Cavendish-laboratorio

Cavendish-laboratorio (engl. Cavendish Laboratory) on osa Cambridgen yliopiston fysiikan laitosta. Se on perustettu vuonna 1874.

Laboratorio on nimetty sen rahoitukseen osallistuneen Devonshiren herttuan William Cavendishin sekä hänen fyysikkosukulaisensa Henry Cavendishin mukaan. Sen ensimmäinen professori oli James Clerk Maxwell.^[1]

Ennen Cavendish-laboratorion perustamista fysiikka oli ollut matematiikan sivuhaara ja sen opetus oli varsin teoreettista. Maxwellin seuraaja Lordi Rayleigh suunnitteli kokeellisen fysiikan opetusohjelman, joka on nykyisenkin opetuksen pohjana. Rayleighin seuraaja Joseph John Thomson puolestaan käynnisti fysiikan vallankumouksen, joka johti kvanttifysiikan löytämiseen 1920-luvulla. Hänen aikanaan yliopisto alkoi hyväksyä jatko-opiskelijoita muualtakin. Ensimmäisten joukossa olivat tulevat nobelistit Ernest Rutherford ja Charles Wilson. Rutherford nousi vuorollaan professoriksi ja ydinfysiikan suurteot jatkuivat. Hänen jälkeensä Lawrence Bragg kehitti röntgenkristallografiaa, jonka avulla selvitettiin DNA:n kaksoiskierrerakenne. Toisen maailmansodan jälkeen kylmälaboratorio, hiukkaskiihdytin, puolijohdetutkimukset ja radioastronomia olivat aloja, joilla tehtiin suuria löytöjä.^[2]

Laboratoriossa vuosien varrella työskennelleistä tutkijoista 29 on palkittu Nobel-palkinnolla.^[3]