Natalija Vitrenko

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Natalija Myh’ailivna Vitrenko (ukr. Наталія Михайлівна Вітренко, s. 28. joulukuuta 1951 Kiova) on lakkautetun Ukrainan edistyksellisen sosialistisen puolueen (PSPU) johtaja ja entinen parlamentin jäsen.

Jyrkän venäläismielinen Vitrenko pakeni Moskovaan vuonna 2014, jolloin Venäjä hyökkäsi ensi kerran Ukrainaan aloittaen Donbasin sodan. Vitrenko vaati Moskovassa vuonna 2019 "puhdistamaan" ukrainalaiset ja ilmoitti vihaavansa Ukrainaa, jossa "natsismi on nostanut päätään ja Hitlerin kätyrit ovat toteuttamassa kostoaan".^[1]

Venäjän tehtyä suurhyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 syytti Vitrenko Yhdysvaltoja ja Isoa-Britanniaa hyökkäyksestä sekä oikeutti hyökkäystä^[2] Heinäkuussa 2022 PSPU kiellettiin Ukrainassa kokonaan.^[3]

Vitrenkon isä oli Ukrainan radiotelegrafin eli uutistoimiston toimittaja Myh’ail Dubynsky, joka kuoli sodassa heikentyneen terveytensä seurauksiin 42-vuotiaana Vitrenkon ollessa kahden kuukauden ikäinen. Vitrenko oli perheen neljäs lapsi, eikä isä ehtinyt nähdä tytärtään. Äiti Valentyna Matvjejevna Fedtšenko kasvatti lapset yksinhuoltajana. Äiti oli dosentti ja historian kandidaatti, joka opetti Kiovan lääketieteellisessä instituutissa. 1959 hän siirtyi Kostjantynivkaan Donin alueelle perustamaan Ukrainan etäopintojen polyteknisen instituutin yleisteknillistä tiedekuntaa. Vanhimmat lapset jäivät Kiovaan, mutta Vitrenko opiskeli Donetštšynassa ensimmäisestä seitsemänteen luokkaan. Vitrenkon äidillä oli luottamustehtävä Ukrainan kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäsenenä Kostjantynivkan kaupunginkomiteassa.

Vitrenkon äiti jäi eläkkeelle 1965 palaten Kiovaan. Natalija päätti Kiovassa oppikoulun kymmenennen luokan 1969, ja pääsi Kiovan kansantalousinstituuttiin kirjanpidon tiedekuntaan. Korkeakoulussa hänestä tuli Leninin stipendiaatti, instituutin Komsomolin komitean jäsen sekä Kiovan neuvostoraionin piirivaltuutettu.

Vuonna 1971 Vitrenko meni naimisiin, ja vuotta myöhemmin syntyi tytär Olha. Myöhemmin Vitrenko sai kaksi lasta lisää, Jurin ja Marynan (s.1983). Marynasta tuli myöhemmin Ukrainan edistyksellisen sosialistisen puolueen jäsen.

Vitrenko päätti opinnot Kiovan kansantalousinstituutissa punaisella diplomilla ja sai jatko-opiskelijapaikan. Vuoden 1973 elokuusta marraskuuhun Vitrenko toimi Ukrainan tilastokeskuksen kuljetustilastojen osastolla vanhempana ekonomistina, minkä jälkeen hän jatkoi jatko-opintojaan Kiovan kansantalousinstituutissa. Vuonna 1974 hänestä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen. Tämän jälkeen Vitrenko teki tutkimusta tilastollisista menetelmistä tuotannon tehokkuuden tutkimiseksi myöhempää väitöskirjaansa varten.

Vuonna 1977 Vitrenko valmistui kansantaloustieteen kandidaatiksi, minkä jälkeen hän työskenteli tutkijana tieteellisessä tutkimusinstituutissa. Vuonna 1979 Vitrenko palasi Kiovan kansantalousinstituuttiin dosentiksi ja sai väitöskirjansa valmiiksi vuonna 1989.

Talouden uudistamista erilaisissa taloudellisissa järjestelmissä käsittelevän väitöskirjantyönsä perusteella Vitrenko vakuuttui siitä, ettei kansainvälisen valuuttarahaston suosittelema keino talouden uudistamiseksi ollut oikea, vaan tulisi johtamaan poliittiseen taisteluun.

