Höyryveturi

Höyryveturin näkyvin osa on höyrykattila. Vesi- ja höyrytilaan kuuluvat lieriökattila, höyrykupu ja kattilan jalka. Tulitilaan kuuluvat tulipesä ja tuliputket. Lieriökattilan päätynä on etupäässä etummainen tuliputkilevy. Höyrykupu on niitattu lieriölevyn päälle. Höyrytilaa 20–40 % vesi- ja höyrytilasta.^selvennä Höyry johdetaan höyrytilasta höyrykuvun kautta, jonka tarkoitus on estää vesipisaroiden kulkeutuminen kattilasta höyryn mukana. Palokaasut kulkevat tulipesästä savupesään tuliputkien kautta. Palokaasuputket kulkevat höyrykattilan läpi, jolloin savukaasujen lämpö siirtyy höyrykattilaan. Niissä höyrykattiloissa, joissa on höyryn tulistin, on suurempia lieskaputkia kuin niissä, joissa ei ole tulistinta.

Waelschaertin luistinliikuntakoneistoon kuuluu kaksi yhdessä toimivaa vivustoa, ennätysvivusto ja työntövivusto. Koneiston kehitti belgialainen insinööri Egide Walschaerts vuonna 1844.

Käytetty höyry poistuu tässä mallissa luistikaapin keskeltä onton männän alapuolella olevasta reiästä.

Höyryvetureita voi jakaa ryhmiin niiden käyttötarkoituksen tai teknisen rakenteen mukaan.

Erilaisissa käyttötarkoituksissa käytetään vaihtovetureita, paikallisliikennevetureita ja kaukoliikenne- eli linjavetureita, joita ovat henkilöjunaveturit ja tavarajunaveturit. Edelleen kapearaiteisilla rataosuuksilla käytettävät kapearaideveturit erotellaan omaksi ryhmäkseen.

Vaihtovetureita käytetään junien järjestelyyn ratapihoilla. Niillä on suuri vetovoima, mutta nopeus voi olla pieni. Samoin vesi- ja polttoainevarastot ovat pienet. Vaihtoveturit ovat yleensä pieniä tankkivetureita, joissa on pienet vetopyörät ja telejä ja liikkuvia akseleita vain tarpeen vaatiessa.

Paikallisliikennevetureilla hoidetaan suurien asutuskeskuksien paikallisliikennettä. Niiden tulee olla yhtä nopeita molempiin suuntiin. Paikallisliikennevetureissa on pienet vesi- ja polttoainevarastot, yleensä suuret vetopyörät ja johtotelit etu- ja takapäässä.

Linjavetureissa tulee olla suuri polttoaine- ja vesivarasto. Tämän vuoksi niissä on aina tenderi. Veturin koon vuoksi ja toisaalta riittävän hyvien kulkuominaisuuksien saavuttamiseksi niissä on aina etupään johtoteli, joka on nopeammissa henkilöjunavetureissa kaksiakselinen ja tavarajunavetureissa yksiakselinen. Henkilöjunavetureissa on suuret vetopyörät, mutta tavarajunavetureissa tarvitaan suurempaa vetokykyä ja nopeus voi olla pienempi, joten vetopyörät ovat pienemmät. Suuremman vetokyvyn vuoksi tavarajunavetureissa on enemmän kytkettyjä vetopyöriä. Tavarajunaveturit ovat yleensä kahdeksankytkyisiä ja henkilöjunaveturit kuusikytkyisiä.

Pikajunaveturit ovat nopeita ja suurin polttoaine- ja vesivarastoin varustettuja vetureita. Sekajunaveturit ovat keskinopeita vetureita, joita käytetään sekajunien kuljetukseen.

