Erkki Kurenniemi

Valtaosan soittimistaan, elektronisista sävellyksistään ja kokeellisista elokuvistaan Kurenniemi toteutti 1960- ja 1970-luvun aikana. Vuosina 1962–1974 hän rakensi kymmenen elektronisen musiikin soitinta ja studiolaitetta toimiessaan Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen vapaaehtoisena assistenttina. Musiikkitieteen laitoksen ohella Kurenniemi toimi myös teoreettisen fysiikan laitoksen amanuenssina ja vanhempana suunnittelijana vuosina 1962–1973. Luonnontieteiden kandidaatiksi Kurenniemi valmistui vuonna 1968.

Erkki Kurenniemi toimi myös vuonna 1970 perustetun Digelius Electronics Finland Oy:n teknisenä johtajana ja yrityksen loppuvaiheissa sen toimitusjohtajana. Digelius kehitti muun muassa Suomen ensimmäisen mikrotietokoneen vuonna 1973. Kone perustui maailman ensimmäiseen 8-bittiseen mikroprosessoriin Intel 8008. Digeliuksen DIS-järjestelmän nimellä kulkenutta mikrotietokonetta käytettiin teollisuussovelluksissa. Digelius ajautui rahoituksen puutteen vuoksi konkurssiin vuonna 1976. Yrityksen nimestä on jäänyt jäljelle enää jäänne levykauppa Digelius Musicin nimeen. Kurenniemi oli alun perin yksi tämän vuonna 1971 perustetun levykaupan pääosakkaista.^[3]

Myöhemmin Kurenniemi toimi teollisuusrobottien ohjausjärjestelmien suunnittelijana Oy W. Rosenlew Ab:n palveluksessa (1976–1978) ja teollisuusautomaation robottijärjestelmien suunnittelijana Nokian Kaapelikoneosastolla (1980–1986). Tämän jälkeen hän toimi erikoissuunnittelijana ja suunnittelupäällikkönä Vantaan Tiedekeskus Heurekassa (1987–1998).

Opetusministeriö myönsi Kurenniemelle Suomi-palkinnon vuonna 2003.^[4] Vuonna 2004 Kurenniemi valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi.^[5] Vuonna 2011 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.^[6]

Kurenniemen ura soitinsuunnittelijana alkoi Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksessa lukuvuoden 1961–1962 aikana. Musiikkitieteen opiskelijoiden Erkki Salmenhaaran, Ilkka Oramon ja Ilpo Saunion aloitteesta professori Erik Tawaststjerna kutsui Kurenniemen rakentamaan yliopistolle elektronisen musiikin studion. Kurenniemi toimi laitoksen vapaaehtoisena assistenttina, eli hän ei saanut työstään palkkaa.^{[7][8][9][10][11]}

Kurenniemen studiosuunnitelma perustui ajalle tyypillisestä studiosta poiketen digitaaliseen ohjauslogiikkaan ja automaatioon. Vuosina 1964–1967 studion keskeisenä äänen ohjaus-, tuotto- ja muokkausyksikkönä toimi niin kutsuttu Integroidun syntesoija, jonka suunnittelun esimerkkinä toimi pikemminkin 1950-luvulla valmistunut RCA:n digitaaliohjattu syntetisaattori kuin esimerkiksi Robert Moogin jänniteohjatut syntetisaattorit. Yliopiston studiosuunnittelun ohessa Kurenniemi rakensi sähköisiä soittimia muun muassa avantgardetaiteilija M. A. Nummiselle, säveltäjä Osmo Lindemanille ja ruotsalaiselle säveltäjälle Ralph Lundstenille. Tunnetuin Kurenniemen soittimista lienee Sähkökvartetti, jota kuullaan M. A. Nummisen kappaleessa ”Kaukana väijyy ystäviä” (1968). Kunnianhimoisin Kurenniemen hankkeista oli sarja digitaalisia DIMI-syntetisaattoreita, joita valmistamaan perustettiin Digelius Electronics Finland Oy vuonna 1970.^{[7][8][9][10][11]}

