Šamil Basajev

Basajev kävi koulunsa Dyšne-Vedenossa ja palveli vuodesta 1982 kaksi vuotta Neuvostoliiton armeijassa palomiehenä. Asepalveluksensa suoritettuaan hän työskenteli neljä vuotta kolhoosilla Stalingradin alueella ennen muuttamistaan Moskovaan. Hän yritti päästä lukemaan lakia Moskovan yliopistoon, mutta epäonnistui pääsykokeessa ja meni 1987 kaavoituspuolelle teknilliseen instituuttiin. Hänet kuitenkin erotettiin koulusta seuraavan vuonna huonojen arvosanojen vuoksi. Hän työskenteli myyden tietokoneita. ^[1]

Kun vanhoilliset yrittivät vallankaappausta lokakuussa 1991, Basajev tuki tuolloin Boris Jeltsiniä barrikadeilla korkeimman neuvoston valkoisen talon edessä. Samaan aikaan nationalisti Džohar Dudajev kaappasi vallan Tšetšeno-Ingusetiassa. Kun Jeltsin julisti hätätilan ja lähetti joukkoja Tšetšeniaan palauttamaan järjestyksen, Basajev, Lom-Ali Tšatšajev ja Said-Ali Satujev kaappasivat matkustajakoneen matkalla Mineralnyje Vodystä Ankaraan 9. marraskuuta 1991 vetääkseen huomion alueen tilanteeseen. Kaappaus päättyi rauhallisesti ja kaappaajat saivat palata Tšetšeniaan. ^[1]

Seuraavana vuonna Basajev matkusti Georgiasta irtautuneeseen Abhasiaan tukemaan hallitusta vastustaneita separatisteja. Basajevista tuli vapaaehtoisten sissijoukkojen, Kaukasian kansojen liittovaltion joukkojen komentaja, ja viimein Abhasian varapuolustusministeri. Lokakuussa 1992 Georgian joukot kärsivät ratkaisevan tappion ja etniset georgialaiset ajettiin pois alueelta. ^[1]

Basajev matkusti Azerbaidžaniin avustamaan azerijoukkoja sodassa Vuoristo-Karabahin armenialaisseparatisteja vastaan. ^[1]

Ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana 1995 Basajev johti joukkonsa panttivankikaappaukseen sairaalassa Budennovskissa Etelä-Venäjällä.

Vuonna 1996 Basajev nousi tšetšeenijoukkojen päälliköksi. Sodan jälkeen joulukuussa 1996 hän luopui sotilasasemastaan ja asettui presidenttiehdokkaaksi, mutta jäi toiseksi 23,5 % äänisaaliilla. 1. tammikuuta 1998 presidentti Aslan Mashadov nimitti hänet pääministeriksi kuudeksi kuukaudeksi.^[2]

Elokuussa ja syyskuussa 1999 Basajev johti joukkonsa naapuritasavaltaan, Venäjän Dagestaniin, josta vallattiin muutamia kyliä ja perustettiin oma hallitus. Venäjä lähetti joukkoja alueelle, ja kahden viikon taistelujen jälkeen sissit vetäytyivät takaisin Tšetšeniaan. Nämä iskut ja samanaikaiset 293 henkeä vaatineet pommi-iskut Moskovassa johtivat toiseen Tšetšenian sotaan, jossa Venäjä valtasi takaisin irtautuneen tasavallan. Basajev menetti toisen jalkansa tammikuussa 2000 astuttuaan maamiinaan tšetšeenijoukkojen vetäytyessä Groznyista. ^[3] Basajevin joukot saivat apua Afganistanin Taliban-hallitukselta ja vapaaehtoisilta islamistitaistelijoilta.

Toisen Tšetšenian sodan jälkeen Basajev jatkoi vastarintaa sissisodalla ja erilaisilla iskuilla. Basajev oli Venäjän etsityin terroristijohtaja, joka otti vastuun useista terrori-iskuista. Basajev otti vastuun kaikista Venäjällä tapahtuneista ikävistä tapahtumista; hän muun muassa ilmoitti upottaneensa ydinsukellusvene Kurskin ja aiheuttaneensa Moskovan pimentäneen sähkökatkon 25. toukokuuta 2005. Venäjä lupasi Basajevista 300 miljoonan ruplan palkkion (n. 8,75 miljoonaa euroa).

Basajev tunnusti 2. marraskuuta 2002 osuutensa Dubrovka-teatterin kaappaukseen Moskovassa, ja vuonna 2004 häntä syytettiin 90 uhria vaatineesta iskusta Venäjän Ingušian tasavaltaan. Hän esiintyy iskusta tehdyllä videolla johtamassa 570 militantin joukkoa.

