen (Rikspolisstyrelsen, RPS) toimistopäällikkö. Holmér toimi Ruotsin turvallisuuspoliisin, Säpon, johtajana vuosina 1970–1976 P. G. Vingen seuraajana. Sosiaalidemokraattien kanssa riitautunut Vinge kritisoi Holmérin nimitystä muistelmissaan ja arveli, että tämän valitseminen virkaan oli ”sosiaalidemokratian keino saada Säpo liitettyä omaan valtapiiriinsä”, sillä he eivät Vingen mukaan luottaneet ”riippumattomiin ja itsenäisiin viranomaisiin”.

Tämän jälkeen Holmér toimi nimismiehenä Tukholmassa vuoteen 1987 asti. Hän toimi myös Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtajana vuosina 1981–1985 sekä vuodesta 1993 lähtien Ruotsin mäki- ja ohjaskelkkailuliiton puheenjohtajana.

Lääninpoliisijohtajana ollessaan Holmér perusti Tukholmaan neljä niin kutsuttua katuväkivaltaryhmää. Ryhmät luotiin, jotta Tukholman katuväkivalta saataisiin kuriin. Yksi ryhmistä jäi kiinni kiistanalaisten menettelytapojen ja liiallisten voimakeinojen käytöstä ja tuli tunnetuksi nimellä Basebolligan.

Holmér yhdistetään vahvasti Olof Palmen murhan tuloksettomaan tutkintaan, jota hän johti tutkinnan alusta helmikuuhun 1987 asti. Holmérin oli irtisanouduttava, sillä hänen tapaansa johtaa tutkintaa kritisoitiin voimakkaasti muun muassa PKK-teorian takia. Myöhemmin Holméria syytettiin yhteyksistä Ebbe Carlssonin tapaukseen.

Palme-tutkinnan jälkeen Holmér sai viran YK:sta, jossa hän työskenteli huumeisiin liittyvien ongelmien parissa.

• Olof Palme är skjuten!, 1988
• Loppan, 1990
• Monika, 1991
• Igloo, 1992
• Masken, 1993
• Tie-break, 1994
• Blindträff, 1995
• Cykeln, 1996
• Stockholm 2004, 1997
• Krysset, 1998
• Birka, 1999
• Åttan, 2000
• Blodshämnd, 2001