Kurenniemen rakentamille soittimille yhteistä on paitsi digitaaliohjauksen varhainen käyttö myös sekvensserien yhdistäminen syntetisaattoreihin. Syntetisaattoreissaan hän käytti myös ensimmäistä kertaa täysin digitaalista laskuripiireihin perustuvaa lähestymistapaa säveltaajuuden määrittämiseksi. Soitinsuunnittelussaan Kurenniemi tutki myös digitaalisen muistin toteuttamista – ensimmäisen digitaalisen muistin hän rakensi Osmo Lindemanin tilaamaan Dicoon (1969).^[7]

Teknologisten sovellusten kehittelyn ohessa Kurenniemi tutki soitinsuunnittelussaan myös erilaisia soitinten ohjausmenetelmiä. Esimerkiksi Dimi-O (1971) perustuu optiseen liitäntään, jonka tarkoituksena oli alun perin lukea nuotteja graafisesti. Tämän lisäksi soittaja voi ohjata Dimi-O:ta joko perinteisesti koskettimistolla tai videokameran välityksellä. Soitinta käytettiin myös yhteistyössä tanssijan kanssa, jolloin tanssijan liikkeet muuttuivat musiikiksi (katso jäljempänä "Elokuvat, media ja videotaide"). Dimi-O on siis varhainen esimerkki vuorovaikutteisesta soittimesta. Amerikkalaisen Manford L. Eatonin biomusiikin innoittamana Kurenniemi suunnitteli myös biopalaute-ilmiöön perustuvia soittimia – esimerkiksi Dimi-S:n (Seksofoni, 1972) äänenohjaus perustuu ihon sähköjohtavuuteen ja Dimi-T (Elektroenkefalofoni, 1973) puolestaan aivojen sähkötoiminnasta mitattavaan signaaliin.^{[7][8][9][10][11]}

Työskenneltyään vuosikausia muissa yhteyksissä Kurenniemi palasi digitaalisten soittimien rakentamiseen 2000-luvun puolessavälissä, kun kansainvälinen kiinnostus hänen uraauurtavaa työtään kohtaan kasvoi. Vuonna 2005 hän suunnitteli ja toteutti yhteistyössä elektronisten järjestelmien suunnittelijan Thomas Carlsonin kanssa uuden Dimi-soittimen, jonka äänentuotto perustuu Kurenniemen 1980-luvulta alkaen kehittelemään matemaattiseen harmonioiden teoriaan (katso jäljempänä "Tieteellinen toiminta"). Dimi-H on ohjelmistopohjainen instrumentti, jossa soittaja voi valita ”nuotteja ilmasta” käyttäen rajattua kameran kuvaamaa 3D-tilaa.^[12]

Kurenniemen musiikkituotannon tunnetuimman osan muodostavat elektroakustiset sävellykset, joista pääosan hän toteutti musiikkitieteen laitoksen studiossa. Hän toimi myös muiden säveltäjien, esimerkiksi Erkki Salmenhaaran, teosten avustajana ja tuotti säveltäjien käyttöön tarkoitettuja äänimateriaalinauhoja.^[7]

Kurenniemen tunnetuimpia sävellyksiä ovat ”On – Off” (1963) ja ”Antropoidien Tanssi” (1968), josta julkaistiin katkelma ”Dance of the Anthropoids” -nimisenä Wigwam-yhtyeen Tombstone Valentine -albumilla (1970). Osa Kurenniemen teoksista syntyi yhteistyönä, esimerkiksi ”Saharan Uni I & II” (1967) Kari Hakalan kanssa sekä ”Inventio/Outventio” (1970) ja Mix Master Universe (1973) Jukka Ruohomäen kanssa. Monet musiikkikappaleet syntyivät omien soittimien esittelyn tai kokeilun tuloksena, esimerkiksi ”Antropoidien tanssi” (”Andromatic”), ”Improvisaatio” (DICO) ja ”Inventio/Outventio” (DIMI-A).^{[8][9][10][11]}

Vuonna 2002 Kurenniemen elektroakustisista sävellyksistä julkaistiin Mika Taanilan toimittama kokoelmaäänilevy Äänityksiä / Recordings 1963–1973.^[13]

