T. S. Eliot

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta T.S. Eliot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomas Stearns Eliot
T. S. Eliot vuonna 1934
T. S. Eliot vuonna 1934
Henkilötiedot
Syntynyt26. syyskuuta 1888
Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat
Kuollut4. tammikuuta 1965 (76 vuotta)
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti runoilija, näytelmäkirjailija, kriitikko
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi 1915–1965
Kirjallinen suuntausmodernismi
Pääteokset Autio maa, Neljä kvartettoa
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Thomas Stearns Eliot (26. syyskuuta 1888 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat – 4. tammikuuta 1965 Lontoo, Britannia) oli englantilais-amerikkalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko. Eliot oli 1900-luvun merkittävimpiä englanninkielisiä kirjailijoita.[1] Nobelin kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1948.[2] Eliotin tuotanto voidaan jakaa kolmeen kauteen, Aution maan (1922) modernismiin, Neljän kvarteton (1943) uskonnollissävyiseen runouteen sekä näytelmäteoksiin, kuten Murha katedraalissa (1935).[1]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliotin runoelma Autio maa (The Waste Land, 1922) nousi ensimmäisen maailmansodan jälkeisen sukupolven tunnukseksi, koska se kuvasi pettymystä, kulttuuripessimismiä ja maailmantuskaa.[3] Sen Lauri Viljasen suomentamasta avausrivistä ”Huhtikuu on kuukausista julmin” on tullut lentävä lause.[4] Itse Eliot piti pääteoksenaan neljän pitkän runon kokoelmaa Neljä kvartettoa (Four Quartets, 1943). Siinä näkyy Eliotin myöhemmän iän taipumus uskonnollisuuteen. Teoksen osat Burnt Norton, East Coker, The Dry Salvages ja Little Gidding olivat ilmestyneet itsenäisinä teoksina jo vuosina 1935–1942.[5] Runot ovat Eliotin varhaiskauden runouteen verrattuna tyyliltään vuolaampia ja mietteliäämpiä[1]. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Hänen kirjallisia esikuviaan olivat vanhat myytit, 1600-luvun englantilaiset metafyysiset runoilijat ja 1800-luvun ranskalaiset symbolistit.[6]

Eliot käytti runonäytelmässään Murha katedraalissa (Murder in the Cathedral, 1935) lähtökohtanaan antiikin tragedioita ja keskiaikaisia kristillisiä opetusnäytelmiä. Useissa näytelmissään, kuten Cocktailkutsut (The Cocktail Party, 1950) ja Yksityissihteeri (The Confidential Clerk, 1953) Eliot kuvasi arvostelevasti yläluokan elämää komedian muodossa.[6]

Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum's Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä.[6]. Andrew Lloyd Webber sävelsi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats.[7]

Artemis Kellosaaren mukaan Eliotin runojen suomentaminen on ongelmallista, sillä ne eivät istu suomen kieleen. Hän niputtaa epäonnistujiin Markus Jäskeläisen ja Jaakko Yli-Juonikkaan, mutta suomennoskokoelman Kootut runot suomentanut Juha Silvo on hänen mukaansa onnistunut juuri kissarunoissa: "Kissarunot Silvo kuitenkin on kääntänyt tarttuvasti alkuperäisen mitan mukaan, paremmin kuin vuonna 2018 yrittänyt Jaakko Yli-Juonikas".[4]

Kelosaari kirjoittaa Eliotista, että tämä oli poliittisesti konservatiivi. Hän vertaa Eliotia Howard Phillips Lovecraftiin sikäli, että kumpikin on omassa genressään merkittävä tekijä.[4]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Inventions of the March Hare: Poems 1909–1917 (postuumi, 1996)
  • Prufrock and Other Observations (1917)
  • Poems (1920)
  • Autio maa (The Waste Land, 1922)
  • Ontot miehet (The Hollow Men, 1925)
  • Ariel Poems (1927–1954)
  • Kiirastorstain aatto (Ash Wednesday, 1930)
  • Coriolan (1931)
  • Old Possum's Book of Practical Cats (1939)
  • The Marching Song of the Pollicle Dogs ja Billy M'Caw: The Remarkable Parrot (1939) teoksessa The Queen's Book of the Red Cross
  • Neljä kvartettoa (Four Quartets, 1945)

