Berti Vogts
Berti Vogts (s. 30. joulukuuta 1946 Büttgen, Nordrhein-Westfalen, Saksa) on nykyinen jalkapallovalmentaja ja entinen maajoukkuetason pelaaja.
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Hans Hubert Vogts | |
| Syntymäaika | 30. joulukuuta 1946 | |
| Syntymäpaikka | Büttgen, Nordrhein-Westfalen, Saksa | |
| Pituus | 168 cm | |
| Seura | ||
| Seura | – | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1965–1979 |  Mönchengladbach
|
419(32) |
| Maajoukkue | ||
| 1967–1978 | Saksa
|
96 (1) |
| Valmennusura | ||
| 1979–1990 1990–1998 2000–2001 2001–2002 2002–2004 2007–2008 2008–2014 |
Saksan nuoret Saksa Leverkusen Kuwait Skotlanti Nigeria Azerbaidžan
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Ura pelaajana
muokkaaSeurajoukkue
muokkaaVogts liittyi kotikylänsä VfR Büttgeniin vuonna 1954, kun hän oli seitsemänvuotias. Büttegenissa hän pelasi vuoteen 1965, kun hän siirtyi Borussia Mönchengladbachiin. Oikeana laitapuolustajana pelannutta Vogtsia alettiin kutsua Terrieriksi. Vogts oli Mönchengladbachin avain pelaajia joukkueen voittaessa 1970-luvulla viidesti Bundesliigan, kerran Saksan cupin ja kahdesti UEFA Cupin. Bundesliigassa hän pelasi yhteensä 419 ottelua, tehden niissä 32 maalia. Kansainvälisissä otteluita hän pelasi 64, joissa hän teki kahdeksan maalia. Vogts edusti koko uransa Mönchengladbachia, kunnes hän lopetti vuonna 1979.
Maajoukkue
muokkaaVogts pelasi yhdeksän poikien, kolme alle 23-vuotiaiden ja 96 aikuisten maaottelua[1]. Hän oli voittamassa vuoden 1974 maailmanmestaruutta, jonka loppuottelussa hänen muistetaan pitäneen hollantilaisen Johan Cruijffin ansoissa.
Ura valmentajana
muokkaaAktiivijalkapalloilijan uransa lopetettuaan Vogts alkoi valmentaa Saksan U-20 maajoukkuetta. Vuonna 1986 hänestä tuli aikuisten maajoukkueen apuvalmentaja. Vuonna 1990 hänet ylennettiin päävalmentajaksi, ja hän joutui lopettamaan U-20 -joukkueen valmentamisen. Maajoukkueen hän johti vuoden 1996 Euroopan mestariksi. Saksan hävittyä Kroatialle vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailuiden puolivälierissä, Vogts lopetti valmentajan tehtävät.
Parin vuoden tauon jälkeen hän siirtyi Bayer Leverkusenin valmentajaksi vuoden 2000 marraskuussa. Hänet kuitenkin erotettiin tehtävästään jo toukokuussa vaikka Leverkusen oli selvinnyt Mestareiden liigan pudotuspeleihin. Hän aloitti vuoden 2001 elokuussa Kuwaitin päävalmentajan tehtävät.
Vuoden 2002 alussa hän siirtyi Skotlannin valmentajaksi. Kun Skotlanti 2004 EM-kisojen karsinnoissa hävisi sekä Norjalle että Unkarille, ja pelasi tasan Färsaarien kanssa, Vogts sai valtavasti kritiikkiä osakseen. Vogts ei kuitenkaan eronnut lehdistön paineista huolimatta. Vuoden 2004 lokakuussa Moldovan kanssa pelattu tasapeli vei Skotlannin mahdollisuudet 2006 maailmanmestaruuskilpailuihin, mikä sai kannattajat jälleen vaatimaan valmentajan vaihdosta. Walter Smith otti maajoukkuevalmentajan vastuun 2. joulukuuta 2004 ja Vogtsin aika oli ohi.
15. tammikuuta 2007 Vogts teki nelivuotisen sopimuksen Nigerian maajoukkueen kanssa. Vogts luotsasi Superkotkat Afrikan mestaruuskisojen tammi–helmikuussa 2008 puolivälieriin, joissa Nigeria hävisi Ghanalle 2–1.
Helmikuussa 2008 Vogts ilmoitti jättävänsä tehtävänsä Nigerian maajoukkuevalmentajana. [2] Kiinnostuksensa Vogtsin seuraajaksi ovat ilmaisseet mm. entiset huippupelurit Sunday Oliseh ja Daniel Amokachi.
