HMHS Britannic

HMHS Britannic
HMHS Britannic
Tyyppi	postihöyrylaiva (1914) sairaalalaiva (1914–1916)
Lippuvaltio	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Kotipaikka	Liverpool
Aiemmat nimet	RMS Britannic (1914) HMHS Britannic (1914–1916)
Operaattori	Britannian kuninkaallinen laivasto
Omistaja	White Star Line
Rakennustelakka	Harland and Wolff, Belfast
Rakennusnumero	433
Kölinlasku	30. marraskuuta 1911
Vesillelasku	26. helmikuuta 1914
Status	upposi ajettuaan merimiinaan 21. marraskuuta 1916
Tekniset tiedot
Kansien määrä	9 matkustajille 1 miehistölle
Pituus	269,1 m
Leveys	28,7 m
Korkeus	53 m
Syväys	10,5 m
Uppouma	53 200 t
Bruttovetoisuus (GT)	48 158 brt
Koneisto	2 mäntähöyrykonetta sekä Parsons-höyryturbiini
Koneteho	37 000 kW
Nopeus	43 km/h
Nopeus	23 kn
Miehistö	860
Sisaralukset	RMS Olympic RMS Titanic
Infobox OK

HMHS Britannic oli White Star Line -varustamon RMS Olympicin ja RMS Titanicin sisaralus, joka laskettiin vesille vuonna 1914. Laivan nimen on sanottu pitäneen olla alun perin Gigantic, mutta Titanicin onnettomuuden jälkeen nimi vaihdettiin, sillä varustamon arvellaan pitäneen aiottua nimeä liian uhmakkaana.^[1] Britannic valittiin laivan nimeksi oletettavasti ensimmäisen maailmansodan edellä vallinneen isänmaallisuuden vuoksi. Laiva upposi ajettuaan merimiinaan vuonna 1916 Kreikan rannikolla toimiessaan sairaalalaivana.^[2]

Vuonna 1907 White Star Linen pääjohtaja J. Bruce Ismay ja Belfastissa sijaitsevan Harland & Wolff -telakan puheenjohtaja lordi Pirrie päättivät rakentaa kolme linjalaivaa, jotka kokonsa, ylellisyytensä ja turvallisuutensa puolesta kilpailisivat Cunard Linen Lusitanian ja Mauretanian kanssa, mutta olisivat hitaampia.^[3] Joidenkin väitteiden mukaan Britannicin nimeksi piti tulla Gigantic, mutta varustamo kiisti kaavailleensa nimeä.^[4]

Britannic oli hyvin samantyylinen kuin sisaraluksensa Olympic ja Titanic. White Star Line tilasi aluksen Harland and Wolffilta Belfastista. Laivan köli laskettiin 30. marraskuuta 1911 samassa altaassa kuin Olympic telakkanumerolla 433, ja alus laskettiin vesille 26. helmikuuta 1914.^[3]

Britannicilla oli 29 kivihiilikattilaa, jotka tuottivat höyryä kahdelle nelisylinteriselle mäntähöyrykoneelle ja yhdelle matalapaineiselle Parsons-turbiinille. Aluksella oli neljä savupiippua, joista yksi oli ilmastointihormi, joka ulkonäkösyistä rakennettiin savupiipun näköiseksi. Britannicin oli tarkoitus kuljettaa noin 3 200 matkustajaa ja miehistön jäsentä.^[5][6] Sillä oli kolme eri luokkaa. Lisäksi viisi Britannicin kuudestatoista vesitiiviistä laipioista korotettiin B-kannelle asti, jotta ne voisivat estää veden virtaamisen koko alukseen.^[7][8][1] Se oli hieman pidempi kuin sisaraluksensa Olympic ja Titanic.^[6]

Ennen valmistumistaan valtamerialukseksi se pakko-otettiin 13. marraskuuta 1915 ensimmäiseen maailmansotaan, jossa se toimi sairaalalaivana (HMHS eli His Majesty’s Hospital Ship) Välimerellä.^[9][10][11] Tällöin aluksen sisustus purettiin kaikessa kiireessä, joskin esimerkiksi ensimmäisen luokan pääportaikon lasikupoli ja porraskaiteet jätettiin paikoilleen, mutta seinäpanelointi purettiin ja myytiin huutokaupassa aluksen upottua.

Titanicin upottua ja ennen Britannicin vesillelaskua alukseen tehtiin muutoksia, joihin kuului sen rungon tekeminen 29 metriä leveäksi, joka oli kaksi jalkaa eli noin 60 senttimetriä leveämpi kuin sisaraluksilla. Laivaan vaihdettiin edellisten alusten käyttämän 16 000 hevosvoimaisen höyryturbiinin tilalle 18 000 hv:n höyryturbiini ja mäntähöyrykoneet saivat kumpikin tehoa lisää 1 000 hv, minkä takia aluksen koneteho oli noin 3 000 kW korkeampi. Tällä kompensoitiin aluksen kasvanutta kokoa ja painoa.