Kattilan ja höyrykoneen mukaan veturit voidaan ryhmittää tulistin-kaksoiskonevetureihin, märkähöyry-kaksoiskonevetureihin ja märkähöyry-yhdyskonevetureihin. Suurin osa vetureista oli jo 1940 tulistin-kaksoiskonevetureita. Märkähöyry-kaksoiskonevetureita olivat Suomessa tällöin enää vanhemmat tenderillä varustetut tavarajunaveturit Sk 1 ja Sk 2. Lisäksi märkähöyry-yhdyskonevetureita olivat Sk 3, Sk 6, Tk 2, Hr 2 ja Hr 3.

Maalla kulkemaan tarkoitettua höyryveturia nimitetään vetokoneeksi tai maantieveturiksi.

Pyörästöjärjestystä kuvataan seuraavin merkinnöin (esimerkkejä). Tenderin pyöräjärjestys ei vaikuta nimityksiin.

Lisäksi käytössä olivat mm. nimitykset Atlantic (4-4-2), Pacific (4-6-2), Baltic (4-6-4), Forney 4c (0-4-4), Forney 6c (0-4-6), Forney 8c (0-4-8) ja Mallet (0-6+6-0, 0-6+6-2 ja 2-8+8-2).

Yleisin pyörästöjärjestys oli Suomessa vuonna 1940 tavarajunavetureissa 2-6-0 ja henkilöjunavetureissa 4-6-0. Uusimmissa suurimmissa pikajunavetureissa oli 4-6-2 ja pikatavarajunavetureissa 2-8-2. Vaihtovetureissa oli lyhyet järjestelmät 0-6-0, 0-6-2 ja 0-10-0.

Valtionrautateillä veturit nimettiin sarjanumeroilla vuodesta 1942 alkaen. Numerossa on kolme osaa, ensimmäinen kirjain ilmaisee veturin käytön, toinen akselipainon ja numero teknisen sarjan.

Pääkirjaimet ovat:

• H ... pitkänmatkan liikenteen henkilöjunan veturit
• P ... paikallisliikenteen henkilöjunan veturit
• T ... tavarajunaliikenteen veturit
• S ... sekajunaliikenteen veturit
• V ... vaihtoveturit

Sivukirjaimet:

• k ... kevyt sarja, raskain akseli korkeintaan 11,0 tonnia, 22 tai 25 kg/m kiskotetut radat
• v ... välisarja, raskain akseli 11,1–14,0 tonnia, 30 tai 33 kg/m kiskotetut radat
• r ... raskas sarja, 14,1 tonnia tai enemmän, 43,5 kg/m kiskotetut radat

Esimerkiksi sarjamerkintä Hr1 tarkoittaa kaukoliikenteen raskasta henkilöliikenneveturia. Hr1-sarjan veturit ovat höyryvetureita.

• Höyrysäiliöveturi
• Höyryturbiiniveturi
• Jokioisten museorautatien kalusto
• Kapearaiteinen rautatie (Liikkuva kalusto)
• Märkähöyryveturi
• Nuortin konesavotta
• Tankkiveturi

• Ivalo, Mikko: Höyryveturit ja niiden hoito. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1945.

• Ensimmäiset höyryveturit (Suomessa) – opeko.fi / Tiina S., 2006
• Höyryn voimalla (Arkistoitu – Internet Archive), suomalaisia aiheeseen liittyviä kuvia, Pertti Itkonen
• Kuljetusmahdollisuudet ja metsien nollaraja – Metsässä jäädytetyllä ajouralla ilman kirkoja kulkeva telaketjuhöyryveturi – Kuva 3: Nuorttin konesavotan höyryveturi tukkikuorman vedossa (kuva), Oulu.fi / Lapin metsämuseon kokoelmat
• Samperin savotta (Arkistoitu – Internet Archive) – Tekstiä ja kuvia Nuortin konesavotasta, sekä siellä operoineista telaketjuhöyryvetureista
• Sakari K. Salo: Höyryveturikirja. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2009. ISBN 978-952-5805-12-3
• Video höyryveturin halkileikkauksesta – Youtube.com
• Tänään muistellaan puuskuttavaa pirua (Arkistoitu – Internet Archive) – Tiedetuubi (Ensimmäinen veturi.)