Fjodor Kanonidi

Fjodor Grigorjevitš Kanonidi (ven. Фёдор Григорьевич Канониди, kreik. Θεόδωρος Κανονίδης, Theódoros Kanonídis; 21. kesäkuuta 1897 Gümüşhane – 4. tammikuuta 1954^[1]) oli kreikkalaissyntyinen neuvostoliittolainen kirjailija ja teatteriohjaaja.

Turkissa syntynyt Fjodor Kanonidi jäi varhain orvoksi. Hän kävi lukion Trabzonissa ja työskenteli kreikan kielen opettajana. Ensimmäisen maailmansodan aikana Kanonidi kutsuttiin osmanien työpataljoonaan, josta hän pakeni Venäjälle vuonna 1917. Hän työskenteli näyttelijänä Novorossijskin kiertävässä kreikkalaisteatterissa ja opiskeli tanssia ja musiikkia. Pian Kanonidista tuli yksi teatterin pääohjaajista.^[1]

Vuonna 1924 Kanonidi asettui Suhumiin, jossa hän työskenteli opettajana jatkaen teatteriopintojaan Moskovassa. Kanonidi perusti näytelmäkerhon, josta kehittyi Abhasian valtionteatterin kreikkalainen osasto vuonna 1927. Kanonidi toimi teatterin ohjaajana sekä kirjoitti ja käänsi sille näytelmiä. Teatterityönsä ohella hän sepitti runoja sekä kuului Georgian kirjailijaliiton hallitukseen ja Sovetski pisatel Abhazii -lehden toimitukseen.^[1]

Neuvostoliiton kreikkalaisten kulttuuritoiminta lakkautettiin 1930-luvun lopulla ja monet kreikkalaissyntyiset joutuivat Stalinin vainojen uhreiksi. Fjodor Kanonidi muutti Moskovaan, jossa hänen vaimonsa Zinaida Morina työskenteli Molodaja gvardija -kustantamon toimittajana. Toisen maailmansodan aikana Kanonidi oli armeijan kulttuurityöntekijänä.^[1]

Vuonna 1947 ilmestyneessä kirjassa Ljudi na Olimpe (”Ihmisiä Olympoksella”) Kanonidi kuvaa Kreikan sisällissotaa. Hänen lastenkirjansa Kertomuksia kreikkalaisesta pojasta (Rasskazy o gretšeskom maltšike) ilmestyi suurina painoksina ja se käännettiin monille kielille. Kanonidi laati myös vuonna 1951 ilmestyneen venäläis-nykykreikkalaisen sanakirjan.^[1]