Ahveninen (Tervo)

Ahveninen on 14,9 kilometriä pitkä ja 3,3 kilometriä leveä. Ahvenisella on kolme selkeästi eriytynyttä järviallasta. Sen rannikon lähialueet ovat pääosin alavaa metsämaata ja jonka rannat ovat matalia. Korkeimmat vuoret sijaitsevat Suovun rannoilla.^[6] Kokkovuori, joka sijaitsee Suovun Hanhilahdella, kohoaa 155 metrin korkeuteen mpy. eli yli 50 metriä järven vedenpinnan yläpuolelle. Toinen vuori on Suovin Utrianlahden länsipuolella kohoava Niskalanvuori, joka kohoaa lähes 50 metrin korkeuteen. Ahvenisen pääallas on niistä eteläisin, ja se on 5,1 kilometriä pitkä ja 2,4 kilometriä leveä. Se yhtyy luoteessa sijaitsevaan Kallioselkään Ahvensalmen välityksellä. Ahvensalmi on 1,7 kilometriä pitkä ja 20–260 metriä leveä. Se alkaa pääaltaassa Syväsalmesta ja päättyy sillan jälkeen Kierinsaaren kohdalla. Tervoon kulkeva yhdystie 5512 ylittää salmen sen kapeimmasta kohdasta. Kierinsaaren jälkeen alkaa Kallioselkä leventyä asteittain. Se on 6,6 kilometriä pitkä ja 2,2 kilometriä leveä. Kallioselkä yhtyy Suovuun Tulisalmessa, joka on 100 metriä leveä, kivinen ja matala salmi. Suovu sijaitsee Kallioselän lounaispuolella. Se on 7,0 kilometriä pitkä ja 1,0 kilometriä leveä. Suovin ja alapuolisen vesistöalueen Rasvangin välissä kulkee yli 700 metriä leveä kannas.^[1]

Ahvenisen pääallas on avointa järvenselkää, jossa on pari erityispiirrettä. Järven kaakkoisrannasta työntyy luoteeseen päin 1,8 kilometriä pitkä Kuivaniemi. Sen eteläpuolelle jää suojaan yhtä pitkä Rantiaislahti, josta laskujoki saa alkuunsa. Toinen erityispiirre on pohjoisrannassa Salmenniemi, jonka itäpuolella on puoli kilometriä pitkä Pohjoislahti ja niemen länsipuolelta alkaa Ahvensalmi. Ahvensalmen luoteispuolella alkaa asteittain levenevä Kallioselkä. Sen pohjoisosassa on kaksi lahtea. Itäinen lahti on pienempi Koivulahti ja Heiskansaarien takana sijaitsee pohjoiseen työntyvä Viitalahti. Viitalahti kasvaa yli 130 metriä leveän Syväsalmen jälkeen 1,5 kilometriä leveäksi. Sieltä löytyy Valkamanlahden lisäksi laaja ja ruohottunut Joensuunlahti. Suovu on pitkä ja kapea, mutta sen kaakkoispäässä Kokkovuori muotoilee rantaviivan kahdeksi lahdeksi, Hanhilahdeksi ja Vääränlahdeksi.^[1]

Hirvijärvi–Ahvenisessa on vesistöviranomaisten ilmoituksen mukaan 248 saarta.^[4] Kartasta laskien Ahvenisen pääaltaassa on 60 saarta, Ahvensalmessa neljä, Kallioselässä 30 ja Suovussa kuusi. Saaria on yhteensä noin 100 eli 40 % kaikista saarista. Pääaltaan saaria ovat sen eteläosassa Myllysaari, järvenselällä Tattari, Möttösaaret, Lehtosaari, Sormulansaari, rannikon tuntumassa Kierinsaari, Lääjönsaari, Koivusaaret ja Pohjoislahdensuusaari. Ahvensalmessa sijaitsevat Louhusaari ja Kierinsaari. Kallioselässä sijaitsevat Liisansaari, Kuikkasaari, Vehkasaari, Heiskansaaret, Kattilaluoto ja Nuottipuunsaari. Suovussa ovat vielä Ulponsaari, Kalliosaari ja Huilunsaari sekä Votkansaari. Paikanniminä on saaria, jotka eivät sitä ole enää. Suovussa Kallio- ja Huilunsaari ovat maatuneet yhteen. Vuossaari, Malissaari ja Tulisaari ovat olleet Kumpuniemeen kapeita niemenkärkiä, mutta niemenkärjen ilmakuvissa erottuu nykyään kapeat katkaisuojat. Kallioselän Viitalahdessa ovat Joensuunlahden Vasikkasaaret jääneet kosteikon vangeiksi.^[1]

