Barabbas

Barabbas (Bar-abbâ, "isän poika") on Raamatun Uudessa testamentissa henkilö, joka on tuomittu ristiinnaulittavaksi murhasta. Samaan aikaan Pontius Pilatuksen edessä oli Jeesus, ja pääsiäisenä juutalaisilla oli lupa vapauttaa yksi vanki. Ylipapit kiihottivat kansaa huutamaan Barabbaan vapaaksi, jotta Jeesus jäisi Pilatuksen vangiksi.

Ilmeisesti hieman ennen kuin Jeesus seuraajineen saapui Jerusalemiin pääsiäisjuhlan viettoon, kaupungissa oli puhjennut jonkinlainen Rooman vastainen kapina. Useita ihmisiä oli pidätetty, muiden muassa ne kaksi ryöväriä, jotka joutuivat Jeesuksen kanssa ristiinnaulittaviksi, ja Barabbas, joka oli tuomittu kapinan aikana tehdystä murhasta. Nimitystä "ryöväri" käytettiin nimenomaan kapinoitsijoista, ei niinkään tavallisista rikollisista. Rooman valtakuntaa vastustettiin kiivaasti ja Barabbas on hyvin saattanut olla paikallisen vastarintaliikkeen sankari. Pontius Pilatus tiesi, ettei Jeesus ollut osallistunut mellakkaan ja arveli kansanjoukon haluavan vapautettavaksi mieluummin lempeän opettajan Jeesuksen kuin kumousmies Barabbaan. Ylipappien yllyttämänä kansa kuitenkin vaati Pilatusta vapauttamaan Barabbaan, minkä hän tekikin.^[1]

Barabbaan tarinalla on erityistä merkitystä osittain siksi, että sitä on käytetty antisemitismin perusteluna ja osoituksena siitä, että Jeesuksen kuolema oli juutalaisten syytä. Kertomus toistuu lähes samanlaisena Matteuksen^[2], Markuksen^[3] ja Luukkaan^[4] evankeliumeissa, kun taas Johanneksen evankeliumi ja apokryfinen Pietarin evankeliumi poikkeavat näistä yksityiskohdiltaan. Pelkästään Matteuksen evankeliumissa kerrotaan väkijoukon sanoneen ”tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle”.^[5]