Francis Ford Coppola

Francis Coppola syntyi Detroitissa amerikanitalialaiseen taiteilijaperheeseen vuonna 1939. Hänen isänsä Carmine Coppola oli säveltäjä ja muusikko, joka soitti huilua monissa orkestereissa, ja äitinsä Italia Pennino oli näyttelijä. Coppola vietti suurimman osan nuoruudestaan New Yorkin Queensissä ja Long Islandilla.^[2]

Coppola kuuli jo lapsena perheensä keskusteluja kirjallisuudesta ja klassisesta musiikista. Perheeseen hankittiin televisio jo 1940-luvun lopulla. Kymmenvuotiaana poika sairasti poliota lähes vuoden ajan ja kiinnostui elokuvasta katsomalla televisiota, leikkimällä nukketeatteria ja kuvaamalla isänsä kaitafilmikameralla. Coppola oli kouluvuosinaan yksinäinen, sillä isän työpaikkojen vaihtuessa perhe muutti jatkuvasti. Coppola kiinnostui tekniikasta ja alkoi college-vuosinaan rakentaa valaistuksia koulunäytelmiin. Teatteri tempaisi hänet mukaansa ja hän alkoi pian ohjata näytelmiä.^[3]

Coppola opiskeli puolitoista vuotta New Yorkin sotilasakatemiassa mihin hän oli päässyt tuuban soittajana. Hän jätti koulun kesken, palasi high schooliin ja seurasi veljeään Hofstra-yliopistoon. Hän suoritti siellä teatterialan bachelor-tutkinnon vuonna 1959. Hän on kertonut elokuva-alalle siirtymisensä johtuneen muun muassa Sergei Eisensteinin elokuvasta Lokakuu, Stanley Kubrickin varhaistuotannosta ja Ranskan uuden aallon elokuvista.^[3][4][5] Coppola pääsi vuonna 1960 Kalifornian yliopiston (UCLA) elokuvakouluun Los Angelesissa. Siellä hän tutustui tuottaja Roger Cormaniin ja toimi tämän käsikirjoitusten editoijana, assistenttina, apulaisohjaajana ja äänittäjänä.^[4]

Coppola aloitti elokuvien ohjaamisen Roger Cormanin tallissa 1960-luvun alussa.^[1] Nuoruudentyöt vakuuttivat Warner Brothersin rahoittamaan Coppolan ohjaamaa musikaalifilmatisointia Finianin sateenkaari (1968) ja sitä seurannutta draamaelokuvaa Sadeihmisiä (1969).^[2]

Vuonna 1969 Coppola perusti tuotantoyhtiö American Zoetropen San Franciscoon yhdessä George Lucasin kanssa. Coppola neuvotteli yhtiölle rahoitussopimuksen, jolla hän sai mahdollisuuden aloittaa usean nuoren ohjaajan uran, mutta ainoastaan Lucasin THX 1138 (1971) saatiin valmiiksi. Sen rahoittajat eivät pitäneen näkemästään ja vetivät rahoituksen pois muilta Zoetropen elokuvilta. Coppola voitti kuitenkin samana vuonna Oscarin käsikirjoituksestaan elokuvaan Panssarikenraali Patton (1970).^[2]

Coppola ohjasi elokuvan Kummisetä (1972), josta tuli jättimenestys ja yksi modernin elokuvan arvostetuimpia teoksia.^[2] Paramount Pictures olisi halunnut kuvata elokuvan Los Angelesin studiossa ja siirtää tarinan 1970-luvulle, mutta Coppola halusi elokuvasta mahdollisimman uskollisen Mario Puzon alkuperäisromaanille. Coppola joutui myös taistelemaan näkemyksistään, kuten Marlon Brandon ja Al Pacinon roolittamisesta tuotantoon. Coppola voitti elokuvasta [[|parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja oli ehdolla parhaan ohjauksen kategoriassa.^lähde?

