Pekka Hyvärinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo toimittajasta. Muista samannimisistä on artikkelit Pekka Hyvärinen (mäkihyppääjä) ja Pekka Hyvärinen (tuottaja).
Pekka Hyvärinen Helsingin kirjamessuilla 2009.

Pekka Antero Hyvärinen (20. heinäkuuta 1951 Kuopio – 10. toukokuuta 2020 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja mediayrittäjä.[2] Hyvärinen kirjoitti Urho Kekkosen henkilöhistorian Suomen mies (2000, yhdessä Hannu Rautkallion kanssa) ja toimi Suomen Kuvalehden ja MTV3:n uutisten vastaavana päätoimittajana.[3] Hyvärinen teki uransa aikana haastatteluohjelmia, dokumentteja sekä ollut useiden lehtien kolumnistina ja toiminut mediayrittäjänä. Hyvärinen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1975.[4] Vuonna 1970, kun Hyvärinen oli 19-vuotias, julkaistiin hänen kirjansa Minä ja Lootin vaimo Kauppiaitten Kustannuksen Kontakti-sarjassa.[4]

Hyvärinen valittiin tammikuussa 2008 Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajaksi. Hän erosi joulukuussa 2009 vastalauseeksi neuvoston vapauttavalle päätökselle niin kutsutun lautakasajutun osalta.[5]

Hyvärisen kannanottoja internetistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvärinen esitti, että suomalaiset eivät saisi esittää mielipiteitään internetissä paljastamatta oikeaa nimeään. Nimimerkin käyttö pitäisi sallia vain ”poikkeustapauksissa”. JSN:n 40-vuotisjuhlassa Hyvärinen sanoi, että muun muassa pornografiaa, väkivaltaa ja ”lasten ja nuorten elämää tuhoavaa aineistoa” tulisi sensuroida internetistä. ”Tämäntyyppisten sivustojen karsiminen” ei hänen mielestään ole sensuuria.[6]

Toimessaan JSN:n puheenjohtajana Hyvärinen myös peräänkuulutti lehtien vastuuta nettijournalismissa. Erityisesti verkkokeskusteluista tulisi karsia ”ala-arvoisin aines”. Yksinkertaisimpana vaihtoehtona hän näki vaatimuksen omalla nimellä kirjoittamisesta.[7] Hyvärinen kritisoi myös Wikipediaa ja vetosi muun muassa sen tiedon epämääräiseen alkuperään: ”Wikipedian kirjoittajien taustoja ei tunneta, joten tekstien tekijöinä häärii kaikenlaisia poliittisesti nyrjähtäneitä sekä mainos- ja markkinointiviestinnän juonikkaita osaajia.”[8]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lootin vaimo. Helsinki: Kauppiaitten Kustannus, 1970.
  • Suomen mies: Urho Kekkosen elämä. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25076-7

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Muistokirjoitus: Pekka Hyvärinen 1951–2020 Helsingin Sanomat. 19.5.2020. Viitattu 19.5.2020.
  2. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 231. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  3. ↑ Pekka Hyvärinen Infor. Viitattu 16.1.2008.
  4. ↑ a b Hyvärinen, Pekka Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia. Arkistoitu 1.11.2007. Viitattu 16.1.2008.
  5. ↑ Kerkelä, Lasse: Lautakasajutussa vapauttava päätös, JSN:n puheenjohtaja erosi Helsingin Sanomat. 10.12.2009. Viitattu 10.12.2009.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Kerkelä, Lasse: JSN:n puheenjohtaja esittää netille uutta valvontaelintä Helsingin Sanomat. 10.11.2008. Viitattu 10.5.2020.
  7. ↑ Hartikainen, Jarmo: JSN:n Hyvärinen: Nimi esiin myös verkossa Savon Sanomat. 21.7.2008. Arkistoitu 3.8.2008. Viitattu 11.11.2008.
  8. ↑ Hyvärinen, Pekka: Joko teillä wikittää? Aamulehti. 15.1.2008. Arkistoitu 1.3.2010. Viitattu 11.11.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Mikko Pohtola 		Suomen Kuvalehden päätoimittaja
1987–1992 		Seuraaja:
Martti Backman
Tämä toimittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Hyvärinen&oldid=22780388”