Kurenniemen elokuvatuotanto koostuu 14 kokeellisesta 16 mm:n lyhytelokuvasta, joiden aiheina ovat luontokokemus, elämänympäristö ja matkakuvaukset, seksi ja teknologia. Elokuvat kuvattiin vuosina 1964–1971, mutta niiden tarkkaa valmistumisaikaa on vaikea määritellä, koska Kurenniemi esitti teoksiaan ainoastaan muutamille ystävilleen kotonaan. Vain elokuva Ex nihilo on esitetty valmistumisaikanaan julkisesti ja siten myös tarkastettu Valtion elokuvatarkastamossa. Kaikki muut ovat Kurenniemen itsensä mukaan jääneet enemmän tai vähemmän keskeneräisiksi luonnostelmiksi. Kaikki elokuvat ovat mykkiä, mutta vuonna 2003 Kurenniemi ja Mika Taanila yhdistivät kuuteen elokuvaan Kureniemen itsensä samoihin aikoihin tekemää elektronista musiikkia. Filmografian vuosiluvut ovat Kurenniemen omia arvioita siitä, milloin kunkin elokuvan leikkaus on päättynyt.

Myöhemmin Kurenniemi sekä äänitti päiväkirjamuistiinpanoja C-kaseteille 1972–1974 että video- ja valokuvasi jatkuvasti ja intohimoisesti arkielämän ympäristöään ja henkilökohtaisia tapahtumiaan 1980-luvun alkupuolelta lähtien tuottaakseen aineistoa joskus hänen kuolemansa jälkeen koottavalle digitaaliselle virtuaalimaailmalle, jonka keskiössä olisi hänen elämänsä.

Mika Taanilan dokumenttielokuva Tulevaisuus ei ole entisensä (2002) kertoo Erkki Kurenniemestä sekä hänen soittimistaan ja elämänkatsomuksestaan. Elokuva on julkaistu DVD:nä kahdesti. Dawn of Dimi -nimiseen julkaisuun sisältyvät lisämateriaalina Pan sonic plays Kurenniemi, DIMI-baletti, kuusi Kurenniemen lyhytelokuvaa ja muutamia tietokoneanimaatiota. Levyn kansivihkosessa on professori Erkki Huhtamon esittely Kurenniemestä. Tämä teksti on julkaistu myös documenta 13 -näyttelyn sivustolla.^[14]

Kurenniemen kaikki elokuvateokset ja Dimi-S-soitin sekä varhainen robottiteos vuodelta 1982, Master Chaynjis, kuuluvat Valtion taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin. Kurenniemen laaja yksityisarkisto on sijoitettu Valtion taidemuseon Kuvataiteen keskusarkistoon, jossa se luetteloidaan ja digitoidaan. Osa Kurenniemen soittimista (Integroitu syntesoija, Sähkökvartetti, Dico, Dimi-A, Dimix ja Dimi-6000) on sijoitettu Helsingin yliopiston musiikkitieteen studioon ja osa (Andormatic, Dimi-O ja toinen Dimi-S) Ralph Lundstenin Andromeda-studioon Tukholmaan. Toinen Dimi-A-syntetisaattori on sijoitettu Tukholman musiikkimuseoon.

Vuonna 2012 Kurenniemen tuotantoa esiteltiin laajasti Saksan Kasselissa documenta 13 -näyttelyssä.^[15]

Marraskuussa 2013 avatussa näyttelyssä Kiasmassa esiteltiin Kurenniemen henkilökohtaista arkistomateriaalia ja varhaisia mediataideteoksia Kiasman kokoelmista. Näyttelyssä sai myös tutustua Kurenniemen suunnittelemiin Dimi-sähkösoittimiin. Erillisessä tapahtumassa Kiasma-teatterissa esitettiin Kurenniemen elokuvien lisäksi akustisille soittimille sovitettuja Kurenniemen säveltämiä kappaleita.^[16]

Kurenniemen Master Chaynjis -robottiteokseen liittyi pienimuotoinen kohu vuonna 1982, kun uskonnollinen mies pillastui robotin kiroilusta ja potki sen hajalle ja hyppi sen päällä.^[17]

Kurenniemi kirjoitti läpi elämänsä tiedettä, taidetta, tutkimusta ja tietokone- ja mediakulttuurin mahdollisuuksia käsitteleviä artikkeleita, mutta ei keskittynyt laajempiin julkaisuihin tai kokonaisvaltaisiin esityksiin.

