Georges Gilles de la Tourette
| Georges Albert Édouard Brutus Gilles de la Tourette | |
|---|---|
_CIPA0179.jpg) Georges Gilles de la Tourette. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1857 Saint-Gervais-les-Trois-Clochers, Ranska |
| Kuollut | 26. lokakuuta 1904 (46 vuotta) Lausanne, Sveitsi |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Jean-Martin Charcot |
| Tutkimusalue | Neurologia |
| Tunnetut työt | Touretten oireyhtymä |
 Nimikirjoitus |
|
Georges Albert Édouard Brutus Gilles de la Tourette (30. lokakuuta 1857 Saint-Gervais-les-Trois-Clochers, Ranska − 26. lokakuuta 1904 Lausanne, Sveitsi) oli ranskalainen neurologi, joka kuvasi tieteelle Touretten oireyhtymän.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gilles de la Tourette aloitti lääketieteen opintonsa Poitiersissa, vuonna 1873. Pian hän kuitenkin muutti Pariisiin. Hänestä tuli opettajansa, merkittävän neurologin Jean-Martin Charcot’n amanuenssi. Charcot’n virka oli Salpêtrien sairaalassa. Charcot tuki Gilles de la Touretten uraa, sillä näki hänessä merkittävän lahjakkuuden, jolla olisi paljon annettavaa.
Gilles de la Tourette opiskeli ja luennoi psykoterapiasta, hysteriasta ja mesmerismin (nyk. hypnoosi) käytöstä ja mesmerismiä käsittelevistä juridisista seikoista. Sigmund Freudin tiedetään kuunnelleen Gilles de la Touretten mesmerismiä käsitteleviä luentoja.
Tourette päätteli vuonna 1884 tutkittuaan tietyistä pakonomaisista oireista kärsivää potilasjoukkoa, että kyseessä on ennestään tuntematon neurologinen oireyhtymä. Oireisiin kuului muun muassa pakonomainen muiden puheiden ja liikkeiden toistaminen. Gilles antoi oireyhtymälle nimeksi "Maladie des tics". Myöhemmin Charcot nimesi oireyhtymän sen nykyisellä nimellä "Touretten oireyhtymä".
Vuonna 1893 (eräiden tietojen mukaan vuonna 1896) eräs paranoidi naispotilas ampui Gilles de la Tourettea päähän, syyttäen tätä hypnoosista joka oli tehty hänelle ilman lupaa. Sekä Gilles de la Tourette että nykytietämys pitävät mahdottomana, että hypnoosi onnistuisi tahdonvastaisesti. Näihin aikoihin Gilles de la Tourette koki elämässään muitakin vastoinkäymisiä; sekä hänen poikansa että ystävänsä ja mentorinsa Charcot kuolivat.
Näihin aikoihin Gilles de la Tourette alkoi myös kärsiä maanis-depressiivisestä mielialahäiriöstä. Ehkäpä juuri sairautensa takia Gilles de la Tourette alkoi kirjoitella artikkeleita mitä erilaisimmista aiheista. Kuuluisaksi tuli hänen artikkelinsa hysteriasta ja Saksan armeijasta. Artikkeli suututti itsensä kansleri Otto von Bismarckin. Tourette pysyi kuitenkin tällöin vielä suhteellisen hyvässä kunnossa ja piti luentoja teatterista ja kirjallisuudesta.
Vuonna 1902 Gilles de la Tourette joutui eroamaan virastaan terveydellisistä syistä. Hän kuoli vuonna 1904 Lausannessa psykiatrisessa hoitolaitoksessa.
Valikoima Gilles de la Touretten kirjoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- L’hypnotisme et les états analogues au point de vue médico-légal. 1887
- La maladie des tics convulsifs (La semaine médicale) 1899
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuus
- A.J. Lees: "Georges Gilles de la Tourette: The Man And His Times" (Paris 1986)
Internet