Kummisetää seurasi Coppolan tuottama, Lucasin ohjaama menestyselokuva Svengijengi ’62 (1973), käsikirjoitus elokuvaan Kultahattu (1974) ja oma ohjaustyö Keskustelu (1974), joka sai kolme Oscar-ehdokkuutta ja Cannesin Kultaisen palmun.^lähde?

Samana vuonna Coppola ohjasi jatko-osan Kummisedälle. Se voitti kuusi Oscaria, joista Coppola itse kolme: paras elokuva (tuottajana), paras ohjaus ja paras käsikirjoitus. Coppolasta tuli näin ainoa ohjaaja, jonka kaksi työtä (Kummisetä II ja Keskustelu) ovat saaneet Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta samana vuonna. Coppola ei olisi alun pitäen halunnut ohjata Kummisedän jatko-osaa, vaan suositteli ohjaajaksi Martin Scorsesea, mutta studio ei innostunut. Coppola toteutti elokuvassa oman unelmansa rinnakkaisesta tarinankerronnasta, jossa seurataan vuorotellen Michael Corleonen elämää 1950-luvulla, vuorotellen takaumia hänen isänsä elämästä suunnilleen samassa elämänvaiheessa.^[2]

Kummisedän jatko-osan menestyksen siivittämänä Coppola lähti Filippiineille tekemään elokuvaa Ilmestyskirja. Nyt. (1979). Tuotanto vei paljon suunniteltua kauemmin (ja miljoonia Coppolan henkilökohtaisesta omaisuudesta).^[2] Ilmestyskirja voitti kuitenkin Kultaisen palmun Cannesissa sekä kaksi Oscaria kymmenestä ehdokkuudesta ja nousi Coppolan arvostetuimpien elokuvien joukkoon. Coppola sai elokuvasta henkilökohtaisesti kolme Oscar-ehdokkuutta, mutta ei voittanut yhtäkään. Coppola tuotti tämän jälkeen monia elokuvia, mukaan lukien suuren idolinsa Akira Kurosawan elokuvan Kagemusha – varjokenraali (1980).^lähde?

Ilmestyskirjan valtavan suosion siivittämänä Coppola lähti työstämään kokonaan American Zoetropen studiossa kuvattua draamaelokuvaa. Suoraan sydämestä (1982) osoittautui kuitenkin kaupalliseksi katastrofiksi ja velkaannutti Coppolan yhä pahemmin.^[2] Vuoden 1983 Taistelukala filmattiin kymmenen miljoonan dollarin budjetilla, mutta tuotti alle kolmen miljoonan lipputulot. Toinen Coppolan S. E. Hinton -kirjasovitus Outsiders – kolmen jengi pääsi kuitenkin yli 15 miljoonaa dollaria voitolle. Cotton Club (1984) oli tappiollinen, mutta vuoden 1986 Peggy Sue meni naimisiin tuotti jo Yhdysvalloissa yli kaksinkertaisesti budjettinsa verran. Coppola ohjasi 1980-luvulla vielä kaksi kokopitkää elokuvaa, joista sotadraaman Kiviset puutarhat (1987) tuotto ei kattanut kustannuksia. Myös seuraava elokuva Tucker – mies ja unelma jäi tappiolle ja keräsi keskinkertaisia arvosteluita. Seuraavana vuorossa oli yhdessä Martin Scorsesen ja Woody Allenin kanssa ohjattu episodielokuva New York Stories, johon Coppola ohjasi yhdessä tyttärensä Sofian kanssa kirjoittamansa jakson.^lähde?

Coppolan 1990-luvun kaksi ensimmäistä elokuvaa, Kummisetä osa III (1990) ja Bram Stokerin Dracula (1992), keräsivät kehuja ja suuret lipputulot. Vuonna 1996 Coppola ohjasi haukutun mutta voitolle päässeen komedian Jack, jonka pääosassa näyttelee Robin Williams. Vuotta myöhemmin Coppola julkaisi Matt Damonin ja Danny DeViton tähdittämän oikeusdraaman Sateentekijä.^lähde?