Aluksen runkoa ja turvajärjestelmiä paranneltiin siten, että se ei olisi niin herkkä muun muassa jäävuorille. Sisaralusten pohjassa käytetty kaksoispohjan rakenneperiaate laajennettiin aluksen kylkiin suojaamaan kattilahuoneita ja konehuoneita. Vesitiiviiden laipioiden korottamisen lisäksi sähkögeneraattorihuoneeseen lisättiin yksi laipio lisää parantamaan toimintavarmuutta generaattorihuoneisiin kohdistuvan vuodon varalle.^[7][9][12] Alukseen asennettiin enemmän pelastusveneitä, niitä oli yhteensä noin 48.^[12]

Kun Gallipolin taistelun uhreja alkoi tulla enemmän, tuli tarve muuttaa suurin osa linjalaivoista sairaalalaivoiksi. Hallitus päätti pakko-ottaa Britannicin sairaalalaivaksi 15. marraskuuta 1915, koska aluksessa oli sopivia tiloja haavoittuneille. Alus maalattiin valkoiseksi, lisäksi sen kylkeen maalattiin vihreä raita ja suuret punaiset ristit.^[12] White Starin pääkonttorissa Liverpoolissa päätettiin 12. joulukuuta, että aluksen kapteeniksi tulisi varustamon kokeneimpiin kapteeneihin kuulunut Charles A. Bartlett, joka oli toiminut myös aluksen rakennustöiden valvojana.^[10][5]

Alus muutettiin siten, että se kykeni kuljettamaan 3 300 haavoittunutta ja lääkintähenkilökunnan, johon kuului 52 lääkäriä, 101 sairaanhoitajaa ja 336 apuhoitajaa, sekä 675 hengen miehistön.^[11] Hyttejä aluksella oli haavoittuneille 2 034.^[5] Ensimmäisen palveluksen päätyttyä 6. kesäkuuta 1916 Britannic palasi Belfastiin, jossa sitä alettiin muuttamaan takaisin matkustajalaivaksi. Britannian hallitus maksoi White Star Line yhtiölle 75 000 puntaa korvaamaan muutoksen takaisin matkustajalaivaksi. Muutos kesti useita kuukausia, ennen kuin se keskeytettiin, kun alus kutsuttiin takaisin palvelukseen sairaalalaivana.^[13]

Britannian amiraliteetti kutsui Britannicin takaisin palvelukseen sairaalalaivana 26. elokuuta 1916, ja alus palasi Välimerelle neljättä matkaa varten 24. syyskuuta samana vuonna. 29. syyskuuta matkalla Napoliin Britannic joutui voimakkaaseen myrskyyn, josta Britannic pääsi läpi ilman vahinkoja.^[13] Britannic lähti takaisin Southamptoniin 9. lokakuuta. Tämän jälkeen Britannic teki viidennen matkansa, ja saapui Mudrokseen miehistön keskuudessa levinneen elintarvikeperäisen sairauden takia.^[13] Britannicilla seurattiin tiettyä rutiinia. Kello kuudelta aamulla potilaat herätettiin ja tilat siivottiin. Aamiainen tarjoiltiin klo 6.30, sitten kapteeni tarkasti koko aluksen. Lounas tarjoiltiin klo 12.30 ja tee klo 16.30. Potilaita hoidettiin aterioiden välillä ja ne, jotka halusivat mennä kävelylle pystyivät tekemään niin. Klo 20.30 potilaat menivät nukkumaan ja kapteeni teki vielä yhden tarkastuskäynnin.^[13]

HMHS Britannicin uppoaminen
Britannic uppoaa
Päivämäärä	21. marraskuuta 1916
Kellonaika	8.12–9.07
Syy	törmäys merimiinaan
Kuolleita	30
Infobox OK

Tiistaina 21. marraskuuta 1916 kello 8.12 aamulla Britannicin kulkiessa Kéan ja Makrónisoksen saarten välisessä Kéansalmessa Kreikan vesillä laivaa ravisutti voimakas räjähdys, joka repi sen kylkeen ammottavan aukon. Alus upposi 55 minuutissa. Aluksen päällikkö Charles Alfred Bartlett yritti viimeisenä keinona ajaa laivan matalikolle siinä kuitenkaan onnistumatta.^[14][5] Koneiden pysäyttämättä jättäminen johti ihmishenkien menetyksiin. Britannicilla olleista 1 300 henkilöstä vain 30 sai surmansa, hekin pelastusveneissä, jotka joutuivat laivan potkurin runtelemiksi.^[15] Sairaanhoitaja Violet Jessop työskenteli molemmilla laivoilla näiden upotessa ja selvisi hengissä kummallakin kerralla. Hän oli työskennellyt myös Olympicilla tämän törmätessä risteilijä HMS Hawken kanssa vuonna 1911.^[16]

Kun Britannicin hylkyä tutkittiin, sen vauriot johtivat epäilyihin toisesta räjähdyksestä. Koska mitään räjähtävää lastia ei löytynyt, pääepäilty oli hiilipöly. Miehistön jäsenten lausuntojen mukaan räjähdyksiä tapahtui kumminkin vain yksi.^[17]

