Luopioinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luopioinen
Luopiois
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Pälkäne

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°21′45″N, 024°39′25″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 439
Hallinnollinen keskus Luopioisten kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2007
– liitoskunnat Pälkäne
Luopioinen
– syntynyt kunta Pälkäne
Pinta-ala 392,12 km²  [1]
(2006)
– maa 321,65 km²
– sisävesi 70,47 km²
Väkiluku 2 392  [2]
(31.12.2006)
– väestötiheys 7,45 as./km²

Luopioinen (aik. Vesikansa, ruots. Luopiois) on Pirkanmaalla sijaitseva entinen Suomen kunta, joka yhdistettiin Pälkäneeseen vuonna 2007. Luopioisten kirkonkylä on Onkkaalan ja Aitoon ohella yksi Pälkäneen kunnan kolmesta taajamasta[3].

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luopioisista on Tampereelle matkaa 60 kilometriä, Hämeenlinnaan 60 kilometriä ja Helsinkiin 160 kilometriä. Sen naapurikunnat olivat Hauho, Kuhmalahti, Lammi, Padasjoki ja Pälkäne.

Asutus on sijoittunut Kukkian, Luopioisten suurimman järven, ympärille. Entisen kunnan alueella sijaitsee myös osa Laipanmaan erämaisesta metsäalueesta.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luopioinen muodostettiin Hauhon kappeliseurakunnaksi vuonna 1693, ja se itsenäistyi vuonna 1880. Vuodelta 1813 olevan puukirkon suunnitteli Anton Wilhelm Arppe ja rakensi Matti Åkergren.

Kirkonkylä muodostui 1800-luvulta alkaen Luopioisten kunnan keskukseksi. Kunta hankki 1860-luvulla omistukseensa Rajalan tilan, jonne sijoitettiin kansakoulu. Kunnantalo sijoitettiin kunnan omistukseensa hankkiman Mikkolan tilan päärakennukseen 1920-luvulla. Palvelut, kuten kauppaliikkeet, posti ja apteekki, sijoittuivat kirkonkylän läpi kulkevan kylänraitin, Keskitien, varrelle. Nykyinen Luopioistentie rakennettiin vuonna 1958 ohittamaan kirkonkylä sen pohjoispuolelta, minkä vuoksi Keskitie on säilynyt mutkittelevana ja mäkisenä vanhassa linjauksessaan noin 200 vuoden ajan. Luopioisten keskustassa sijaitsee rakennushistoriallisesti tärkeä Susimäen mäkitupalais- ja käsityöläisalue, joka muodostui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Keskitien ja Nahkurinkujan väliselle harjanteelle. Alueen vaatimattomat rakennukset kuuluivat pääasiassa Mikkolan ja Rajalan tiloilla töissä käyneille ihmisille, eikä niihin kuulu viljelyksiä. Susimäellä toimi nahkurinverstas Nahkurinkujan varrella. Nykyisin moni Susimäen rakennuksista on muutettu loma-asunnoksi. [4] Luopioisten kirkonkylä kuuluu Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. [5]

Luopioisten kirkon vieressä sijaitseva pitäjänmakasiini on rakennettu vuonna 1854, ja siinä on toiminut 1950-luvulta lähtien Luopioisten kotiseutumuseo. [6]

Luopioinen oli yksi Suomen ensimmäisistä kunnista, joissa aloitettiin vuonna 1968 peruskoulun kokeilu.

Luopioisten seurakuntakeskus valmistui vuonna 1986 kirkonkylälle terveysaseman viereen. Regionalistista tyylisuuntaa edustavan seurakuntakeskuksen on suunnitellut Luopioisista kotoisin oleva arkkitehti Veikko Nurmi. Luopioisten seurakunta rakennutti uuden seurakuntakeskuksen samalla tontilla aiemmin sijainneen, alun perin rukoushuoneeksi 1900-luvun alkupuolella rakennetun, vanhan seurakuntatalon tilalle.[7] Seurakuntakeskus kuuluu nykyisin Pälkäneen seurakunnalle.[8]

Luopioinen valittiin vuonna 2005 Suomen luovimmaksi kunnaksi.[9]

Luopioinen ja Pälkäne yhdistyivät kuntaliitoksessa 1. tammikuuta 2007. Yhdistyneen kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Gustaf von Numersin suunnittelema ja vuonna 1960 vahvistettu Luopioisten vaakuna.[10] Kunnassa asui lakkautushetkellä 2 395 ihmistä,[11] ja sen pinta-ala oli 392,12 km², josta 70,47 km² oli vesistöjä[1]. Väestötiheys oli 7,4 asukasta/km².

