Kimmo Kiljunen

Kimmo Kiljunen
Kimmo Kiljunen ulko - ja turvallisuuspoliittisessa paneelissa Vantaan Tikkurilan Heurekassa vuonna 2015.
Eduskunnan ikäpuhemies
2. huhtikuuta 2023–
Edeltäjä	Erkki Tuomioja
Kansanedustaja
24.3.1995–19.4.2011, 17.4.2019–
Ryhmä/puolue	Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt	13. kesäkuuta 1951 (ikä 73)[1] Ruokolahti
Tiedot
Puolue	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Koulutus	Valtiotieteen tohtori (1985)[1]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kimmo Roobert Kiljunen (s. 13. kesäkuuta 1951 Ruokolahti) on suomalainen poliitikko ja tietokirjailija. Hän on toiminut Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen kansanedustajana vuosina 1995–2011 ja uudestaan vuodesta 2019 alkaen. Vuosina 2015–2019 hän oli varasijalla eduskuntaan. Hän on Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen ja entinen valtuuston puheenjohtaja.

Kiljunen oli eduskuntavuosinaan ulkoasiainvaliokunnan jäsen sekä sen WTO-jaoston puheenjohtaja. Vuoden 2008 hän toimi erityislähettiläänä ulkoministeriössä Suomen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n puheenjohtajuuden ajan. Kiljunen on toiminut eduskunnan ikäpuhemiehenä vaalikauden 2023–2027 alusta lähtien. Hän erosi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuudesta marraskuussa 2024.

Koulutukseltaan Kiljunen on valtiotieteen tohtori ja hänet on nimitetty dosentiksi. Hän on erikoistunut Euroopan unionin integraatiokysymyksiin sekä Euroopan neuvoston että ETYJin demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiin toimien muun muassa usein vaalitarkkailijana. Hän oli myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokouksen varapuheenjohtaja Göran Lennmarkerin ollessa puheenjohtajana. ^lähde?

Kiljunen on julkaissut toistakymmentä kirjaa kotimaan politiikasta ja kansainvälisistä suhteista. Kiljunen muun muassa kävi julkista väittelyä konventin näkökulmasta esimerkiksi eurokansanedustaja Esko Seppäsen kanssa Euroopan unionin perustuslaillisesta sopimuksesta. Kiljunen kannatti EU:n perustuslakisopimusta ja kirjoitti aiheesta kirjan. ^lähde?

Suuren valiokunnan varapuheenjohtajana Kiljunen valmisteli eduskunnan ponnen, minkä tarkoituksena oli mahdollistaa tekijänoikeuslain ja rikoslain muutos hallituksen esityksenä HE 28/2004 Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiiviä vastaavaksi. ^lähde?

Kiljunen toimi Kirgisian etnisten ryhmien välistä konfliktia 2010 tutkineen kansainvälisen komission johdossa. Kirgisian parlamentti julisti sittemmin hänet ei-toivotuksi henkilöksi. Kirgisian hallitus arvosteli voimakkaasti komission luomaa selontekoa, jossa arvosteltiin hallituksen toimia konfliktin aikana, vaikka Kirgisian ulkopuolella selontekoa kehuttiin. Kirgisialaispoliitikot syyttivät Kiljusta lahjusten vastaanottamisesta, minkä hän kiisti.^[2]

Kiljunen oli yksi Ottawan miinankieltosopimuksen alullepanijoista.^[3]

Kiljunen teki lokakuussa 2018 kansalaisaloitteen otsikolla ”eläkeläisten lakisääteisen köyhtymiskierteen katkaiseminen”. Kyseessä oli ehdotus ryhtymiseksi lainsäädäntötoimiin työssä ansaitun eläketason turvaamiseksi ja puoliväli-indeksin palauttamiseksi työeläkkeisiin kymmeneksi vuodeksi.

Vuonna 2021 Kiljunen totesi, että Ukraina saattaa joutua liennyttämään välejään Venäjään eli suomettumaan. Kiljusesta suomettuminen oli pienen maan upea selviytymistarina ja kunniakas tie. Kiljunen vastusti Nato-jäsenyyttä jyrkästi, kunnes Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022.^[3]

Kiljunen erosi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä 29. marraskuuta 2024 annettuaan lausuntoja, jotka eivät ole sen virallisen linjan mukaisia. Kiljunen oli ottanut eduskunnassa vastaan suomenvenäläisen Aleksanterinliiton vierailijaryhmän, jolle hän sanoi muun muassa pitävänsä venäläisten kiinteistökauppojen rajoittamista rasistisena.^[4][5] Hän syytti suomalaisia iltapäivälehtiä hybridivaikuttamisesta ja sanoi, että Suomen ja Venäjän välinen raja pitää avata henkilöliikenteelle.^[6] Lisäksi Kiljunen arvioi, että Suomen itäraja voitaisiin avata henkilöliikenteelle uudestaan, jos maan hallitus vaihtuisi.^[7] Kiljusen puoliso on taustaltaan venäläinen.^[6] Ulkoministeri Elina Valtonen sanoi, että iltapäivälehtiin kohdistuva arvostelu ei ole toivottavaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalta.^[6] Kiljunen pyyti puheitaan anteeksi ja sanoi, ettei ollut ottanut selvää, millainen yhdistys Aleksanterinliitto on. Kiljusen lausunnot herättivät runsaasti huomiota Venäjän tiedotusvälineissä, jotka kertoivat, että Kiljunen oli pakotettu pyytämään anteeksi lausuntojaan.^[5] Muun muassa Demokraatti-lehti arvosteli Kiljusta siitä, että tämä oli tuottanut varomattomalla puheella Venäjän propagandaviestintään kelpaavaa aineistoa.^[4] Kiljunen oli jo aikaisemmin saman vuoden aikana herättänyt useasti keskustelua siitä, miten paljon valiokuntajohtaja saa esittää omia näkemyksiään.^[8]