2000-luvulla Coppola on keskittynyt elokuvien tuottamiseen ja American Zoetropen johtamiseen. Hän on myös julkaissut elokuva-alan lehteä. Coppolan 2000-luvun ohjauksia ovat Tim Rothin tähdittämä Youth Without Youth (2007), mustavalkoinen Tetro (2009) ja laimean vastaanoton saanut kauhutrilleri Twixt (2011), pääroolissa Val Kilmer.^[2]

Neljännestä Kummisetä-elokuvasta huhuttiin vuosia. Sen oli tarkoitus kertoa Fredon, Michaelin ja Sonnyn nuoruudesta samanlaisin takaumin kuin Kummisetä II.^[6] Kirjailija Mario Puzon kuolema 1999 pysäytti hankkeen. Coppola päätti muistokirjoituksensa sanoihin ”PS: huhut nelososasta ovat täysin perättömiä”.^[7]

Coppolan omat suosikit elokuvistaan ovat Sadeihmisiä (1969), Keskustelu (1974), Ilmestyskirja. Nyt. (1979), Taistelukala (1983) ja Youth Without Youth (2007).^[8]

Coppola tapasi vaimonsa Eleanor Coppolan vuonna 1962 ohjatessaan ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa Dementia 13. Nuoripari meni naimisiin ja sai piakkoin ensimmäisen lapsensa Gian-Carlo Coppolan. Coppoloiden esikoinen kuoli alle kolmikymppisenä veneonnettomuudessa vuonna 1986, mutta Gian-Carlon vaimo synnytti edesmenneelle miehelleen tyttären vuonna 1987. Eleanorin ja Francisin toinen lapsi, musiikkivideo- ja elokuvaohjaajana kunnostautunut Roman Coppola, syntyi kaksi vuotta Gian-Carlon jälkeen. Pariskunnan kuopus, ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana menestynyt Sofia Coppola, syntyi vuonna 1971. Sofia esiintyi monissa isänsä elokuvissa, muun muassa viimeisessä Kummisedässä, josta hänet palkittiin kahdella Razzie-palkinnolla vuonna 1991.

Francis Ford Coppolan perheestä on sittemmin noussut useita Hollywoodin kirkkaita tähtiä. Tytär Sofia on näytellyt useissa isänsä elokuvissa ja ohjannut menestyselokuvat The Virgin Suicides (1999) ja Lost in Translation (2003). Francis Ford Coppolan veljenpoika Nicolas Cage (ristimänimeltään Nicolas Kim Coppola) taas on pyrkinyt menestymään ilman setänsä nimeä, on siksi vaihtanut sukunimensä ja tehnyt valkokankailla erittäin monipuolisen näyttelijänuran. Coppolan sisar Talia Shire on ollut kaksi kertaa Oscar-ehdokkaana.

Francis Coppola osti perheineen vuonna 1975 viinitilan, jonka oli perustanut suomalainen Gustave Niebaum. Nykyisin tila tunnetaan nimellä Rubicon Estate Winery (aiemmin Niebaum–Coppola Winery). Coppola perheineen omistaa myös useita hotelleja.

Coppola vieraili Suomessa joulukuussa 2020.^[9]

Coppolan ystäväpiiriin kuuluu lukuisia tunnettu Hollywood-elokuvaohjaajia, -tuottajia sekä -käsikirjoittajia, kuten Martin Scorsese, George Lucas, Steven Spielberg ja Brian De Palma.