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luopioisten kirkonkylästä on saatavissa pankin, apteekin ja päivittäistavarakaupan palveluita sekä muiden palveluyrittäjien palveluita. Kirkonkylässä toimivat koulu ja kirjasto sekä Luopioisten kappeliseurakunta.[12][13]

Luopioisten koulukeskus on Aitoo, jossa toimivat yksityinen sisäoppilaitos Anna Tapion koulu ja ammatillinen erityisoppilaitos Aitoon koulutuskeskus. [14][15]

Aitoossa järjestetään vuosittain musiikkifestivaali Aitoon kirkastusjuhlat, joita on vietetty vuodesta 1882 alkaen.[16]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Hella Wuolijoki on kuvannut muistelmateoksessaan Kummituksia ja kajavia Kukkialla viettämiään kesiä. Myös runoilija Eino Leino vietti siellä Wuolijoen vieraana yhden kesän.

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luopioisten alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[17]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luopioisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla paperikääreessä paistettu pesälahna sekä rakkauspuuro tai kynttelipuuro eli maitokiisseli vadelmamehun kera.[18]

Luopioisten kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita kyliä: Evinsalo, Kajantila, Kantola, Karviala, Kaukkala, Kouvala, Lemmettylä, Miemola, Mustilahti, Okerla, Sairiala, Säynäjärvi, Vahdermetsä

Aitoon taajama muodostuu useista entisen Luopioisen kunnan alueella sijaitsevista kylistä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain 1.1.2006 Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2010.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2006 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ YKR-taajama. Taajamat 2022. Liiteri-tietopalvelu. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.6.2024.
  4. ↑ Väisänen, Helena: Luopioisten kirkonkylän itäosan Susimäen rakennetun ympäristön selvitys 7.12.2023. Pälkäneen kunta, 2023.
  5. ↑ Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016, s. 120-121. Pirkanmaan liitto, 2016.
  6. ↑ Museot - Luopioinen luopioinen.fi. Viitattu 5.2.2024.
  7. ↑ Loukusa, Kerttu: Pirkanmaan seurakuntatalot 1945–1999. Moderni Pirkanmaa teemainventointi 2021–2022, s. 143–147. Pirkanmaan maakuntamuseo, 2022.
  8. ↑ Pälkäneen seurakunta: Luopioisten seurakuntakeskus palkaneenseurakunta.fi. Viitattu 18.9.2024.
  9. ↑ Kunnat.net
  10. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 165
  11. ↑ Kuntien asukasluvut suuruusjärjestyksessä 31.12.2006. Väestörekisterikeskus. Arkistoitu 24.1.2008. Viitattu 13.9.2009.
  12. ↑ Luopioinen kukkialle.fi visitkukkia.fi. Viitattu 26.10.2023.
  13. ↑ Luopioisten kappeliseurakunta Pälkäneen seurakunta. Viitattu 26.10.2023.
  14. ↑ Anna Tapion koulu annatapio.fi. Viitattu 26.10.2023.
  15. ↑ Etusivu Aitoon koulutuskeskus. Viitattu 26.10.2023.
  16. ↑ Kirkkarit on iloinen poikkeus festarikesässä – Laaja kuvakooste Aitoon kirkastusjuhlilta näyttää miksi Aamulehti. 9.7.2023. Viitattu 26.10.2023.
  17. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  18. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 71. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomenmaa 5 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1973, Porvoo (ss. 100-105)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luopioinen&oldid=22642044”