Matias (keisari)

Matias (saks. Matthias, unk. Mátyás), (24. helmikuuta 1557 Wien, Itävallan arkkiherttuakunta – 20. maaliskuuta 1619 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1612–1619, Unkarin kuningas vuosina 1608–1619 ja Böömin kuningas vuosina 1611–1617.^[1]

Matias haki keisarina sopua ja kompromisseja protestanttien ja katolisten välille, ja solmi protestanttien kanssa Wienin rauhansopimuksen vuonna 1606, mikä takasi unkarilaisille uskonnonvapauden. ^[1]

Matias kuului Habsburg-sukuun ja oli keisari Maksimilian II:n ja Espanjan prinsessa, keisarinna Marian kolmas poika ja keisari Rudolf II:n nuorempi veli.^[2]

Hänellä oli 15 sisarusta, joista kuusi eli aikuiseksi asti. Vanhin sisar Anna Itävaltalainen (1549–1580), avioitui vuonna 1570 setänsä Espanjan ja Portugalin kuninkaan Filip II:n (1527–1598) kanssa; vanhempi veli Ernest (1553–1595) Itävallan arkkiherttua, oli Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1594–1595; vanhempi sisar Elisabet Itävaltalainen (1554–1592) avioitui vuonna 1570 Ranskan kuninkaan Kaarle IX:n (1550–1574) kanssa, heille syntyi yksi tytär; vanhempi veli Rudolf II (1552–1612) oli keisari vuosina 1576–1612, kuoli naimattomana ilman laillisia jälkeläisiä; nuorempi veli Maksimilian III (1558–1618) oli Saksalaisen ritarikunnan suurmestari vuosina 1590–1618; Albrekt VII (1559–1621) Itävallan arkkiherttua, Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1595–1621, avioitui vuonna 1599 serkkunsa Isabella Clara Eugenian (1566–1633) Filip II:n tyttären kanssa.^[3]

Isänsä Maksimilian II:n kuoleman jälkeen vuonna 1576 Matias ei saanut hallittavakseen omia alueita. Espanjan Alankomaiden katolinen aatelisto kutsui hänet korvaamaan Kaarle V:n aviottoman pojan, Juan de Austrian käskynhaltijana vuonna 1577. Matias ei kyennyt järjestämään kompromissirauhaa Espanjan ja Vilhelm I Oranialaisen johtaman protestanttisen ryhmän välille, vaan palasi Saksaan vuonna 1581.^[1]

Keisari Rudolf II nimitti veljensä Matiaksen Itävallan käskynhaltijaksi vuonna 1593. Hän noudatti keisarin harjoittamaa vastauskonpuhdistusta tukevaa politiikkaa. Useita protestanttisuuden tukahduttamista vastustaneita talonpoikaiskapinoita nujerrettiin vuosina 1595–1597. Noin vuonna 1598 Matias tutustui pappi Melchior Klesliin, josta tuli hänen pääneuvonantajansa ja jolla oli tärkeä rooli valtakunnan asioissa.^[1]

Kun keisari Rudolf II alkoi muuttua 1600-luvun vaihteessa mieleltään yhä tasapainottomammaksi ja kykenemättömäksi hoitamaan valtion asioita, Habsburg-suvun arkkiherttuat alkoivat etsiä uutta henkilöä hänen seuraajakseen. Vuonna 1606 he tunnustivat seuraajaksi Matiaksen, josta tuli suvun päämies ja keisarin valtaistuimen perijä. Tämä aloitti veljeään vastaan taistelun, joka kesti aina Rudolf II:n kuolemaan vuonna 1612 asti.^[1]

Matias oli keisarillinen ylipäällikkö sodissa turkkilaisia ​​vastaan ​​vuosina 1594–1595 ja 1598–1601. Vuonna 1606 hän allekirjoitti aselevon, joka vahvistettiin uudelleen vuonna 1615, joka toi rauhan Turkin rajalle puoleksi vuosisadaksi. Hän lopetti myös Unkarin kapinan neuvottelemalla rauhan vuonna 1606, joka myönsi alueille uskonnonvapauden ja jonkin verran itsehallintoa. Unkari, Itävalta ja Määri liittoutuivat Matiaksen kanssa vuonna 1608 keisari Rudolfia vastaan ja tämä syrjäytettiin. Matias sai Unkarin kruunun (kuningas Matias II), jota seurasi Böömin kuninkaan kruunu vuonna 1611, mutta hän joutui molemmissa tapauksissa tekemään protestanteille lisämyönnytyksiä.^[1]

Matiaksen noustua keisarin valtaistuimelle Rudolf II:n kuoltua vuonna 1612, hän vetäytyi yhä enemmän julkisuudesta ja jätti pääneuvontajansa Melchior Kleslin hoitamaan useimpia valtion asioita. Keisarilliset valtiopäivät olivat olleet lamaantuneina vuodesta 1608 lähtien protestanttisten ja katolisten ruhtinaiden välisten kiistojen vuoksi. Keisari Matias ja Melchior Klesl epäonnistuivat yrityksissään sovittaa osapuolten välejä. Nuoremmat Habsburg-suvun arkkiherttuat kannustivat Saksan katolisia ruhtinaita pitäytymään kannassaan. Arkkiherttuat päättivät, että Steiermarkin arkkiherttua Ferdinand (tuleva keisari Ferdinand II) korvaisi vanhan, sairaan ja lapsettoman Matiaksen keisarina. Ferdinandista tuli Böömin kuningas vuonna 1617 ja hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi vuonna 1618, mutta hän kohtasi protestanttien vastarintaa Böömissä. Matias ja Klesl neuvottelivat myönnytyksiä protestanteille, mutta Ferdinand kieltäytyi tekemästä kompromissia. Vuoden 1618 Böömin kapinasta tuli ensimmäinen kolmikymmenvuotisen sodan vihamielinen teko. Matias kuoli seuraavana vuonna.^[1]

Matias nai vuonna 1611 serkkunsa, Itävallan arkkiherttuatar Anna Tirolilaisen (1585–1618), joka oli Itävallan arkkiherttua Ferdinandin (1529–1595)^[4] ja tämän toisen puolison Anna Caterina Gonzagan (1566–1621)^[5] nuorin tytär.^[6] Annan isänpuoleiset isovanhemmat olivat keisari Ferdinand I ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellonica (1503–1547); äidinpuoleiset isovanhemmat olivat Mantovan herttua Guglielmo Gonzaga (1538–1587) ja Ferdinand I:n tytär, Itävallan arkkiherttuatar Eleonora (1534–1594).^[7]

Liitosta ei syntynyt lapsia, joten Ferdinand II seurasi serkkuaan Matiasta keisariksi tämän kuoltua vuonna 1619.^[1][8]

• Kolmikymmenvuotinen sota

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matias (keisari) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Rudolf II

Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1612–1619

Seuraaja: Ferdinand II