Femme fatale
Femme fatale ([fam fatal], ranskaa, suom. kohtalokas nainen) on kirjallisuuden ja populaarikulttuurin arkkityyppinen naishahmo, joka kietoo miehiä hypnoottisesti pauloihinsa ja saa nämä ajautumaan vaarallisiin, jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Femme fatalessa salaperäisyys, viettelevyys, kauneus ja seksuaalinen vetovoima yhdistyvät ovelaan valheellisuuteen sekä usein myös noitamaisiin, vampyyrimäisiin tai paholaismaisiin piirteisiin. Femme fatale voidaan näkökulmasta riippuen nähdä niin sankarittarena, antisankarittarena kuin uhrinakin.[1]
.jpg)
Esimerkkejä
muokkaaVarhaisia femme fatale -hahmon edustajia ovat kreikkalaisen mytologian kaunis Helena, joka aiheutti Troijan sodan, homeeristen runojen seireenit ja kaunis velhonainen sekä Hesiodoksen Pandora lippaineen. Vanhan testamentin femme fataleja ovat Aadamin perisyntiin houkutellut Eeva ja syöjätär Lilith. Myös tosielämän Egyptin kuningatar Kleopatra on nähty femme fatalena.[1]
Keskiajalla femme fatalen hahmon kautta varoiteltiin naisen hillittömän seksuaalisuuden vaaroista. Romantiikan aikakaudella hahmo esiintyi muun muassa Edgar Allan Poen novelleissa. 1800-luvun ja 1900-luvun oopperoista femme fatalen hahmolla on keskeinen rooli muun muassa Bizet’n Carmenissa, Wagnerin Parsifalissa ja Alban Bergin Lulussa. Maalaustaiteessa kohtalokasta naista kuvasivat muun muassa Edvard Munch ja Gustav Klimt symbolistisissa ja ekspressionistisissa töissään. Alankomaalainen Mata Hari oli 1900-luvun alun tosielämän salaperäinen tanssijatar ja vakooja.[1]
Mika Waltarin romaanissa Sinuhe egyptiläinen (1945) esiintyy kohtalokas Nefernefernefer. Elokuvassa femme fatale esiintyy etenkin 1940- ja 1950-lukujen amerikkalaisissa film noir -filmeissä. Niistä tunnetuimpia on Gilda (1946), jossa pääosaa esittää Rita Hayworth. Uudemmista femme fatale -hahmoista tunnetaan esimerkiksi trillerin Basic Instinct (1992) salaperäinen nainen, jota esittää Sharon Stone.[1]
Muita esimerkkejä:
- Mylady Winter (romaanissa Kolme muskettisoturia)
- Amy Elliott Dunne (romaanissa Kiltti tyttö)
- Phyllis Dietrichson (elokuvassa Nainen ilman omaatuntoa)
- Vivian Sternwood Rutledge (elokuvassa Syvä uni)
- Xenia Onatopp (elokuvassa 007 ja kultainen silmä)
- Kissanainen (Batman-sarjakuvissa ja -elokuvissa)
- Alex Vause (televisiosarjassa Orange Is the New Black)
- Mona Sax (videopelissä Max Payne 2)
- Ada Wong (Resident Evil -pelisarjassa)
-
Kleopatra John William Waterhousen maalauksessa
-
Lehden kansi kuvaa "kidutuksen ja synnin tornin viettelijää"
-
Rita Hayworth elokuvassa Nainen Shanghaista (1947)
-
Nainen ilman omaatuntoa samannimisessä elokuvassa vuodelta 1944
-
Patricia Laffan esittää Poppaea Sabinaa elokuvassa Quo Vadis (1951)
.jpg){kind=link}
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi aapisesta äänirunoon, s. 248–249. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3