Terrorisminvastainen sota

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: heikosti lähteitä sisältävä laaja artikkeli, josta vain pieneltä osin käy ilmi kuka väittää ja minkä mukaan.

Terrorisminvastainen sota
Päivämäärä: 11. syyskuuta 2001 – Paikka: maailmanlaajuinen Casus belli: Syyskuun 11. päivän terroriteot Lopputulos: Sota jatkuu
Osapuolet
Yhdysvallat (johtava)  Yhdistynyt kuningaskunta  Ranska  Venäjä	Al-Qaida ISIS Taliban Turkistanin islamilainen puolue
Komentajat
George W. Bush(2001–2009) Barack Obama(2009–2017) Donald Trump(2017–2021) Joe Biden(2021–) Tony Blair(2001–2007) Gordon Brown(2007–2010) David Cameron(2010–2016) Theresa May(2016–2019) Boris Johnson(2019–) Jacques Chirac(2001–2007) Nicolas Sarkozy(2007–2012) Francois Hollande(2012–2017) Emmanuel Macron(2017–)	Osama bin Laden † Aiman al-Zawahri † Abu Bakr al-Baghdadi † Mohammed Omar † Akhtar Mansour † Hibatullah Akhundzada Fazlullah † Abdul Haq Abdullah Mansour

Terrorisminvastainen sota (engl. War on Terrorism, War on Terror, tai ulkopoliittisissa piireissä the Global War on Terrorism tai GWOT) on kampanja, joka alkoi vuonna 2001. Alun perin kyse on Israelissa jo 1970-luvulla Benjamin Netanyahun yhdessä isänsä Benzion Netanyahun jo 1970-luvulla ^[1] esittelemästä "War on terror" opista, jota Netanyahun pitämässä konfrerenssissa oli kuuntelemassa mm. George H.W. Bush. USA:n hyväksymänä ja toimeenpanemana tämä Netanyahun esittelemä käsite syntyi George W. Bushin julistaessa terrorisminvastaisen sodan alkaneen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen 2001 jälkeen.^[2] Kyseessä ei ole virallinen sota- tai poikkeustila, vaan operaatioon osallistuvat maat ovat lainsäädännöllisesti ja hallinnollisesti normaalitilassa.

Yhdysvaltain liittolainen Iso-Britannia oli vahva terrorismin vastaisen sodan kannattaja Tony Blairin pääministerikaudella. Häntä kesällä 2007 seurannut Gordon Brown puolestaan karsi koko termin käytön hallituksensa sanavarastosta.^[3] 31. maaliskuuta 2009 Yhdysvaltain uusi ulkoministeri Hillary Clinton ilmoitti maan luopuvan ”terrorisminvastaisen sodan” termin käytöstä Obaman uuden hallinnon myötä. Hänen mukaansa termin käyttöä ei ole kielletty, mutta sitä ei vain käytetä.^[2] Sota terrorismia vastaan julistettiin nimellisesti päättyneeksi 27. toukokuuta 2010 Obaman uuden kansallisen turvallisuuden strategian myötä. Sen mukaan Yhdysvallat katsoi vihollisikseen vain al-Qaidan ja muut tahot, jotka tukivat Yhdysvaltoihin kohdistuvaa terrorismia.^[4] Itse kampanja on kuitenkin jatkunut.

Nykyinen terrorisminvastainen sota alkoi vastineeksi WTC-iskuille heti 11. syyskuuta 2001 jälkeen.

Elokuussa 2006 paljastettiin ja estettiin terrori-iskuyritys Lontoosta Yhdysvaltoihin matkaavissa lentokoneissa.^[5] Bush julisti tämän jälkeen Yhdysvaltain olevan ”sodassa islamilaisia fasisteja vastaan.”^[6]

Kriitikoiden mukaan maailmanlaajuista länsimaiden vastaista kampanjaa ei ole. Sotaretoriikan uskotaan heikentävän eri uskontokuntien välejä ja keskinäistä luottamusta. Bushin vastaehdokas vuoden 2004 vaalissa, John Kerryn mukaan terrorismin vastaisten toimien pitäisi muistuttaa normaalia lainvalvontaa, minkä kannan hän jakoi Brownin kanssa.^[3] Britannian ulkoministeri David Miliband arvosteli käsitettä edelleen tammikuussa 2009, hänen mukaansa se antaa ymmärtää, että olisi yhtenäinen vihollinen, vaikka todellisuudessa terroristiryhmien motiivit ovat hyvin erilaisia. ”Mitä enemmän kasaamme ryhmiä yhteen nippuun ja määrittelemme taistelun yksinkertaiseksi hyvän ja pahan kamppailuksi, sitä enemmän hyötyvät ne, jotka yrittävät yhdistää nämä erimieliset ryhmät.”^[7]

