Eija-Riitta Korhola

Korhola valmistui ylioppilaaksi vuonna 1978, filosofian kandidaatiksi vuonna 1990 ja lisensiaatiksi vuonna 1994 Helsingin yliopistosta.^[1] Hän opiskeli teoreettista filosofiaa ja teologiaa.^[7] Marraskuussa 2014 hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristötieteiden laitokselta aiheenaan ilmastopolitiikka. Väitöskirjan otsikko oli The Rise and Fall of the Kyoto Protocol: Climate Change as a Political Process.^[8]

Korhola työskenteli Kirkon Ulkomaanavun koulutussihteerinä vuosina 1993–1996.^[1] Vuodesta 1996 hänellä on ollut oma yritys, Good Enough Prod., joka harjoittaa journalismia, viestintää ja yrityskonsultointia.^[2] Vuosina 1996–1999 Korhola työskenteli freelancertoimittajana ja -kouluttajana radiossa, lehdissä ja televisiossa muun muassa Nelosen ohjelmissa Ylähuone ja Naisia vuosituhannen partaalla sekä Yle TV2:n ohjelmassa Uneton yö.^[1]

Vuonna 1997 Korhola oli Helsingin juhlaviikkojen tiedottaja ja vuosina 1998–1999 Plan International Suomen säätiön projektitiedottaja. Hän on toiminut kolumnistina muun muassa lehdissä Kotimaa (1992), Vihreä Lanka (1994–1999), Kirkko ja kaupunki (1998), Hiidenkivi (2000–2001), Uutislehti 100 (2001–2002), Nykypäivä (2004–), Askel (2005–), Hämeen Sanomat (2005–) ja Etelä-Suomen Sanomat (2007–2008). Lisäksi hän on pitänyt blogia Iltalehden, Uuden Suomen ja Aamulehden sivuilla.^[1]

Korhola on ollut First Step Forumin puheenjohtaja vuodesta 2002 ja HelsinkiMission valtuuskunnan jäsen vuodesta 2007.^[2] First Step Forum on uskonnollinen järjestö, joka ilmoittaa tekevänsä ”näkymätöntä työtä maailman johtohenkilöiden parissa”.^[9]

Korhola toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 1999–2014. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 eurovaaleissa kristillisdemokraattien sitoutumattomana ehdokkaana. Euroedustajan toimensa ohella Korhola toimi vuoden 2003 eduskuntavaalien aikaan joitakin kuukausia kristillisdemokraattien puoluesihteerinä ennen puolueesta eroamistaan. Lokakuussa 2003 hän loikkasi kokoomukseen. Europarlamentissa hän edusti aina Euroopan kansanpuolue EPP:tä.^lähde?

Korhola valittiin toiselle kaudelle europarlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa. Vuoden 2009 vaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle puolueensa toiseksi suurimmalla äänimäärällä.^[10] Hän oli ehdolla myös vuoden 2014 eurovaaleissa,^[11] mutta ei tullut enää valituksi.^[12] Hän asettui ehdokkaaksi myös vuoden 2019 eurovaaleissa^[13] ja valittiin varasijalle.^[5]

Euroopan parlamentissa Korhola oli sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varapuheenjohtaja vuosina 2008–2012. Lisäksi hän oli jäsen ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa (1999–2009 ja 2012–2014) sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnassa (2004–2008) ja varajäsen ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa (1999–2007), talousarvion valvontavaliokunnassa (2004–2009) ja teollisuus- tutkimus- ja energiavaliokunnassa (2007–2014).^[14] Vuonna 2006 Korhola vastasi EPP:n energiaraportista ja vuonna 2007 ilmastoraportista.^[1]

Vuonna 2009 Korhola oli suomalaismeppien aktiivisuustilastojen kärjessä. Hän piti 166 täysistuntopuhetta ja antoi 130 päätöslauselmaesitystä.^[15] Läsnäolomäärien mukaan hänellä oli kuitenkin suomalaismepeistä eniten poissaoloja.^[16]

Korhola toimi vuosina 2006–2010 kokoomuksen varapuheenjohtajana. Kataisen hallituksen hallitusneuvotteluissa 2007 hän oli kokoomuksen neuvottelijana elinkeino-, energia- ja ilmastotyöryhmässä.^[17][18]

Korhola erosi varapuheenjohtajan paikalta huhtikuussa 2010 kertoen syyksi pettymyksen hallituksen energiapakettiin, jossa sovittiin tuista uusiutuvalle energialle. Korholan mukaan sen ylimitoitetuilla toimilla tuhotaan Suomen saaristomaisemat, ajetaan alas kestävä metsäpolitiikka ja talous.^[19]

Korhola ilmoitti helmikuussa 2023 eronneensa kokoomuksesta. Syyksi hän kertoi ”puolueen naiivin suhtautumisen ilmasto- ja energiapolitiikkaan” sekä puolueen linjattomuuden. Korhola kertoo olleensa eri mieltä kokoomuksen kanssa myös EU:n elpymispaketista 2021 sekä harjoitetun koronapolitiikan perusoikeusnäkökulmasta.^[3]

Orpon hallituksen hallitusneuvotteluissa 2023 Korhola toimi kristillisdemokraattien neuvottelijana ilmastopolitiikkaa käsittelevässä pöydässä.^[18]

Maaliskuussa 2024 kristillisdemokraatit nimesivät Korholan eurovaaliehdokkaakseen eurovaaleihin 2024.^[4] Hän sai 45 059 ääntä ja oli eniten ääniä saanut ehdokas kristillisdemokraattien ja Liike Nyt puolueen vaaliliitossa. Koska vaaliliitto ei saanut yhtään edustajaa, ei Korhola tullut valituksi.^[20]