Räjähdyksen tapahduttua kello 8.12^[18], sen tekemä vaurio oli osastojen 2 ja 3 välissä. Kuusi osastoa, keulapiikki, osastot 1, 2 ja 3 ja kattilahuoneet 5 ja 6 olivat veden vallassa. Kapteeni Bartlett antoi käskyn sulkea vesitiiviit ovet, valmistella pelastusveneet ja lähettää hätäsignaali.^[12][3] Räjähdys oli kuitenkin vaurioittanut antennia niin, että lennätin pystyi vain lähettämään viestejä, muttei vastaanottamaan niitä.^[19] Kello 8.14 Britannic oli kallistunut hieman tyyrpuuriin ja vähän eteenpäin. Samoihin aikoihin kapteeni Bartlett päätti käynnistää moottorit uudelleen ja ajaa laivan Kéa-saaren rantaan.^[20] Pelastusveneitä alettiin laskea jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen vene laskettiin kello 8.20, kahdeksan minuuttia räjähdyksen jälkeen. Kello 8.30 yksi veteen laskettu pelastusvene joutui potkureiden tekemään virtaan ja lopulta paapuurin puoleinen, puoliksi vedestä sojottava, käynnissä oleva potkuri tuhosi sen. Muutamaa minuuttia myöhemmin myös toinen pelastusvene joutui samaan potkuriin. Yhteensä 30 ihmistä kuoli.^[3]

Kello 8.35 Bartlett antoi varsinaisen käskyn evakuoida alus ja sammuttaa koneet.^[12] Bartlett onnistui pysäyttämään koneet vain sekunteja ennen kuin kolmas vene olisi joutunut potkurin murskaamaksi. Keula oli alkanut upota nopeasti, kun Bartlett yritti ajaa Britannicia rantaan. Kello 8.50 Britannicin kallistuma tyyrpuuriin oli noin 10 astetta ja aluksen nimikyltti keulassa oli melkein vedessä. Bartlett käski keskeyttää pelastusveneiden laskun, vaikka laivan uppoamiseen olikin enää 17 minuuttia. Bartlett käynnisti moottorit uudelleen ja yritti matalikolle, joka sai veden tulvimaan D-kannelle. Lopulta hän luovutti.^[3]

Kello 9.00 vesi oli melkein venekannella. Bartlett puhalsi kaksi pitkää puhallusta pillillä, käski evakuoida konehuoneen ja lähti uimaan veteen ensimmäisten venetaavettien kohdalta. Tässä vaiheessa vesi oli yltänyt jo venekannelle. Hän ui lähistöllä olevaan veneeseen. Konemiehet pakenivat 24 metrin korkeudesta neljännen savupiipun kohdalta C-kannelta.^[3][18]

Britannic kaatui hitaasti tyyrpuurin puoleiselle kyljelleen ja savupiiput alkoivat romahtaa. Ensin romahti kolmas savupiippu keulasta lukien, sitten ensimmäinen ja toinen ja lopulta neljäs. Kello 9.06 Britannic oli täysin kyljellään ja sen keula osui matalalla olevaan pohjaan. Kello 9.07, 55 minuuttia räjähdyksen jälkeen Britannic upposi. Laivan 48 pelastusveneestä 35 oli laskettu veteen.^[3]

Hätäsignaalin saaneet HMS Scourge ja HMS Heroic saapuivat pelastamaan kaikki 1 270 eloonjäänyttä.^[3][18]

Laivan räjähdyksestä syytettiin aluksi saksalaista torpedoa, mutta myöhemmin todennäköisenä syyllisenä pidettiin saksalaista merimiinaa. Myöhemmin saatiin tietää, että saksalainen sukellusvene U-73 oli muutamaa viikkoa aikaisemmin miinoittanut Britannicin käyttämän kanaalin. Miinan räjähdettyä se aukaisi neljä Britannicin 17 vesitiiviistä osastoista, mutta sen lisäksi räjähdys oli vääntänyt laivan runkoa siten, että kattilahuoneiden 5 ja 6 vesitiiviitä ovia ei saatu suljettua. Laiva olisi jäänyt pinnalle vaikka kuusi laivan vesitiivistä osastoa olisi menetetty, vesi virtasi lopulta sisään myös avoimista ikkunoista.^[21]

Britannicin hylky sijaitsee noin 120 metrin syvyydessä Kreikan rannikolla Kéan saaren luoteispuolella (37°42′05″N, 24°17′02″E). Ensimmäisenä sitä tutki sen löytänyt tutkimusmatkailija Jacques-Yves Cousteau vuonna 1975.^[22]

Britannicin viimeisistä hetkistä on tehty yksi elokuvasovitus, Brian Trenchard-Smithin ohjaama osittain fiktiivinen televisioelokuva Britannic, joka valmistui vuonna 2000.

• de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing Ltd., 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5 (englanniksi)
• YouTube, Titanic Honor & Glory: Britannic Sinks – Real Time Documentary

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMHS Britannic Wikimedia Commonsissa