Eräät Bushin hallinnon viranomaiset ja konservatiivit ovat käyttäneet myös termiä pitkä sota, jonka uskottiin viittaavan terrorismin vastaisen sodan jatkumiseen jopa kylmän sodan verran, viitisenkymmentä vuotta. Termin popularisoi 2004 USCENTCOMin komentaja, kenraali John Abizaid. Myös Bush käytti sitä vuoden 2006 kansakunnan tila -puheessaan.^[8] Sotaväsymyksen kasvaessa tästä termistä kuitenkin luovuttiin ja se korvattiin terrorismin vastaisella sodalla.

Yhdysvallat on perustanut terrorismin vastaisen strategiansa askeleille, joita ovat esimerkiksi

• Terroristien jäsenien koulutukseen ja varustamiseen soveltuvien suojapaikkojen etsiminen
• Terroristiryhmien rahoituksen rajoittaminen
• Terroristiverkkojen tuhoaminen ottamalla kiinni tai tappamalla välijohtajat
• Terroristiepäiltyjen vangitseminen
• Erilaisilla menetelmillä, kuten kuulustelulla, tiedon saaminen kiinniotetuilta terroristeilta muista terroristeista, koulutuspaikoista, menetelmistä ja rahoituksesta
• Laajentamalla ja parantamalla tiedustelukyvyn tehokkuutta ja ulkoisia ja sisäisiä toimintatapoja

Noin kuukausi iskujen jälkeen Yhdysvallat hyökkäsi Taliban-liikkeen hallitsemaan Afganistaniin, jossa iskujen päätekijän Osama bin Ladenin uskottiin olevan. Myöhemmin pääasialliseksi vastustajaksi useissa yhteyksissä nimitettiin al-Qaida. Varsinaiset sodan syyt olivat monimutkaisemmat. Terrorisminvastainen sota oli nimi, jota käytettiin operaatiosta, jonka tavoitteeksi ilmoitettiin Osama bin Ladenin ja muiden terroristien tuhoaminen.

Terrorisminvastainen sota ei ole rajoittunut pelkästään Afganistaniin hyökkäämiseen vaan siihen liittyviä toimia on toteutettu ympäri maailmaa. Muun muassa lentoliikenteen turvatarkastusten ja -määräysten tiukentaminen on ollut osa terrorismin vastaista sotaa. Yhdysvaltain hallitus on terrorismin vastaiseen sotaan vedoten laajentanut viranomaisten toimintavaltuuksia ja kaventanut kansalaisten yksityisyyttä Patriot Act -lailla. Myös EU-maat, mukaan lukien Suomi, ovat kiristäneet terrorisminvastaista lainsäädäntöään kampanjaan liittyen.

Yhdysvaltain hallinto on katsonut myös Irakin sodan olevan osa terrorismin vastaista sotaa. Ennen sotaa pyrittiin Yhdysvaltain puolelta luomaan kuvaa siitä, että Irakin johtajilla olisi yhteyksiä islamilaisiin terroristeihin.

Sotilaspuolella erikoisjoukkojen kokoa ja suunniteltu kasvatettavaksi; psykologisten operaatioiden jopa kolmanneksella. Kalustosta etenkin miehittämättömien lennokkien määrä on suunniteltu jopa kaksinkertaistettavaksi. Yhdysvallat on myös suunnitellut sukellusveneistä laukaistavien Trident-ohjusten muuttamista tavanomaisiin taistelukärkiin perustuviksi. Tämä antaisi mahdollisuuden nopeaan globaaliin täsmäiskuun minne tahansa maapallolla yhden tunnin kuluessa.^[9][10]