Korhola on kertonut olevansa aatteelliselta näkemykseltään eurooppalainen kristillisdemokraatti.^[25]

Korhola on ilmoittanut tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteikseen ”kolme iitä” – ilmasto, Itämeri ja ihmisoikeudet.^lähde? Hän ei usko että hiilidioksidipäästöjä voi vähentää samalla tavoin kuin muita päästöjä. Hän vastustaa lyhyen aikavälin päästöjen vähentämistavoitteita ja painottaa teknologioiden kehittämistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ja pienhiukkaspäästöjen välitöntä vähentämistä.^[26] Hän on vastustanut tuulivoiman rakentamista valtioiden tuella ja arvostellut rajusti ”tuulivoimateollisuuden lobbausta”.^[27][28] Korhola on vaatinut Suomea kampanjoimaan Itämeren suojelemiseksi.^[29] Korhola vaati 15. huhtikuuta 2015 puolueetonta tutkimusta ”eläinkuolemista tuulivoimaloiden läheisyydessä” viitaten kuulemaansa tapaukseen, jossa Siikaisissa kanalan kaikki kanat olisivat kuolleet ja niiden silmien verisuonet räjähtäneet.^[30] Siikaisten kunnaneläinlääkärin mukaan kanojen omistaja olisi arvellut sittenkin minkin tappaneen kuusi kanaa. Korhola kritisoi jälkikäteen, että minkkiä ei kuitenkaan ollut todistettu syylliseksi. Lisäksi Korhola selitti, ettei alunperin ollut edes väittänyt tuulivoiman aiheuttaneen kuolemia ja että hän toisaalta olisikin toiminut tuulivoiman vaikutuksista huolestuneiden ihmisten varaventtiilinä.^[31]

Suomen luonnonsuojeluliiton tekemän vertailun mukaan Korhola on toiminut Euroopan parlamentissa pääosin ”ympäristövastaisen” politiikan puolesta. Kolmestatoista vertailun kohteena olleesta yksittäisestä äänestyksestä Korhola oli kaikkiaan yhdeksässä toiminut SLL:n kriteerien mukaan ympäristövastaisesti. Vertailun kohteina olivat REACH-kemikaalidirektiivi, ilmanlaatudirektiivi, ilmailualan sisällyttäminen päästökauppaan, maatalouden torjunta-ainedirektiivi ja päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.^[32] Korhola on kirjoittanut joutuneensa ympäristöjärjestöjen silmätikuksi, kiristämäksi ja uhkailemaksi.^[33]

Korhola on painottanut tutkimukseen sijoittamista: ”Tutkimuksen ja kehityksen alalle suunnattavat rahat ja hankkeet generoivat uusia innovaatioita ja säteilevät useille yhteiskunnan ja yrityselämän sektoreille. Ne luovat myös uskoa ja toivoa nuorille ja koulutetuille ihmisille. Kyseessä olisi aivan toisenlainen satsaus tulevaisuuteen: sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin ja herättää toivoa. Lisäksi T&K-aloilla naisilla on merkittävä ja kasvava rooli”.^[34]

Pakistanin oppositiojohtaja Benazir Bhutto kutsui Korholan vierailemaan vuonna 2007. Samalla matkalla Korhola työskenteli ihmisoikeusasioissa. Vuonna 2009 Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti kiitti Korholaa hänen ihmisoikeustyöstään.^[35]

Korhola otti vuonna 2008 täysistuntopuheessaan kantaa Mauritanian vallankaappaukseen ja vaati EU:ta tukemaan demokratiakehitystä: ”Tiukan linjan ottaminen ei tietenkään tarkoita elintarvikeavun ja humanitaarisen avun poistamista mauritanialaisilta. Hallitsevaa sotilasjunttaa on kuitenkin tarpeellista muistuttaa Cotonoun sopimuksesta ja siitä, että mikäli vuoropuhelua demokraattisen järjestyksen palauttamisesta ei saada aikaan, tulee EU:n rahoitus jälleen kerran katkeamaan”.^[36]

Korhola oli lapsuudenperheensä viidestä lapsesta nuorin.^[37] Hän oli vuosina 1980–2011 naimisissa^[38] professori Atte Korholan kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta.^[7] Lapsista vanhin on muusikko Reeta-Leena Vestman, yksi on vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvan roolittajana toiminut Raakel Huikuri^[39][40][41] ja kolmas dancehall-artisti MEGA-Ertsi eli Eero-Lauri Korhola.^[42]

Korhola sairastui aggressiiviseen syöpään vuonna 2017, ja arvioi pelastuneensa nopean diagnoosin ansiosta.^[43]

Korhola asuu Helsingin Ullanlinnassa ja hänellä on vapaa-ajan asunto Raaseporissa.^[44]

• Olkapäämepin kantapääkausi. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27569-7
• The Rise and Fall of the Kyoto Protocol: Climate Change as a Political Process. (Väitöskirja) Helsinki: University of Helsinki Press, 2014. ISBN 978-951-51-0233-1
• Kuolemaa nopeampi: Lähikuvia elämästä. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0432-1
• Ilkeitä ongelmia: tarinoita politiikasta. Tammi, 2020. ISBN 9789520408589

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eija-Riitta Korhola Wikimedia Commonsissa

• Eija-Riitta Korholan kotisivu
• Eija-Riitta Korhola Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.