Matemaattisen musiikin teoriansa Kurenniemi esitteli artikkeleissa ”Harmonioiden teoria” (1985) ja ”Musical Harmonies are Divisor Sets” (1988), joissa hän määrittelee harmonian luonnollisen luvun tekijöiden joukoksi. Harmonia voidaan lukea tulkitsemalla tekijäjoukon peräkkäiset luvut intervallisuhteiksi. Harmoniat ovat symmetrisiä, eli eri intervallisuhteet pysyvät samana riippumatta siitä, luetaanko järjestettyä tekijäjonoa lopusta vai alusta käsin. Myös mikä tahansa intervalli tai sointu voidaan laajentaa harmoniaksi laskemalla sitä esittävän lukujoukon suurin yhteinen tekijä f ja pienin yhteinen jaettava s, jolloin niiden virittämä harmonia on H(s/f). Kurenniemen teoriassa duuri- ja mollisoinnut virittävät saman harmonian, mikä selittäisi hänen mukaansa hyvin niiden tasa-arvoisen aseman länsimaisessa tonaalisessa musiikissa.^[7][18]

Harmonioiden teoriassaan Kurenniemi hylkäsi perinteiset sävelasteikot ja oktaaviekvivalenssin ja nosti harmoniansa luonnollisten sävelasteikkojen asemaan. Lisäksi hän oletti rytmin noudattavan samoja suhteita, ainoastaan kuuloalueiden alapuolella.

1990-luvun taitteessa Kurenniemi kirjoitti julkaisemattomia artikkeleita trivalenttiverkkoja käsittelevään teoreettisen konseptin, jota hän kutsui The Graph Field Theoryksi. Teoria käsittelee avaruutta, aikaa ja materiaa. Kurenniemi oli myös toimessa Tiedekeskus Heurekassa.

Erkki Kurenniemen ensimmäinen puoliso oli ohjaaja-käsikirjoittaja Meri Vennamo, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1970. Pariskunta erosi vuosikymmenen lopussa. Hänen toinen aviopuolisonsa oli vuodesta 2012 lähtien Kati Heickell. Kurenniemen tytär on laulaja Aurora Ikävalko (s. 1975).^[19]

Erkki Kurenniemen jäämistöstä löytyi lapsia seksuaalisesti esittävää materiaalia vuonna 2024. Poliisi takavarikoi 242 cd-levyä, joista 11 sisälsi laitonta materiaalia. Tutkinta päätettiin, koska epäilty on kuollut. ^[20]

• 1963a. Elektronisen musiikin studiolaitteiston systematiikkaa. Teekkari 1B/1963.
• 1963b. Kokeita analogialaskimella. Teekkari 3–4B/1963.
• 1971a. Elektronisen musiikin instrumenteista. Musiikki 1/1971.
• 1971b. Message is Massage. Taide 6/1971.
• 1972–1973. Mitä tiedät tietokonemusiikista. Rondo 8/1972–3/1973.
• 1978. Musiikki ja tekoäly. Tritonus 4/1978.
• 1979. Mikroprosessorit teollisuusrobottien ohjauksessa. Sähkö 5–6/1979.
• 1980. Uusi tekniikka säästää luonnonvaroja. Suomen Luonto 6–7/1980.
• 1983. Voi ihmisen pieru eli kuinka käy kiroilevalle koneelle. Prosessori 2/1983.
• 1985. Harmonioiden teoria. Musiikki 3–4/1985.
• 1988. Musical Harmonies are Divisor Sets. Proceedings of Nordic Acoustical Meeting 88. Toimittaneet M. Karjalainen, T. Lahti ja J. Linjama. Tampere 1988.
• ”Elämän, älyn ja teknologian alkuperä”, Seti: Vieraan älyn etsintä. (Toimittanut Heikki Oja. Pohjautuu 1993 pidetyn Seti-seminaarin esitelmiin. Ursan julkaisuja 52) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1994. ISBN 951-9269-73-8
• 1999. Askeleen edellä: ”Todellisuus on aina askeleen edellä mielikuvitusta.” Artikkeleita 1979–1999. Helsinki: Edita: Kiasma, 1999. ISBN 951-37-2924-9
• 2003. Krohn, Leena: ”Tuolla ulkona: Otteita Leena Krohnin ja tutkija Erkki Kurenniemen kirjeenvaihdosta”, 3 sokeaa miestä {ja 1 näkevä}: Nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28221-9
• 2004. Oh, human fart. Framework 2/2004. Frame. Helsinki.
• 2011. 100 Notes – 100 Thoughts: 007. Erkki Kurenniemi. Kassel: Hatje Cantz/documenta 13
• 2015. Writing and Unwriting (Media) Art History: Erkki Kurenniemi in 2048. Toimittaneet J. Krysa ja J. Parikka. Cambridge (Mass.): MIT Press, 2015. ISBN 978-0-262-02958-2