Pääaltaan pohja on syvyyskäyrien valossa enimmäkseen tasapohjainen. Järvenosan keskellä sijaitsee yli 6-metrinen syvänne, jossa on 10,0 metriä syvä kohta. Syväsalmessa on alle 1,5 metriä vettä ja vedenalaisia kiviä. Ahvensalmessa suurimmat syvyydet ovat noin kaski metriä.^[7] Kallioselällä alkaa eteläisin syvänne Liisansaaren jälkeen ja siinä on syvimmillään 9,0 metriä vettä. Syvintä on kuitenkin Kallioniemen edustalla, jossa on pieni 11,0-metriä syvänne. Kallioselän lahdet ovat matalia.^[8][9] Suovun Utrianlahdessa on alle 1,5 metriä vettä, mutta muualla on pitkä yli 3-metrinen painaumajakso. Se jatkuu lähes koko Suovun mittaisena ja siinä on kaksi pienialaista syvännekohtaa. Huilunsaaren edustalla on 10-metrinen kohta ja Kokkovuoren rantavedessä on 12-metrinen syvänne.^[8][9] Tämä on hyvä ehdokas koko järven syvimmäksi kohdaksi, jossa on 12,1 metriä syvää.^[4]

Pääaltaan rannikko on harvaan asuttua seutua. Rannikolla on kolme kiinteästi asuttua tilaa paitsi Haringassa, jossa on kaksi, ja seututien 554 varrella, jossa on kaksi lisää. Teiden lähistöllä on enemmän vapaa-ajan asuntoja. Niitä on pääaltaan rannoilla lähes 50. Kahdella saarella on rantamökit. Ahvensalmessa on neljä vapaa-ajan asuntoa, mutta lisäksi viisi kiinteästi asuttua tilaa. Kallioselän rannoilla on lähes 10 kiinteästi asuttua tilaa, joista puolet sijaitsee Ahvensalmen kulmakunnalla. Vapaa-ajan asuntoja on lähes 30, joista kolme sijaitsee saarissa. Suovun pohjoispäässä sijaitsee Utrianlahden kulmakunta, missä järveen viettävillä rinteillä on viisi maatilaa. Siellä on maanviljelyä ja jotkin pellot viettävät järven rantaa kohti. Peltoa on myös Väärälahden Kotiniemellä ja Hanhilahden pohjukassa Nuutilassa, jossa on neljä maatilaa. Järvenosassa on yli 20 vapaa-ajan asuntoa. Kiinteistöille tulee tiet Nuutilasta Salintaipaleen kautta kulkevalta tieltä. Se yhtyy Äyskoskelta tulevaan yhdystiehen 5517, joka päättyy Koivulahdella seututiehen 554. Mainittuja teitä yhdistää toisiinsa Nuutilan kautta kulkeva yhdystie 5512. Ahvenisen pääaltaan ympäri pystyy kulkemaan seuraamalla Karttulasta alkavia seututeitä 551 ja 554, joita taas yhdistää toisiinsa Nuutilan yhdystie.^[1][10]

Toukokuun 1. päivänä 2002 otettiin käyttöön uusin säännöstelykäytäntö. Sen haltijana toimii Pohjois-Savon ELY-keskus. Ahvenisen lasku-uoma on Haringan Alajoki, jonka keskivirtaama on 0,6 m³/s.^[3] Alajoen padolle on asennettu kauko-ohjattu padonsäätölaitteisto, jolla vedenpinnan korkeutta pyritään pitämään aktiivisesti säännöstelyrajojen puitteissa. Vedenpinnan korkeus mitataan samassa yhteydessä padon läheisyydessä. Uuden säännöstelysäännön aikana vedenpinnankorkeudet ovat olleet keskimäärin (seuraavatkin arvot N43+) 101,47 metriä (MW), yläkorkeus on ollut keskimäärin 101,58 metriä (MHW) ja alakorkeus 101,39 metriä (MNW). Vedenpinnan enimmäiskorkeus on ollut samalla aikajaksolla 101,64 metriä (HW) ja vähimmäiskorkeus 101,30 metriä (NW). Vedenpintojen keskimääräiseksi vaihteluksi (MHW–MNW) saadaan 0,19 metriä ja äärimmäiseksi vaihteluksi 0,34 metriä. Nykyiset alakorkeudet ovat alempia kuin luonnontilaisen järven korkeudet, mutta kuitenkin ylempänä kuin aikaisemman säännöstelysäännön aikana. Järvialtaiden vedenkorkeutta voidaan säännöstellä nykyään aikaisempaa tarkemmin uudella Hirvikoskeen rakennetulla pohjapadolla.^[11][2]

Ahveninen kuuluu keskikokoiset humusjärviin ja sen sisäinen- ja ulkoinen ravinnekuormitus on vähäistä.^[5] Hirvijärven, Ahvenisen ja Kallioveden lähivaluma-alueen vuosittainen kokonaisfosforikuormitus on noin 1 630 kilogrammaa. Se jakautuu kuitenkin järvialtaittain epätasaisesti. Talvella järvien syvänteissä pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne on ollut huono ja esimerkiksi Kallioselällä on esiintynyt jopa hapettomuutta. Järvi on matala, joten kesäisin ei vesipatsaaseen muodostu lämpötilakerrostuneisuutta. Tällöin pinnan vesikerroksien sekoittuessa pohjan läheisiin vesikerroksiin, pysyy veden happitilanne erittäin hyvänä. Hapen määrä saattaa kuitenkin ajoittain laskea sekä Ahvenisen että Kallioselän syvänteissä.^[2]

