kieriä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- pyöriä itsensä ympäri
- kieriä lattialla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkie̯riæˣ/
- tavutus: kie‧ri‧ä
Etymologia
[muokkaa]Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kiero. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Hemminki Maskulaisen hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kierijä, kierijäinen, kieriminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kieriä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä