Bittern-luokka (sluuppi)

Bittern-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston kolmen sluupin muodostama alusluokka toisessa maailmansodassa.

Bittern-luokka
HMS Stork vuonna 1943
HMS Stork vuonna 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 190 t
Pituus 81 m
Leveys 11 m
Koneteho 3 300 hv
Nopeus 18,75 solmua
Miehistöä 125
Aseistus
Meritorjunta syvyyspommit
Ilmatorjunta 6 x 4" ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
1 x Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääri

Alukset

muokkaa

HMS Enchantress, jonka alkuperäisenä nimenä oli HMS Bittern, oli luokan alkuperäinen nimikkoalus, jonka valmistus alkoi aseistettuna Amiraliteetin jahtina. Sen aseistuksena oli lopullisesta poiketen ainoastaan kaksi yksiputkista 4,7 tuuman tykkiä etukannella ja neljä kolminaulaista kunnialaukaustykkiä. Alukselle asennettiin ilmatorjunta-aseistus vasta sodan alettua ja takakannen majoitustilat estivät takimmaisten tykkitornien asentamisen.

HMS Stork valmistui aseistamattomana tutkimusaluksena ja aseistettiin vasta sodan alettua. Kolmas alus HMS Bittern, joka oli alun perin HMS Enchantress, valmistui suunnitelmien mukaan aseistettuna sluuppina. Alus oli myös luokan ainoa, joka tuhoutui sodan aikana.

Bittern-luokan sluupit[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Bittern (ex-HMS Enchantress) J. Samuel White and Company, Cowes 27. elokuuta 1936 14. heinäkuuta 1937 15. maaliskuuta 1938 uponnut ilmapommituksessa 30. huhtikuuta 1940 Namsoksen edustalla
HMS Enchantress John Brown and Company, Clydebank 9. maaliskuuta 1934 21. joulukuuta 1934 4. huhtikuuta 1935 myyty siviili käyttöön 1946 nimettynä Lady Enchantressiksi
HMS Stork William Denny and Brothers, Dumbarton 19. kesäkuuta 1935 21. huhtikuuta 1936 10. syyskuuta 1936 romutettu 1958

Lähteet

muokkaa
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Hague, Arnold: Sloops 1926-1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Hague 1993 s. 61