Kimmo Kiljusen isä oli konservaattori Veikko Kiljunen ja äiti on konservaattori Ulla Kiljunen (o.s. Heikkinen). Hänen sisaruksiaan ovat taiteilija Satu Kiljunen ja teatteriohjaaja Vilppu Kiljunen.^[9] Kiljunen oli naimisissa suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljusen (o.s. Mäkinen) kanssa vuosina 1972–2009.^[10] Heillä on neljä lasta, joista Jaakko Kiljunen on näyttelijä. ^lähde? Kiljusen toinen vaimo on venäläissyntyinen Svetlana Kiljunen, o.s. Poroeva.

Kiljunen on toiminut Vantaan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1985 alkaen. Valtuuston puheenjohtajana hän toimi vuodesta 2005. Kiljunen puhuu venäjää ja on opiskellut Kiovan yliopiston kieli-instituutissa lukuvuoden 1970. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1973. Vuodet 1975–1980 hän opiskeli Englannissa Sussexin yliopiston kehitystutkimuslaitoksessa (Institute of Development Studies) ja väitteli siellä valtiotieteiden tohtoriksi. Hän on Helsingin ja Joensuun yliopistojen dosentti. Kiljunen on kirjoittanut kolumneja Uusi Suomi -verkkosivustolle. ^lähde?

• Alikehityksen maailma. Johdatus kehitysmaiden ongelmiin. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3599-9
• 80-luvun aluepolitiikan perusteet. Helsinki: Työväen taloudellinen tutkimuslaitos, 1979. ISBN 951-9281-15-0
• Innes, Duncan & Kiljunen, Kimmo: Namibia. Helsinki: Suomen sadankomitealiitto, 1980. ISBN 951-9372-01-6
• Kiljunen, Kimmo & Kiljunen, Marja-Liisa: Namibia. Viimeinen siirtomaa. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-4936-1
• (toim.): Kamputsea. Kansanmurhan vuosikymmen. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5860-3
• Kiljunen, Kimmo & Sundman, Folke & Taipale, Ilkka: Finnish peace making. Helsinki: Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys, 1987. ISBN 951-9193-03-0
• & Väänänen, Jouko (toim.): Nuoriso ja asevelvollisuus. (29.11.–1.12.1985 pidetyn Kansainvälisen rauhantoimiston (IPB) ja Sodanvastustajien kansainvälisen internationaalin (WRI) järjestämän symposiumin esitelmät. Käännöstyön suorittaneet Oili Alm ja Jari Leino) Helsinki: Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys, 1988. ISBN 951-9193-11-1
• Kolme maailmaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-048-5
• Kiljunen, Kimmo & Lehtonen, Satu: Mustavalkoinen Etelä-Afrikka. Apartheid, Suomi ja kansainvälinen eristäminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3465-1
• Sinä ja maailman köyhät. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17279-0
• Varustelu, ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö. Helsinki: YK:n aseidenriisuntaviikon toimikunta, 1992. ISBN 951-966-081-X
• Finland and the New International Division of Labour. Houndmills, Basingstoke, Hampshire: Macmillan Press, 1992. ISBN 033-345-881-8
• (toim.): Suomalaisena YK:ssa. Jyväskylä: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4402-1
• Nahkurin orsilla. Kansanedustajana Suomessa. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22713-7
• Hassi, Satu & Kiljunen, Kimmo & Pietikäinen, Sirpa: Maapallohaaste. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15400-1
• (toim.): Minun mielestäni Tarja Halonen. Helsinki: Presidentti 2000, 2000. ISBN 952-91-1767-1
• Valtiot ja liput. (Julkaistu vuosina 1995 ja 2000 nimellä Maailman maat ja liput) Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7
• EU:n perustuslaki. Suomalaisena konventissa. (Alun perin englanniksi vuonna 2004 nimellä The EU constitution. A Finn at the Convention) Helsinki: Ulkoasiainministeriö, 2005. ISBN 951-724-437-1
• Globalisaatio ja demokratian itsepuolustus. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5164-7
• Satakolmetoista viikkoa. Politiikkaa siltä puolelta. Vantaa: Kellastupa, 2009. ISBN 978-952-5787-04-7
• Maailman maat. Liput ja historia. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-157-1
• Eläkeläisten taitettu itsetunto. Seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Helsinki: Minerva, 2015. ISBN 978-952-312-128-7
• Eläkekatekismus. Kysymyksiä ja vastauksia työeläkeindeksistä. Helsinki: Into, 2016. ISBN 978-952-264-689-7
• Leijonasta siniristiin. Suomen liput ja historia. Helsinki: Into, 2018. ISBN 978-952-264-930-0
• (toim.): Raportti uusien hävittäjien hankinnasta. Helsinki: Into, 2021. ISBN 978-952-351-671-7
• Pienen maan selviytymistarina. Ei ja kyllä sotilaalliselle liittoutumiselle. Helsinki: Työväen sivistysliitto, 2022. ISBN 978-952-393-065-0

• Sitaatteja aiheesta Kimmo Kiljunen Wikisitaateissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kimmo Kiljunen Wikimedia Commonsissa

• Kimmo Kiljunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Kiljunen esittelee valtioiden lippuja Iltalypsy-ohjelmassa Ylen Elävä arkisto. 12.4.1999.