Daniil Dratševski

Daniil Vasiljevitš Dratševski (ven. Даниил Васильевич Драчевский; 29. maaliskuuta 1858 – 1918)^[1] oli venäläinen kenraalimajuri, joka toimi Pietarin kaupunginpäällikkönä (gradonatšalnik) vuosina 1907–1914. Hän oli myös Suomen valtionrautateiden pääjohtaja ensimmäisen sortokauden aikana vuosina 1903–1905.

Dratševski valmistui Konstantinin tykistökoulusta vuonna 1876 ja osallistui Turkin sotaan 1877–1878.^[2][1] Hän sai luutnantin arvon 1879. Suoritettuaan Nikolain yleisesikunta-akatemian vuonna 1887 Dratševski sai kapteenin arvon ja toimi sen jälkeen esikuntatehtävissä. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1892 ja everstiksi 1898. Marraskuussa 1898 Dratševski siirrettiin Suomen sotilaspiirin esikuntaan, jossa hänen vastuualueeseensa kuuluivat Suomen rautateillä tapahtuvat joukkojensiirrot.^[1] Hänet nimitettiin Suomen Rautatiehallituksen pääjohtajaksi Georg Strömbergin seuraajana syyskuussa 1903. Dratševski joutui eroamaan suurlakon jälkeen joulukuun 1905 lopussa.^[1][3][4] Hänet ylennettiin vuonna 1905 kenraalimajuriksi.^[1]

Dratševski oli tammikuusta 1906 tammikuuhun 1907 Donin Rostovin kaupunginpäällikkönä, minkä jälkeen hän siirtyi vastaavaan tehtävään Pietariin.^[1] Dratševski johti Pietarin hallintoa seitsemän vuotta ja osallistui aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun. Hänen aikanaan muun muassa katuja kivettiin, kunnallinen raitiotieverkko sekä bussiliikenne otettiin käyttöön ja vesijohtoverkko ulotettiin Suureen- ja Pieneen-Ohtaan sekä Ristisaarelle. Raporteissaan keisarille Dratševski kiinnitti huomiota pääkaupungin moraalisiin ja ympäristöongelmiin.^[2] Dratševski erotettiin heinäkuussa 1914 ja seuraavana vuonna hän joutui oikeuteen syytettynä julkisten varojen kavalluksesta. Hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin vankeuteen, mutta jutun käsittely jatkui vallankumouksen puhkeamiseen saakka.^[2][1] Dratševski kuoli vuonna 1918, mutta tarkkaa kuolinaikaa, -paikkaa ja -tapaa ei tiedetä.^[1]