Maaliskuun 2008 lopussa Azerbaidžanin jalkapalloliitto palkkasi Vogtsin maajoukkueensa uudeksi päävalmentajaksi. Vogtsin lisäksi tehtävään olivat ehdolla muun muassa Philippe Troussier, Hans-Peter Briegel ja Horst Köppel. [3] Azerbaidžan pelaa samassa MM2010-karsintalohkossa Suomen kanssa. Vogtsin johdolla Azerbaidžan jäi MM-karsintalohkossa toiseksi viimeiseksi keräten viisi pistettä, taakse jäi ainoastaan Liechtenstein. Tästä huolimatta liitto antoi tukensa Vogtsille ja teki marraskuussa 2009 tämän kanssa jatkosopimuksen EM2012-karsintoihin. [4] Lokakuun lopussa 2011 Vogts ilmoitti jättävänsä maajoukkuevalmentajan tehtävät sopimuksen päätyttyä karsintoihin. EM2012-karsinnoissa Azerbaidžan jäi karsintalohkossaan toiseksi viimeiseksi voitettuaan vain kaksi ottelua. Kaikkiaan Vogts luotsasi joukkueen kahdeksaan voittoon ja kymmeneen tasapeliin kaikkiaan 40 maaottelussa. [5] Marraskuun lopussa hän kuitenkin ilmoitti käyvänsä neuvotteluja jatkostaan Azerbaidžanin liiton tarjottua vuoteen 2014 ulottuvaa sopimusta. [6] Elokuussa 2013 uutisoitiin, että Vogts lopettaa maajoukkueen päävalmentajana vuoden 2014 lopussa. [7]
Maaliskuussa 2015 Vogts liittyi Jürgen Klinsmannin tiimiin Yhdysvaltain maajoukkueen tekniseksi neuvonantajaksi. [8]
Meriitit
muokkaaPelaajana
muokkaa- Saksan mestaruus (5): 1970, 1971, 1975, 1976, 1977
- Saksan cup: 1973
- UEFA Cup: 1975, 1979
- Maailmanmestaruus: 1974
- Euroopan mestaruus: 1972
Valmentajana
muokkaa- Euroopan mestaruus: 1996
- MM-kilpailut
- Puolivälierät (2): 1994, 1998
- African Cup of Nations
- Puolivälierät: 2008
Lähteet
muokkaa- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto & Stokkermans, Karel: West) Germany - Record International Players 22.11.2018. RSSSF. Viitattu 9.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Vogts lopettaa Nigerian valmentajana
- ↑ Vogts johtaa Azerbaidzanin Suomea vastaan MM-karsinnoissa
- ↑ Vogts jatkaa Suomen "rakkaan" karsintavastustajan peräsimessä
- ↑ Vogts' Ära in Aserbaidschan endet
- ↑ Vogts: Vertragsangebot bis 2014
- ↑ Vogts schließt Aserbaidschan-Kapitel
- ↑ US Soccer appoints Euro 1996-winning coach Berti Vogts as USMNT technical advisor
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berti Vogts Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Volker Finke |
Kicker Mann des Jahres 1995 |
Seuraaja: Thomas Helmer |
| Edeltäjä: Rudi Völler |
Bayer 04 Leverkusenin päävalmentaja 2000–2001 |
Seuraaja: Klaus Toppmöller |
| Edeltäjä: Craig Brown |
Skotlannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 2002–2004 |
Seuraaja: Walter Smith |
| Edeltäjä: Augustine Eguavoen |
Nigerian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 2007–2008 |
Seuraaja: James Peters |
| Edeltäjä: Gjoko Hadžievski |
Azerbaidžanin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 2008–2014 |
Seuraaja: Robert Prosinečki |
1960 Gavril Katchalin | 1964 José Villalonga | 1968 Ferruccio Valcareggi | 1972 Helmut Schön | 1976 Václav Ježek | 1980 Jupp Derwall | 1984 Michel Hidalgo | 1988 Rinus Michels | 1992 Richard Møller Nielsen | 1996 Berti Vogts | 2000 Roger Lemerre | 2004 Otto Rehhagel | 2008 Luis Aragonés | 2012 Vicente del Bosque | 2016 Fernando Santos | 2020 Roberto Mancini | 2024 Luis de la Fuente
.svg){kind=link}
.svg){kind=link}