Bushin hallinnon muotoileman näkemyksen mukaan Yhdysvallat ei ole velvollinen soveltamaan vangittujen terroristien kohtelussa Geneven sopimusta. Toisaalta myöskään Yhdysvaltain kansallisen lainsäädännön ei ole katsottu koskevan terrorisminvastaisessa sodassa vangittuja ulkomaalaisia terroristeja tai sellaisiksi epäiltyjä. Yhdysvallat onkin perustanut erillisiä vankileirejä, joissa terroristiksi epäiltyjä voidaan kuulustella ja pitää vangittuna ilman oikeudenkäyntiä. Kuuluisin näistä on Guantanamo Bayn vankileiri, joka sijaitsee Kuuban rannikolla. Tämän lisäksi terrorismista epäiltyjä on kuulusteltu ja pidetty vangittuna ainakin Bagramin tukikohdassa Afganistanissa ja Diego Garcian saarella sijaitsevassa Yhdysvaltain sotilastukikohdassa.

Terrorismin vastaista sotaa käydään muun muassa seuraavilla alueilla:

• Etelä-Aasia (Afganistan ja Pakistan)
• Lähi-itä (Irak, Saudi-Arabia ja Jemen)
• Entiset Neuvostoliiton tasavallat (Tšetšenia, Georgia ja Uzbekistan)
• Kaakkois-Aasia (Filippiinit, Thaimaa ja Indonesia)
• Afrikka (Djibouti, Etiopia, Eritrea, Kenia, Somalia, Sudan, Mali ja Tansania)

Myös Venäjä nimittää nykyisin tšetšeenitaistelijoita ja -siviileitä vastaan kohdistamaansa voimankäyttöä terrorismin vastaiseksi sodaksi ja kytkee sen retoriikassaan osaksi Yhdysvaltain liittolaistensa kanssa käymää taistelua. Venäjän terrorisminvastainen sota johtuu Neuvostoliiton hajottua Venäjän federaation alaisuuteen jääneiden muslimikansojen itsenäisyyspyrkimyksistä ja Venäjän jyrkästä vastustuksesta niitä kohtaan. Itsenäisyyttä ajavat muslimit ovat tehneet terrori-iskuja eri puolilla Venäjää, mikä on antanut Venäjälle mahdollisuuden kutsua itsenäisyysliikkeitä terroristijärjestöiksi. Yhdysvallat ja Venäjä ovat ainakin puheiden tasolla sanoneet tekevänsä yhteistyötä terrorismia vastaan.

Katso myös: Itä-Turkestanin itsenäisyysliike

Myös Kiina on ottanut terrorismin vastaisen retoriikan omakseen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että valtion kontrolloima media antaa myönteisen kuvan kaikista Venäjän toimista ”terroristeja” vastaan. Kiinan omat sisäiset terroristit ovat ennen kaikkea uiguurikapinallisia. Terrorismin vastaisen sodan myötä sanan ”terrorismi” käyttö onkin laajentunut kattamaan entistä laajemman osan ei-valtiollisesta sotilaallisesta toiminnasta. Kiinan kansantasavalta esitti aluksi, että al-Qaida olisi kouluttanut 300 uiguuriaktivistia Afganistanissa. Myöhemmin arviot vähenivät 100 uiguuriaktivistiin. Tuloksena Kiina kuitenkin esitti luovutuspyynnön Guantanamo Bayn vankileirillä oleviin kiinni otetuista uiguureista, jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat Afganistanissa hakemassa töitä. Koska Yhdysvallat ei pitänyt Kiinaa neljän ja puolen vuoden tuomitsemattoman vankeuden jälkeen turvallisena maana uiguureille, yritti Yhdysvallat saada heille poliittisen turvapaikan Euroopan unionista. Kun tämä ei onnistunut, he päätyivät Albaniaan.^[11]

Geneveläisen lakimiesjärjestön International Commission of Jurists mukaan terrorismin vastaiset toimenpiteet ovat vakavasti heikentäneet kansainvälisten sopimusten määrittelemien ihmisoikeuksien kunnioitusta. Monet valtiot ovat ottaneet käyttöön vangitsemiset ilman oikeudenkäyntiä, kidutuksen ja tahdonvastaiset katoamiset. Sellaisten maiden kuin Yhdysvaltain ja Britannian lisäksi monet vähemmän demokraattiset maat ovat perustelleet toimiaan Yhdysvaltain esimerkillä.^[12]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Terrorisminvastainen sota.

• Mathias Vermeulen: Legal Issues in the Fight against Terrorism
• Ylen Elävä arkisto – Silminnäkijä-reportaasi: Koalition varjot