Laskimo
Laskimo eli veena (lat. vena) on verisuoni, joka kuljettaa verta sydämeen. Vähähappista verta kudoksista sydämeen tuovat ylä- ja alaonttolaskimot, jotka päättyvät oikeaan eteiseen, ja hapekasta verta keuhkoista neljä keuhkolaskimoa, jotka laskevat vasempaan eteiseen.[1]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laskimoiden seinämän kerroksia ovat litteiden endoteelisolujen muodostama yksinkertainen endoteelikerros, löyhä sidekudoskerros, ohut sileälihaskerros ja sidekudoksinen ulkokerros.[1] Laskimot ovat ohutseinäisiä ja niiden läpimitta on paljon suurempi kuin vastaavien valtimoiden. Osaltaan siitä johtuen veri virtaakin laskimoissa suhteellisen hitaasti.[2] Toisaalta läpimitan suuruus pienentää verenvirtauksen vastusta, joten se edistää veren paluuta sydämeen.[3]
Laskimoiden seinämässä on ohut sileälihaskerros. Autonominen hermosto säätelee sileiden lihassolujen toimintaa ja tietyn laskimon tilavuus ja verimäärä riippuukin lihassolujen jännitystilasta eli laskimotonuksesta.[2]
Laskimoissa on laskimoläppiä, joiden rakenne auttaa sydäntä pitämään yllä yksisuuntaista verivirtaa verenkiertojärjestelmässä. Kun luustolihakset supistuvat ja lisäävät laskimossa olevaa painetta, laskimoläpät päästävät veren virtaamaan vain yhteen suuntaan eli sydäntä kohti.[3]
Valtimoiden veri on kirkkaanpunaista, sillä punasolujen sisältämä rauta on hapettunut. Laskimoveri sen sijaan on vähähappisuutensa vuoksi tummempaa. Ihon läpi näkyvät siniset verisuonet ovatkin laskimoita. Näitä pinnallisia laskimoita eivät vastaa mitkään valtimot, kun taas esimerkiksi kyynärvaltimon vieressä kulkee kyynärlaskimo.
Toiminta ja tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki veren ja solujen välinen ravinnon, kaasujen ja kuona-aineiden vaihto tapahtuu hiusverisuoniston seinämien läpi. Hiussuonista veri siirtyy pikkulaskimoihin eli venuleihin. Laskimot ovat aluksi pieniä, mutta sydäntä lähestyttäessä ne liittyvät toisiinsa suuremmiksi ja harvalukuisemmiksi laskimoiksi. Lopulta sydämeen johtaa ison verenkierron puolelta kaksi laskimoa eli ylä- ja alaonttolaskimot.[3]
Ylä- ja alaonttolaskimoiden tuoma veri, jonka happi on siirtynyt hiussuonistosta kudosten käyttöön, kulkeutuu sydämen ja keuhkovaltimoiden kautta keuhkoihin keräämään uutta happea sekä poistamaan kudosten tuottama hiilidioksidi. Keuhkolaskimot taas laskevat hapekkaan veren takaisin sydämeen, josta veri lähtee valtimoita pitkin kudoksiin.
Laskimoissa ei ole juurikaan verenpainetta jäljellä, joten veren eteneminen alaruumiista takaisin ylös on supistelevien lihasten, viereisten sykkivien valtimoiden ja laskimoläppien varassa. Lisäksi hengitysliikkeiden yhteydessä syntyy rintakehään alipaine, joka imee verta kohti sydäntä. Lähellä sydäntä laskimoon yhtyy imusuonten imuneste.[3]
Pinnalliset iholaskimot osallistuvat lämmönsäätelyyn siten, että lämpimällä ilmalla niiden verimäärä on suuri ja veri luovuttaa lämpöenergiaa ympäröivään ilmaan. Kylmällä ilmalla puolestaan iholaskimot ovat supistuneina, jolloin niiden verimäärä pienenee ja veri palaa sydämeen syviä laskimoita pitkin.[2]
Laskimoon annettu injektio (ruiske) eli intravenoosinen anto on nopea keino saada lääke vaikuttamaan.
Laskimosairaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suonikohjutauti on pinnallisten laskimoiden tauti, jossa laskimon seinämä on menettänyt kimmoisuutensa ja laskimoläpät kykynsä estää verta valumasta takaisin, jolloin verenkierron hydrostaattinen paine pullistaa laskimoa. Suonikohjuista on lähinnä kosmeettista haittaa, mutta oireina voi olla myös turvotusta, paineen ja puristuksen tunnetta jaloissa sekä suonenvetoja. Suonikohjuihin voi myös tulla verihyytymiä. Pinnallinen laskimotukos ei välttämättä ole vaarallinen. Syvistä laskimotukoksista voi lähteä liikkeelle hyytymiä, jotka voivat mennä sydämen läpi ja joutua keuhkoihin aiheuttaen keuhkoinfarktin.
Peräpukamat ovat peräaukkokanavan suonikohjuja eli laskimolaajentumia. Vatsalihasten voimakas jännittäminen ulostamisen yhteydessä lisää peräaukon ympäristön laskimopainetta ja sen seurauksena laskimot laajenevat. Peräpukamia voi syntyä myös raskauden aikana kohdun painaessa lantion alueen laskimoita.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Turunen, Seppo: Biologia - Ihminen, s. 39–41. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2012. ISBN 978-951-0-29701-8
- ↑ a b c Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 328–335. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2
- ↑ a b c d e Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 271–288. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laskimo Wikimedia Commonsissa
Veri | Sydän → Aortta → Valtimot → Hiussuonet → Laskimot → Onttolaskimot → Sydän → Keuhkovaltimorunko → Keuhkot → Keuhkolaskimo → Sydän