Fermium
| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Fermium | ||||
Tunnus | Fm | ||||
Järjestysluku | 100 | ||||
Luokka | aktinoidi | ||||
Lohko | f-lohko | ||||
Ryhmä | - | ||||
Jakso | 7 | ||||
Tiheys | - · 103 kg/m3 | ||||
Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
Väri | luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1952, - | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | (257) | ||||
Orbitaalirakenne | [Rn] 5f127s2 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 30, 8, 2 | ||||
Hapetusluvut | +3 | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | kiinteä | ||||
Sulamispiste | 1 800(ennustettu) K (1 527 °C) | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
CAS-numero | 7440-72-4 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Fermium on keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Fm (lat. fermium), järjestysluku 100 ja CAS-numero 7440-72-4. Fermium on hyvin radioaktiivinen, metallinen aktinoidisarjaan kuuluva transuraaninen alkuaine. Vain pieniä määriä fermiumia on tuotettu ja eristetty, joten sen kemiallisista ominaisuuksista tiedetään vähän. Fermiumin arvellaan olevan hopeanhohtoista tai harmaata metallia. Se on nimetty fyysikko Enrico Fermin mukaan.[1]
Fermiumia valmistetaan pommittamalla plutoniumia neutroneilla. Fermium on järjestysluvultaan korkein alkuaine, jota voidaan valmistaa reaktoreissa. Sitä raskaampia ytimiä, samoin kuin niitä fermiumin isotooppeja, joiden massaluku on suurempi kuin 257, saadaan vain hiukkaskiihdyttimistä. Fermiumista tunnetaan yhteensä 19 isotooppia, joista pysyvin on 257Fm. Sen puoliintumisaika on 100,5 päivää.[2]
Fermium löydettiin ensimmäisen kerran vetypommiräjähdyksen jäljiltä Marshallinsaarilla vuonna 1952. Lähiatollilla analysoitiin laskeumaa, josta löytyi kahta uutta alkuainetta. Ne nimettiin einsteiniumiksi ja fermiumiksi. Fermiumia syntyi vain parisataa atomia. Näitä uusia raskaita alkuaineita syntyi, kun uraanin 238U-isotoopin atomiytimet kaappasivat räjähdyksessä neutroneja.[1]
Tällä hetkellä fermiumille ei ole mitään tunnettua käyttöä. Isotooppia 255Fm kuitenkin tutkitaan mahdollisena syövän säteilyhoidon välineenä.[1]
Isotoopit
muokkaaFermiumille tunnetaan yhteensä 19 isotooppia. Niiden massaluvut ovat 242–260 välillä.
Isotooppi | Puoliintumisaika | Hajoamistyyppi |
---|---|---|
242Fm | 0,8 ms | SF |
243Fm | 0,18 s | α |
244Fm | 3,3 ms | SF |
245Fm | 4,2 s | α |
246Fm | 1,1 s | SF (8%), α (92%) |
247aFm | 35 s | EC (< 50%), α (> 50%) |
247aFm | 9,2 s | α |
248Fm | 36 s | SF (0,1%), α (99,9%) |
249Fm | 2,6 min | α |
250Fm | 30 min | α, SF (5,7·10-4%) |
250mFm | 1,8 s | IT |
251Fm | 5,3 h | EC (98,2%), α (1,8%) |
252Fm | 25,39 h | α, SF (2,3·10-3%) |
253Fm | 3,0 d | EC (88%), α (12%) |
254Fm | 3,240 h | α (>99%), SF (0,0592%) |
255Fm | 20,07 d | α, SF (2,4·10-5%) |
256Fm | 2,63 h | SF (91,9%), α (8,1%) |
257Fm | 100,5 d | α (99,79%), SF (0,21%) |
258Fm | 0,37 ms | SF |
259Fm | 1,5 s | SF |
260Fm | 4 ms | SF |
Lähde:[2](s. 1623) (247a-merkitystä isotoopista ei tiedetä, onko se perustilan nuklidi vaiko isomeeri)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Marko Hamilo: Fermiumia löytyi vetypommin jäljiltä 23.8.2005. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 28.10.2015.
- ↑ a b Silva, Robert J.: ”luku 13”, Fermium, Mendelevium, Nobelium, and Lawrencium, s. 1621–1651. (Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- PubChem: Fermium (englanniksi)
- Periodictable: Technical data for Fermium (englanniksi)
- Mindat: The Mineralogy of Fermium (englanniksi)
- The Royal Society of Chemistry (RSC): Fermium (englanniksi)
- Luettelo fermiumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fermium Wikimedia Commonsissa