elimistö

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

elin (organ) +‎ -stö (collection or set of). Coined by Finnish translator and lexicographer Frans Ferdinand Ahlman in 1871.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈelimistø/, [ˈe̞liˌmis̠tø̞]
  • Rhymes: -istø
  • Hyphenation(key): eli‧mis‧tö

Noun

[edit]

elimistö

  1. body (as the sum of organs)
  2. organ system, system

Declension

[edit]
Inflection of elimistö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative elimistö elimistöt
genitive elimistön elimistöjen
partitive elimistöä elimistöjä
illative elimistöön elimistöihin
singular plural
nominative elimistö elimistöt
accusative nom. elimistö elimistöt
gen. elimistön
genitive elimistön elimistöjen
partitive elimistöä elimistöjä
inessive elimistössä elimistöissä
elative elimistöstä elimistöistä
illative elimistöön elimistöihin
adessive elimistöllä elimistöillä
ablative elimistöltä elimistöiltä
allative elimistölle elimistöille
essive elimistönä elimistöinä
translative elimistöksi elimistöiksi
abessive elimistöttä elimistöittä
instructive elimistöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of elimistö (Kotus type 1/valo, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]