Basajev tunnusti syyllisyytensä myös Tšetšenian presidentin Ahmad Kadyrovin murhaan pommi-iskulla 9. toukokuuta 2004. Hän sanoi maksaneensa 50 000 Yhdysvaltain dollaria tämän surmaajille. Hän lupasi myös Kadyrovin pojasta, Ramzan Kadyrovista 25 000 dollaria, koska tämä ”ei ollut enemmän arvoinen”. Kadyrov puolestaan vannoi surmaavansa isänsä tappajat ja Basajevin.

Basajev otti vastuulleen 89 uhria vaatineen kahden venäläisen matkustajakoneen pudotuksen 24. elokuuta 2004, ja 10 ihmistä surmanneen iskun Moskovan metroon 31. elokuuta 2004. Lisäksi Basajev tunnusti osuutensa Beslanin koulukaappaukseen Pohjois-Ossetiassa 17. syyskuuta 2004, jossa 32 taistelijaa otti haltuunsa koulun lukuvuoden avajaispäivänä. Kuolleita Venäjän joukkojen vapautusyrityksen jälkeen oli miltei kolmesataa.

Yhdysvaltalaisen ABC-televisioyhtiön julkaistua Basajevin haastattelun ilmoitti Venäjä ryhtyvänsä rajoittamaan televisioyhtiön toimintamahdollisuuksia, koska se katsoi ABC:n tukevan terrorismia tarjoamalla Basajeville julkisuutta. Venäjän ulkoasiainministeriön ilmoituksen mukaan Venäjä ei uusinut ABC:n toimittajien akkreditointia Venäjälle eivätkä sen työntekijät olleet tervetulleita ottamaan yhteyksiä venäläisiin ministeriöihin ja virastoihin.

Basajev otti vastuun hyökkäyksestä Kabardi-Balkarian pääkaupunkiin Naltšikiin 13. lokakuuta 2005. Hänen mukaansa hyökkäykseen osallistui 217 mujahideenia, jotka eliminoivat 300 uskotonta ja petturia (140 surmattiin ja 160 haavoittui) 41 hyökkääjän tappiolla.^[4] Venäjän sisäministeriön mukaan militantit ampuivat 35 turvallisuusjoukkojen ja poliisin jäsentä ja yhdeksän siviiliä. 91 hyökkääjää surmattiin ja 36 vangittiin.^[5]

Kun Itškerian tšetšeenitasavallan presidentti Abdul-Halim Sadulajev surmattiin 2006 ja Doku Umarov nimitettiin separatistien johtoon, Basajev nimitettiin varapresidentiksi 27. kesäkuuta.^[6]

Basajevin ja kolmen muun tšetšeenivastarintataistelijan ilmoitettiin kuolleen räjähdyksessä 9. ja 10. heinäkuuta 2006 välisenä yönä ^[7] viranomaisten erikoisoperaatiossa räjähteillä lastatun Kamaz-kuorma-auton räjähtäessä kahden kilometrin päässä Ekaževon kylästä Nazranin piirissä Ingušiassa.^[8] Kavkaz-Centerin mukaan räjähteiden varomattomasta käsittelystä seurannut räjähdys tapahtui yöllä ja viranomaiset vain löysivät ruumiit.^[9]

Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n johtajan Nikolai Patruševin mukaan Basajev oli suunnittelemassa joukkoineen iskua, jonka olisi ollut määrä tapahtua Etelä-Venäjällä Pietarissa pidettävän G8-maiden kokouksen aikaan. Hänen mukaansa Basajevin jäljille päästiin tutkimalla ulkomailta tehtyjä aseostoja. Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan kyseessä oli oikeutettu kosto kaikista Basajevin tekemistä rikoksista.

• Hakala Pekka: Suuri ja sekava Venäjä. HS kirjat, 2008. ISBN 978-952-55572-2-0
• Terroristijohtaja Basajevista tšetšeenien varapääministeri^{[vanhentunut linkki]} (HS; 30.8.2005)
• Shamil Basayev Accounts for Money (Arkistoitu – Internet Archive) (Kommersant)

• Basajevin iskut (Arkistoitu – Internet Archive) (HS)
• Samil Basajevin haastattelu - Ruotsin tietotoimistolle annetun haastattelun kautta voi tutustua Basajevin poliittiseen ajatteluun
• ABC:n haastattelu
• Kommersantin analyysi Basajevin kuolemasta (Arkistoitu – Internet Archive)