Tomaatti

Tomaatti
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi:	Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi:	Asteridit
Lahko:	Solanales
Heimo:	Koisokasvit Solanaceae
Alaheimo:	Solanoideae
Tribus:	Solaneae[1]
Suku:	Koisot Solanum
Laji:	lycopersicum
Kaksiosainen nimi
Solanum lycopersicum L.
Synonyymit
Lycopersicon esculentum
Katso myös
Tomaatti Wikispeciesissä   Tomaatti Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Tomaatti eli vihannestomaatti (Solanum lycopersicum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, joka on lähtöisin Perusta ja Chilestä. Nimitystä tomaatti käytetään sekä koko kasvista että sen syötävästä, voimakasvärisestä (useimmiten punaisesta) hedelmästä, joka kasvitieteellisesti on marja.^{[2]tarvitaan parempi lähde} Kasvin nimi on peräisin meksikolaisesta nahuatlin kielestä, joka oli aikoinaan asteekkien valtakunnan pääkieli.

Tomaatti on ruohovartinen köynnös, luonnostaan 150–200 cm pitkä, mutta pensasmaisiakin lajikkeita on jalostettu. Versot kasvavat kärjestään, ja kun kärki lopettaa kasvunsa vanhuuttaan tai leikkaamisen takia, alemmat haarat ottavat sen tehtävän kasvupisteinä.^[3]

Tomaatti on kylmässä ilmastossa yksivuotinen, lämpimässä monivuotinen^[3]. Tomaatti voi elää kasvihuoneessa kolme vuotta.

Useimmilla lajikkeilla lehti koostuu yhdeksästä hammaslaitaisesta lehdykästä ja on 10–25 cm pitkä. Sekä varsi että lehdet ovat karvaisia. Keltaiset kukat ovat halkaisijaltaan 2–3 cm. Niissä on viisi terälehteä ja ne kasvavat terttuina. Kukan verholehdistä tulee tomaatin kanta.^[3] Kasvitieteellisesti ottaen tomaatin syötävä osa on marja.^[2]

Perun intiaanit käyttivät villitomaattia ravintokasvina jo noin 500 eaa. Ennen Kolumbuksen löytöretkiä tomaatin viljely oli levinnyt Väli-Amerikan kautta Meksikoon. Espanjaan ja muualle Eurooppaan tomaatti tuli Kolumbuksen toisen löytöretken tuliaisena vuonna 1498.^[3]

Aluksi tätä Perun omenaksi kutsuttua kasvia epäiltiin myrkylliseksi, ja se tuotiinkin vain koristekasviksi. Epäilyksiä oli omiaan herättämään se, että monet muut samaan heimoon kuuluvat koisokasvit todella ovat myrkyllisiä. Tomaatinkin vihreissä versoissa, joskaan ei kypsissä hedelmissä, on myrkyllisiä alkaloideja.^[4] 1700-luvulla espanjalaiset ja vähitellen myös italialaiset alkoivat syödä tomaatteja. New Orleansin kreolit käyttivät tomaatteja 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset tunnetut ketsuppireseptit ovat amerikkalais-englantilaisen James Measen kirjassa vuodelta 1812 ja lontoolaisen William Kitchinerin kirjassa vuodelta 1816.^[5]

Nykyään tomaatti on maailman eniten viljelty vihanneksen tavoin käytetty kasvi.^[6] Huomattava osa maailman tomaattisadosta käytetään ketsupin valmistukseen.

Suomeen tomaatti tuli 1870-luvulla. Tomaateistaan tunnetussa Närpiössä niitä alettiin viljellä 1916. Tomaatteja pidettiin pitkään haitallisina, ja enemmän niitä alettiin käyttää vasta sotien jälkeen.^[3]

Tomaatti on lämpöä vaativa kasvi. Hyvän kasvun varmistaa runsas valo ja tasainen 20–25 asteen lämpötila. Liian lämpimässä hedelmöittyminen vaikeutuu tai estyy kokonaan. Punaista väriainetta eli lykopeeniä ei muodostu liian korkeissa (29–32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa.

Tomaattia hankittiin Suomen kotitalouksiin 1,17 kiloa kuukaudessa henkeä kohti vuonna 2016, kun määrä oli alle 170 grammaa vuonna 1966^[7].

Tomaattia voidaan käyttää esimerkiksi salaatteihin, keittoihin, patoihin ja kastikkeisiin. Tomaateista voidaan myös puristaa mehua.

