Dominique Bona
Dominique Henriette Marie Bona, o.s. Conte (29. heinäkuuta 1953 Perpignan, Pyrénées-Orientales) on ranskalainen kirjailija. Hän on saanut vuonna 1992 Prix Interallié -palkonnon ja vuonna 1998 Prix Renaudot -palkinnon. Hänestä tuli Ranskan Akatemian jäsen 18. huhtikuuta 2013 ja hänellä on tuoli numero 33.[1]
Elämäkerta
muokkaaDominique Conte syntyi alkuperältään katalonialaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli myös kirjailija ja poliitikko Arthur Conte (1920-2013). Dominique Conte on kustantaja Pierre Conten sisar.[2][3]
Dominique Bona suoritti akateemiset opintonsa Sorbonnessa vuonna 1975, hänen gradunsa otsikko oli "Les fées et les sorcières dans la littérature des XIIe et XIIIe siècles" ja samanna vuonna hän auskultoi eli suoritti opettajan pätevyyden.[4]
Kirjallisessa tuotannossaan Dominique Bona on korostanut feminismiä.
Kun Bona valittiin Ranskan akatemiaan 18. huhtikuuta 2013 tuolille 33 eli Michel Mohrtin tilalle, niin hänestä tuli valintahetkellä kahdeksan nainen, joka oli päässyt kuolemattomien joukkoon. Hän oli myös valintansa hetkellä koko Akatemian nuorin jäsen.
Dominique Bona on avioliitossa korsikalaista alkuperään olevan miehensä kanssa ja heillä on kaksi lasta.[3]
Romaanit
muokkaa- Les Heures volées, Mercure de France, 1981
- Argentina, Mercure de France, 1984
- Malika, Mercure de France, 1992 - Prix Interallié
- Le Manuscrit de Port-Ébène, Grasset, 1998 - Prix Renaudot
- La Ville d'hiver, Grasset, 2005
Elämäkerrat
muokkaa- Romain Gary, Mercure de France, 1987 - Grand Prix de la biographie de l'Académie française.
- Les Yeux noirs, ou les Vies extraordinaires des sœurs Hérédia, Lattès, 1989 - Grand Prix de la Femme, Alain Boucheron, Prix de l'Enclave des Papes, Prix Lutèce, Prix des Poètes français
- Gala, Flammarion, 1994
- Stefan Zweig, l'ami blessé, Plon, 1996
- Berthe Morisot, le secret de la femme en noir, Grasset, 2000 ; réédition, LGF, Malline:Coll, Paris 2002, ISBN 2-253-15347-8 - Bourse Goncourt de la biographie, Prix Bernier de l'Académie des Beaux-Arts
- Il n’y a qu'un amour, Grasset, 2003 - Ouvrage sur André Maurois et ses amours
- Camille et Paul : La Passion Claudel, Grasset, 2006
- Clara Malraux, Grasset, 2010
- Stefan Zweig l'ami blessé, Grasset, 2010, ISBN 978-2-246-77251-4
- Deux sœurs : Yvonne et Christine Rouart, muses de l'impressionnisme, Grasset, 2012 - Prix spécial Simone-Veil 2012
- Je suis fou de toi : le grand amour de Paul Valéry, Grasset, 2014
Muut julkaisut
muokkaa- Discours de réception à l'Académie française, Grasset, 2015 Ranskan Akatemian sivustolla [5]
- Colette et les siennes, essai, Grasset, 2017
- Mes vies secrètes, Gallimard, 2018
Lähteet
muokkaa- ↑ Dominique BONA Académie française. Viitattu 30.5.2019 (ranskaksi).
- ↑ Pierre Conte lesechos.fr. 11 février 2015. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 30.5.2019.
- ↑ a b Fulda, Anne: Dominique Bona, d'autres vies que la sienne Le Figaro. 22.2.2019. Viitattu 30.5.2019 (ranskaksi).
- ↑ Mohammed Aïssaoui, « Dominique Bona, immortelle », in Le Figaro, vendredi 19 avril 2013, s. 34. (ranskaksi)
- ↑ http://www.academie-francaise.fr/discours-de-reception-de-dominique-bona
| Edeltäjä: Michel Mohrt |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 33 2013–=>
|