• 1971: Parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinto (yhdessä Edmund Northin kanssa) – Panssarikenraali Patton
• 1973: Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinto (yhdessä Mario Puzon kanssa) – Kummisetä
• 1975: Parhaan elokuvan Oscar-palkinto (tuottajana) – Kummisetä II
• 1975: Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto – Kummisetä II
• 1975: Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinto (yhdessä Mario Puzon kanssa) – Kummisetä II
• 1973: Parhaan draamaelokuvan Golden Globe -palkinto – Kummisetä
• 1973: Parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinto – Kummisetä
• 1980: Parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinto – Ilmestyskirja. Nyt.
• Parhaan musiikin Golden Globe -palkinto – Ilmestyskirja. Nyt.
• 1980: Parhaan ohjauksen Bafta-palkinto – Ilmestyskirja. Nyt.
• 1974: Kultainen palmu – Keskustelu
• 1979: Kultainen palmu – Ilmestyskirja. Nyt.
• 2010: Irving G. Thalbergin muistopalkinto
• 1973: Directors Guild of America -palkinto – Kummisetä
• 1975: Directors Guild of America -palkinto – Kummisetä II
• 1998: Directors Guild of American kunniapalkinto

• 1973: Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto – Kummisetä
• 1974: Parhaan elokuvan Oscar-palkinto (tuottajana) – Svengijengi 62
• 1975: Parhaan elokuvan Oscar-palkinto (tuottajana) – Keskustelu
• 1975: Parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinto – Keskustelu
• 1980: Parhaan elokuvan Oscar-palkinto (tuottajana) – Ilmestyskirja. Nyt.
• 1980: Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto – Ilmestyskirja. Nyt.
• 1980: Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinto (yhdessä John Miliuksen kanssa) – Ilmestyskirja. Nyt.
• 1991: Parhaan elokuvan Oscar-palkinto (tuottajana) – Kummisetä III
• 1991: Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto – Kummisetä III
• 1975: Parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinto – Kummisetä II
• 1975: Parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinto – Keskustelu
• 1975: Parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinto – Keskustelu
• 1975: Parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinto – Kummisetä II
• 1985: Parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinto – Cotton Club
• 1991: Parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinto – Kummisetä III
• 1991: Parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinto – Kummisetä III
• 1975: Parhaan ohjauksen Bafta-palkinto – Keskustelu
• 1975: Parhaan käsikirjoituksen Bafta-palkinto – Keskustelu
• 1966: Kultainen palmu – Olet jo iso poika
• 1975: Directors Guild of America -palkinto – Keskustelu
• 1980: Directors Guild of America -palkinto – Ilmestyskirja. Nyt.
• 1991; Directors Guild of America -palkinto – Kummisetä III

• Pahin kaikista (The Terror, 1963) ohjattu Roger Cormanin, Monte Hellmanin, Jack Nicholsonin ja Jack Hillin kanssa
• Dementia 13 (1963)
• Olet jo iso poika (You’re a Big Boy Now, 1966)
• Finianin sateenkaari (Finian’s Rainbow, 1968)
• Sadeihmisiä (The Rain People, 1969)
• Kummisetä (The Godfather, 1972)
• Keskustelu (The Conversation, 1974)
• Kummisetä osa II (The Godfather: Part II, 1974)
• Ilmestyskirja. Nyt (Apocalypse Now, 1979; pidempi Redux-versio 2001)
• Suoraan sydämestä (One from the Heart, 1982)
• Taistelukala (Rumble Fish, 1983)
• Outsiders – kolmen jengi (The Outsiders, 1983)
• The Cotton Club (1984)
• Peggy Sue meni naimisiin (Peggy Sue Got Married, 1986)
• Captain EO (1986)
• Kiviset puutarhat (Gardens of Stone, 1987)
• Tucker – mies ja unelma (Tucker: The Man and His Dream, 1988)
• New York Stories (osio ”Life without Zoe”, 1989)
• Kummisetä osa III (The Godfather: Part III, 1990; ns. Coda-versio, 2020)
• Bram Stokerin Dracula (Bram Stoker’s Dracula, 1992)
• Jack (1996)
• Sateentekijä (The Rainmaker, 1997)
• Youth Without Youth (2007)
• Tetro (2009)
• Twixt (2011)

• Rosenqvist, Janne: ”Idiodysseia”. Filmihullu 4/1996.

• Francis Ford Coppola Internet Movie Databasessa. (englanniksi)