Huhtikuussa 1991 Vitrenko esitelmöi Ukrainan tiedeakatemiassa aiheesta "Sosialistinen valinta ja yksityistäminen" osoittaen ylitsepääsemättömät yksityistämiseen liittyvät ongelmat. Yksityistämistä puolustivat Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet Serhi Arkadijovytš Jeroh’in ja Ivan Fedorovytš Kuras. Toukokuussa 1991 Vitrenko osallistui yleisliittolaiseen tieteellis-käytännölliseen konferenssiin, joka käsitteli perestroikaa sekä kannatti Moskovan valtionyliopiston laitoksen johtajan, professori Boris Slavinin, kantaa sosialistisen idean suojelemista puoluenomenklatuuralta, joka naamioituu markkinatalouden kannattajaksi.

16. kesäkuuta 1991 Ukrainan pravda julkaisi Vitrenkon ensimmäisen artikkelin. Artikkelista seurasi kutsu osallistua Ukrainan kommunistisen puolueen ohjelman taloudellisen osan uudelleenkirjoitustöihin. Vitrenko ei ollut yhtä mieltä työtä johtaneiden tohtoreiden Anatoli Haltšynskyn ja Borys Kvasnjukin kanssa siitä, että kommunistisen puolueen ohjelmaa pyrittäisiin muokkaamaan sellaiseksi, että se johtaisi markkinatalouteen - toisin sanoen kapitalismiin. Vitrenkon mukaan silloinen Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri Stanislav Hurenko ei voinut olla muistamatta sitä, että heinäkuussa 1991 tuntematon nuori nainen pyysi puheenvuoron korkean tason neuvottelussa ja esitti kritiikkiä, mikä turmeli monen läsnä olleen mielialan.

Toukokuussa 1992 ryhmä tutkijoita laati Vitrenkon johdolla kriisiohjelman. 1993 Vitrenko julkaisi kirjoituksen "Ukrainan sosiaalinen rakenne: arvio tasosta ja kehitysnäkymistä". Kesällä 1993 Vitrenko julkaisi ensisijaisista toimista ohjelman, joka oli osoitettu presidentille, pääministerille ja korkeimman radan puhemiehelle. Ohjelma oli kansainvälisen valuuttarahaston suositusten vastainen eikä sitä otettu huomioon.

15. kesäkuuta 1994 Vitrenkoa avustavien tutkijoiden ja Ukrainan sosialistisen puolueen kansanedustajien avulla laadittu uusi kriisiohjelma hyväksyttiin Ukrainan korkeimmassa radassa, jonka toimeenpanosta uudelleen valittu presidentti Leonid Kutšma kieltäytyi puolueen johdon tukiessa.

Vitrenkosta tuli kansanedustaja vuonna 1994. Ukrainan sosialistisen puolueen ja Ukrainan kommunistisen puolueen erimielisyydet kärjistyivät, ja Vitrenko oli mukana perustamassa Ukrainan edistyksellistä sosialistista puoluetta. Vitrenko oli työstämässä 13 lakia ja 37 asetusta. Vitrenkon kirjoituksia julkaistiin ulkomailla Lyndon LaRouchen Executive Intelligence Reviewssä.

Ukrainan parlamenttivaaleissa 2006 Natalija Vitrenkon vaaliryhmittymä sai Ukrainan keskusvaalilautakunnan ilmoituksen mukaan 2,93 %:ia äänistä, mikä ei kolmen prosentin vaalikynnyksen vuoksi oikeuttanut yhteenkään kansanedustajan paikkaan Ukrainan korkeimmassa radassa.

15. huhtikuuta 2006, joka oli viimeinen ajankohta valittaa vaaleista Ukrainan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jätti Vitrenkon ryhmittymä valituksen ääntenlaskennasta vaatien osittaista uudelleen laskemista. Uutispalvelu ForUA:n mukaan Vitrenko olisi haastattelussa maininnut, että Julija Tymošenko on Ukrainan päävaara. Haastattelun mukaan Ukrainan parlamenttivaalien tulos väärennettiin Julija Tymošenkon vaaliryhmittymän hyväksi vaalilaskennassa. Hänen mukaansa Tymošenkon lakimiehet esiintyvät oikeusjutussa vastaavan Ukrainan keskusvaalilautakunnan puolesta auttaen sitä väistämään vastuuta vaalien väärentämisestä. Lisäksi Vitrenkon mukaan Tymošenko kontrolloi keskusvaalilautakuntaa ja suurta osaa aluevaalilautakunnista sekä käytännössä kaikkia oikeusistuimia. Hän kuitenkin uskoi, ettei korkein hallinto-oikeus (Высший административный суд) ollut vielä Tymošenkon tossun alla ja että tuomareilla riittäisi kansalaisrohkeutta päättää Tymošenkoa vastaan. Päätöksellä äänten uudelleen laskennasta ratkaistaisiin myös suuri kysymys Ukrainan suunnasta.^[4]