• Eri esittäjiä: Perspective ’68 – Music in Finland. © 1968 Love Records LRLP 4.
• Wigwam - Tombstone Valentine © 1970 Love Records LRLP 19.
• Dimi 1 ”Dimi is born”. © 1970 Musica, DDS-1.
• Eri esittäjiä: Love Proge 2. © 1998 Love Records LXCD 621.
• Eri esittäjiä: Arktinen hysteria – Suomi-avantgarden esipuutarhureita. © 2001 Love Records LXCD 635.
• Eri esittäjiä: On/Off – From Ether Sounds To Electronic Music. © 2002 Kiasma Records NYK-001.
• Erkki Kurenniemi: Äänityksiä / Recordings 1963–1973. © 2002 Love Records LXCD 637.
• Eri esittäjiä: Avantometric Attachments 2002. © 2002 Mediataideyhdistys Avanto ry AAAAA-2002.
• Eri esittäjiä: An Anthology of Noise & Electronic Music: Third A-Chronology, Vol. 3, 1952-2004. © 2004 Sub Rosa [220].
• Erkki Kurenniemi & Circle: Rakkaus tulessa © 2011 Full Contact / Ektro Records KRYPT-014.
• Erkki Kurenniemi: DRY ’73-9-8. © 2011 Ruton Music RUT-003.
• Erkki Kurenniemi: Rules. © 2012 Full Contact / Ektro Records KRYPT-022.
• Erkki Kurenniemi: 50 Years On-Off. © 2013 Ruton Music RUT-007.
• Claes Andersson, Kalevi Seilonen, Erkki Kurenniemi, Otto Donner: Sähkö-shokki-ilta. © 2013 Ektro Records ektro-099.

• Carnaby Street (n. 1971, 4:07, väri)
• Computer Music (n. 1966, 6:29 mv)
• Electronics In The World of Tomorrow (n. 1964, 4:56, väri & mv)
• Elämän reikänauha (1967, 8:03, mv)
• Ex nihilo (1968, 12:47)
• Firenze (n. 1970, 9:15, väri)
• Flora & Fauna (n. 1965, 5:59, väri)
• Joulumysteeri (1969, 5:50, mv))
• Huumaava elämänlanka (n. 1968, 7:04, väri)
• Sex Show 1 & 2 (n. 1969, 5:10, väri)
• Talo (1969, 2:44, mv)
• Tavoiteltu kaunotar (. 1965, 4:15, mv)
• Tuli ja vesi (n. 1968, 10:55, väri)
• Winterreise (n. 1964, 9:53, väri & mv)

• Integroitu syntetisoija (myös nimellä Sähkö-ääni-kone, 1964–) Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle
• Sähkökvartetti (1967–1968) M. A. Nummiselle
• Andromatic (1968) säveltäjä Ralph Lundstenille ja Leo Nilssonille
• DICO (1969) säveltäjä Osmo Lindemanille
• DIMI-A (1970)
• DIMI-O (1971)
• DIMI-S (1972)
• DIMIX (1972)
• DIMI-T (1973)
• DIMI-6000 (1973–1974)
• DIMI-H (2005–2006), yhteistyössä Thomas Carlsonin kanssa

• On-Off (1963)
• Ein-Aus (1964), lyhennetty versio On-Off:sta; lähetetty Saksaan; kadonnut
• Saharan Uni I & II (1967), yhteistyössä Kari Hakalan kanssa
• Antropoidien tanssi (1968)
• Hana (1969)
• Preludi (1970)
• Virsi (1970)
• Inventio-Outventio (1970), sovitus J.S. Bachin a-molli-inventiosta (BWV 784); Outventio yhteistyössä Jukka Ruohomäen kanssa
• Slice (1971; kadonnut?)
• ?Death (1972; kolme eri versiota vuosilta 1972–75)
• Mix Master Universe (1973; yhteistyössä Jukka Ruohomäen kanssa; kolme versiota)
• Suru (1980)