Tavallisten tomaattien lisäksi tomaateista on jalostettu erikokoisia ja -näköisiä lajikkeita, kuten kirsikkatomaatteja ja luumutomaatteja, sekä erityyppisiä säilykkeitä, kuten tomaattimurskaa, tomaattisosetta, tomaattipyrettä, ketsuppia ja aurinkokuivattua tomaattia. Tomaattia käytetään ruoanlaitossa etenkin italialaisessa ja meksikolaisessa keittiössä.

Tomaattivalmisteiden syönti vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin, koska tomaatti sisältää lykopeeni-nimistä karotenoidia. Tutkimusten mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski oli kolminkertainen niillä miehillä, joiden veren lykopeenitasot olivat matalat verrattuna korkeampiin lykopeenimääriin. Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää^[3] ja masennusta.^[8] Lykopeenin on havaittu vähentävän hapettuneen LDL-kolesterolin määrää. Tomaatin vaikutuksen todistaminen sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä vaatii kuitenkin vielä paljon lisätutkimuksia.^[9]

Erilaiset tomaattivalmisteet, kuten paseerattu tomaatti ja tomaattimurska, ovat hyviä lykopeenin lähteitä, koska lykopeeni imeytyy parhaiten kuumennetusta tomaatista.^[10] Eteläeurooppalaisten veren lykopeenitasot olivat kolme–neljä kertaa suuremmat kuin suomalaisilla vuonna 2002.^[3]

• Energiaa 84 kJ/20 kcal
• Hiilihydraattia 3,5 g
• Rasvaa 0,3 g
• Proteiinia 0,6 g
• Kaliumia 290,0 mg
• Magnesiumia 11,0 mg
• Kalsiumia 9,0 mg
• Fosforia 30,0 mg
• A-vitamiinia 66,8 µg
• C-vitamiinia 14,1 mg
• Karotenoideja 4 106,2 µg^[11]

Kilogramma Suomessa myytävää tomaattia on aiheuttanut keskimäärin 2,5 kilogramman kasvihuonekaasupäästöt^[12].

Tomaattia tulisi säilyttää yli 13 celsiusasteen lämmössä. Tätä viileämmässä niiden rakenne vetistyy ja maku heikkenee. Kylmiössä 13 celsiusasteessa tomaatit säilyvät pari viikkoa. Tomaatit kannattaa säilyttää paperipussissa.

Tomaatin tuholaisia ovat vihannespunkki (Tetranychus urticae), jauhiaiset (Aleyrodidae), kirvat (Aphididae), eräät perhostoukat sekä monet lehtiä miinaavat kärpäslajit.^[13] Perhoslajeista tomaattia syövät ainakin:^[14]

• Keiferia lycopersicella (ei Suomessa)
• Manduca quinquemaculata (ei Suomessa)
• Sphinx separata (ei Suomessa)
• tomaattijäytäjäkoi Tuta absoluta (Suomessa tuontituholainen)
• laskosyökkönen Euplexia lucipara
• hietikkomaayökkönen Euxoa tritici
• rantatarhayökkönen Lacanobia oleracea
• kaaliyökkönen Mamestra brassicae
• isomorsiusyökkönen Noctua pronuba
• Chrysodeixis includens (ei Suomessa)
• Neoleucinodes elegantilis (ei Suomessa)

Tomaatilla elävät kirvalajit ovat Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), Aphis aurantii (ei Suomessa), Aphis citricidus (ei Suomessa), koisokirva (Aulacorthum solani), Brachycaudus helichrysi, Brachyunguis harmalae (ei Suomessa), ansarikirva (Macrosiphum euphorbiae), Myzus antirrhinii (ei Suomessa), sipulikirva (Myzus ascalonicus), orvokkikirva (Myzus ornatus), persikkakirva (Myzus persicae), kasvihuonekirva (Neomyzus circumflexus), Prociphilus erigeronensis (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus solani, Rhopalosiphoninus staphyleae, Rhopalosiphum padi, Rhopalosiphum rufiabdominale sekä Smynthurodes betae.^[15]

• Latvamätä
• Perunarutto

• Nicehouse.fi: Tietoa tomaateista

• Suomen Lajitietokeskus: Tomaatti (vihannestomaatti) – Solanum lycopersicum
• ITIS: Solanum lycopersicum (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Solanum lycopersicum (englanniksi)
• Flora of China: Lycopersicon esculentum (englanniksi)
• Food Component Database (FooDB): Garden tomato, Solanum lycopersicum (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Lycopersicon esculentum (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Solanum lycopersicum (tomato) (englanniksi)