Vedenlaatua voidaan kuvata seuraavilla indikaattoreilla. Syvänteiden alusvedessä on hapen kylläisyysaste talvella 12 % ja kesällä 22,5 %. Järven veden kokonaisfosforipitoisuus 10 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), kokonaistyppipitoisuus 410 μg/l, vedenväri 30 mg Pt/l, näkösyvyys 3 metriä ja veden A-klorofyllipitoisuus on loppukesällä 5,2 μg/l. Vastaavat arvot Kallioselänteen syvänteestä ovat alusvedessä olevan hapen kylläisyysaste talvella 12 % ja kesällä 29 %, veden kokonaisfosforipitoisuus 11 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), kokonaistyppipitoisuus 440 μg/l, vedenväri 25 mg Pt/l, näkösyvyys 2,9 metriä ja veden A-klorofyllipitoisuus on loppukesällä 6,1 μg/l. Rehevöitymisestä johtuvaa verkkojen limoittumista oli Ahvenisessa voimakasta syksyllä 1991, mutta ongelma myöhemmin hävinnyt. Vuonna 1999 tutkittiin leväesiintymiä ja niiden määrä oli silloin vähäistä.^[2] Järven ekologinen tila onkin erinomainen.^[12]

Ahveninen sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Tallusjärven valuma-alueella (14.77), jonka Ahvenisen–Hirvijärven alueeseen (14.771) järvi kuuluu.^[1][13] Järven pääaltaaseen tulee Hirvisalmen kautta Hirvijärvestä pääosa sen läpivirtaavasta vedestä. Koska myös lasku-uoma sijaitsee pääaltaassa, tapahtuu läpivirtaus lähinnä täällä. Ahvenisen pääaltaaseen laskee kolme pienempää järveä. Hirvisalmen vieressä sijaitsee piskuinen Katiskakaarre. Pohjoisrannan Pohjoislahteen tulee Pirttilammen (35 ha) toinen laskuoja ja Puronsivukseen Honkalammen (3 ha) laskuoja. Kallioselän kaakkoisrannan lähellä sijaitsee Vehkalampi (4 ha). Sillä ei ole laskuoja, mutta se luetaan mukaan järven lähialueeseen. Koivulahteen tulee Koivujärvestä (20 ha) alkava oja, joka saa täydennystä Koivujärveen laskevasta Sikaslammen (14 ha) Sikaslamminpurosta. Viitalahden Joensuunlahteen laskee Kutanpuro, joka alkaa Kutanlammesta (8 ha). Järvenosan laskujoki Alajoki alkaa pääaltaan etelärannan Niskalevän lahdesta. Joki on 1,354 kilometriä pitkä, jos suvantolampi Haringanlampi lasketaan mukaan.^[14] Järven vedenpinnan korkeus on 101,4 metriä mpy, jolloin laskujoen pudotukseksi kertyy Rasvankiin mennessä 3,5 metriä.^[1]

Kiinteistörajojen kulku ranta-alueilla kauempana rantaviivasta viittaisi vesijättömaihin, joita ei olisi myyty ympäröivien maiden omistajille. Se perusteella voi epäillä, että Tallusjärven lisäksi myös Ahvenisen vedenpintaa olisi laskettu. Tästä ei kuitenkaan ole käytettävissä lähteistettyä tietoa.^[1]

Ahvenisen ja Hirvijärven säännöstely aloitettiin vuonna 1962 Savon maanviljelysinsinööripiirin tekemän järvenlaskusuunnitelman mukaisesti. Ahvenisen säännöstelylle ei ollut määrätty varsinaisia säännöstelyrajoja, vaan lupamääräykset edellyttivät ainoastaan, että vedenjärjestelypato oli avattava kevättulvan alettua sen jälkeen, kun vedenpinta Ahvenisessa oli noussut korkeuteen (N43+)101,30 metriä mpy. ja pidettävä suljettuna siitä lähtien, kun Ahvenisen vedenkorkeus oli kevättulvan jälkeen laskenut korkeudelle (N43+)101,36 metriä seuraavaan kevättulvaan saakka. Lisäksi oli annettu joitain määräyksiä padon avaamisesta uiton toimittamista varten sekä syystulvien varalta. Tämä järjestely oli mahdollinen, sillä samaan aikaan toisesta purkutiestä, Hirvikoskesta, purkautui jatkuvasti vettä Virmasveteen. Tämä säännöstelysuunnitelma jäi pois käytöstä, kun uusi astui voimaan vuonna 2002.^[11][2]

Järvenosien nimityksistä voidaan mainita seuraavaa. Vanhimmissa peruskartoissa Kallioselkää kutsuttiin vielä Kalliovedeksi.^[15] Kartassa vuodelta 1863 on Ahveninen nimetty Ahvenjärveksi ja Kallioselkä ja Suovua yhdessä Koivujärveksi. Tästä on järven lähiympäristössä muistona koivu-nimistöä.^[16]