• Improvisaatio (1968, Integroitu syntesoija; Sähkö-ääni-kone; Amos Andersonin taidemuseossa, Sähkö-shokki-ilta, 8. ja 9.2.1968)
• Improvisaatio (1969, DICO, Yleisradiossa)
• Improvisaatio / Dimi-1 (1970, DIMI-A)
• Improvisaatio (1971, DIMI-O)
• DEAL (1972, DIMI-O, Oslossa)
• Improvisaatio (1973, DIMI-T)

• Äänikirje Jan Barkille (1963), yhteistyössä Kaj Chydeniuksen, Henrik Otto Donnerin, Erkki Salmenhaaran ja Raija Mattilan kanssa
• Siamfoni (1964), yhteistyössä Henrik Otto Donnerin, Erkki Salmenhaaran, Jan Barkin, Arne Mellnäsin ja Lars Wernerin kanssa
• Odotus (1969), valmistettu Yleisradiossa yhteistyössä Kauko Laurikaisen, Markku Mäkelän ja Hasse Wallin kanssa
• Kellot (1969), valmistettu Yleisradiossa yhteistyössä Henrik Otto Donnerin, Osmo Lindemanin, Markku Mäkelän ja Hasse Wallin kanssa
• Työn kantaatti (1980), yhteistyössä Pekka Sirénin ja Pentti Kakkorin kanssa

• Tintagilesin kuolema (1962; Helsingin Ylioppilasteatteri)
• Limppiece (1964, elektronimusiikkia näyttelyyn/happeningiin Ateneumissa; yhteistyössä M.A.Nummisen kanssa)
• Hyppy (ohj. Eino Ruutsalo, 1964; yhteistyössä Henrik Otto Donnerin kanssa)
• Tietokoneet palvelevat (ohj. Risto Jarva, 1968)
• Ruusujen aika (ohj. Risto Jarva, 1969)
• Pakasteet (ohj. Risto Jarva, 1969)
• Suomi rakentaa (1970; musiikkia näyttelyyn)
• Pohjoismaiset rakennuspäivät (1971; musiikkia näyttelyyn)
• Ruumiinavauspöytäkirja, rakkaani (1971; radiokuunnelma)

• Krysa, Joasia & Parikka, Jussi (toim.): Writing and Unwriting (Media) Art History: Erkki Kurenniemi in 2048. MIT Press, 2015. ISBN 978-0-262-02958-2 (englanniksi)
• Mellais, Maritta (toim.): Erkki Kurenniemi – A Man from the Future. (Central Art Archives, 25) Helsinki: Finnish National Gallery, 2013. ISSN 1238-4100 ISBN 978-951-53-3518-0 Teoksen verkkoversio.
• Ojanen, Mikko – Suominen, Jari: Erkki Kurenniemen sähkösoittimet. Musiikki, 2005, nro 3, s. 15–44. Artikkelin verkkoversio.
• Ojanen, Mikko: User Stories of Erkki Kurenniemi’s Electronic Musical Instruments, 1961–1978. (Diss) Helsinki: University of Helsinki, 2020. ISBN 978-951-51-6393-6 Teoksen verkkoversio.
• Rantanen, Tytti: Elämää ja elektroerotiikkaa: Erkki Kurenniemen 1960-luvun kokeelliset lyhytelokuvat. Niin & näin, 2017, nro 2, s. 126–130. Artikkelin verkkoversio.

• Ojanen, Mikko: Kurenniemi, Erkki (1941–2017). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.3.2021. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Erkki Kurenniemen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
• Erkki Kurenniemi @ pHinnWeb. (englanniksi)
• Tiits, Kalev: Erkki Kurenniemi – Avantgarden innovaattori.
• Erkki Kurenniemi-Sähkö Recordings Connection.
• DIMI, suomalainen syntetisaattori. Ylen Elävä arkisto.
• Erkki Kurenniemi, digitaalisten näkyjen näkijä. Ylen Elävä arkisto.
• Documenta 13. (englanniksi)
• Dimi-H. (englanniksi)
• Technical article describing some of Erkki Kurenniemi’s electronic musical instruments. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Erkki Kurenniemi @ ubu.
• Erkki Kurenniemi – mies tulevaisuudesta -verkkonäyttely.