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sweeney Agonistes (julkaistu 1926, ensiesitys 1934)
  • The Rock (1934)
  • Murha katedraalissa (Murder in the Cathedral, 1935)
  • The Family Reunion (1939)
  • Cocktailkutsut (The Cocktail Party, 1950)
  • Yksityissihteeri (The Confidential Clerk, 1953)
  • The Elder Statesman (ensiesitys 1958, julkaistu 1959)

Tietokirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Christianity & Culture (1939, 1948)
  • The Second-Order Mind (1920)
  • Tradition and the Individual Talent (1920)
  • The Sacred Wood: Essays on Poetry and Criticism (1920)
  • Homage to John Dryden (1924)
  • Shakespeare and the Stoicism of Seneca (1928)
  • For Lancelot Andrewes (1928)
  • Dante (1929)
  • Selected Essays, 1917–1932 (1932)
  • The Use of Poetry and the Use of Criticism (1933)
  • After Strange Gods (1934)
  • Elizabethan Essays (1934)
  • Essays Ancient and Modern (1936)
  • The Idea of a Christian Society (1939)
  • A Choice of Kipling's Verse (1941)
  • Notes Towards the Definition of Culture (1948)
  • Poetry and Drama (1951)
  • The Three Voices of Poetry (1954)
  • The Frontiers of Criticism (1956)
  • On Poetry and Poets (1957)
  • To Criticize the Critic (postuumi, 1965)

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Autio maa: Neljä kvartettia ja muita runoja. ((The waste land, 1922; Four quartets, 1943; ym.) Toimittaneet Lauri Viljanen ja Kai Laitinen) Suomentanut Yrjö Kaijärvi ym.. Helsingissä: Otava, 1988. ISBN 951-1-10311-3 3. painos (1. painos 1949). Delfiinikirjat
  • J. Alfred Prufrockin lemmenlaulu; Autio maa; Little Gidding. Teoksessa Tähtien väri: Valikoima amerikkalaista runoutta. (Suomentanut Ville Repo) Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18408-X
  • Neljä kvartettoa. (Four quartets, 1943.) Suomentanut ja jälkisanat kirjoittanut Juha Silvo. Runot suomeksi ja englanniksi. Maailman runo / WSOY & NVL. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32840-8
  • Murha katedraalissa: Näytelmä. (Murder in the cathedral, 1935.) Suomentanut Pertti Nieminen. Delfiinikirjat. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08320-1
  • Cocktailkutsut. (The cocktail party, 1950.) Suomentanut Eino S. Repo ja Ville Repo. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1951.
  • Yksityissihteeri: Komedia. (The confidential clerk, 1953.) Suomentanut Eino S. Repo ja Ville Repo. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1955.
  • Kootut runot. Suomentanut Juha Silvo. Helsinki: WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-48810-2

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hakusana Eliot, T. S. teoksessa Spectrum tietokeskus 2, Bal–Ene. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07241-9
  2. ↑ The Nobel Prize in Literature 1948 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
  3. ↑ T. S. Eliot WSOY. Viitattu 9.12.2010.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c Artemis Kelosaari, Edelleen moderni Suomen Kuvalehti 12.1.2023. Viitattu 13.1.2023
  5. ↑ Juhani Silvon jälkisanat teoksessa Neljä kvartettoa. (Four quartets, 1943) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32840-8
  6. ↑ a b c Hakusana Eliot, T. S. teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik. Espoo: Weilin+Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2
  7. ↑ Cats-musikaali sulki verhonsa Lontoossa 21 vuoden jälkeen 13.5.2002. MTV3. Viitattu 9.12.2010.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ackroyd, Peter: T. S. Eliot. (T. S. Eliot, 1984.) Suomentanut Anja Haglund. Espoo: Weilin+Göös, 1989. ISBN 951-35-3827-3
  • Harding, Jason (toim.): T. S. Eliot in Context. Cambridge: Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-0-521-51153-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=T._S._Eliot&oldid=21188974”