Åke Tott

Åke Henrikinpoika Tott (4. kesäkuuta 1598 Kirkniemi, Lohja – 15. heinäkuuta 1640 Lavilan kartano, Eurajoki) oli suomalainen sotilas, josta tuli sotamarsalkka 1631. Hän oli Sigrid Vaasan poika sekä Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tyttärenpoika. Tott oli serkkunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin luottosotilas. Hänet tunnettiin nimillä ”Pohjolan lumiaura”.^[1] ja ”Kuninkaan lumiaura”^[2].

Tott osallistui vuonna 1613 viisitoistavuotiaana Jakob De la Gardien johtamalle Venäjän retkelle Inkerin sodassa. Hän oleskeli tämän jälkeen useita vuosia ulkomailla, kunnes palasi Kustaa II Aadolfin kamariherraksi 1623. Hän osallistui Puolan sotaan ja vuonna 1627 hänet ylennettiin everstiksi johtamaan suomalaista värvättyä ratsuväkirykmenttiä. Vuonna 1630 hänestä tuli valtaneuvos sekä ratsuväen kenraalimajuri ja sitten kenraali. 1631 hänestä tuli Ruotsin marsalkka. Tott osallistui kolmikymmenvuotisen sodassa Grubinin ja Breitenfeldin taisteluihin. Hänen sotilasuransa katkesi sairasteluun ja 1633 hän palasi takaisin Ruotsiin.

Kuningas lahjoitti Tottille Vuojoen, Lavilan ja Irjanteen kartanot Eurajoelta maksuna ratsuväkikomppanian ylläpidosta.^[2] Åke Tottin poika oli kreivi, sotapäällikkö ja Liivinmaan kenraalikuvernööri Claes Tott.

Tott kuoli verensyöksyyn^[3] 1640. Hänet on haudattu Tott-suvun hautakammioon Turun tuomiokirkkoon.^[4] Hänen hautajaisensa olivat merkittävä tapahtuma, hautajaiskulkueen kärjessä marssi neljä 120 miehen komppaniaa. Sitten tulivat katedraalikoululaiset ja ylioppilaat. Näiden jäljessä 52 pappia eli noin puolet silloisen Suomen papistosta, Turun Akatemian professorit ja Turun piispa Isaacus Rothovius.^lähde?