Jeffrey Dahmer

Jeffrey Dahmer
Dahmer koulukuvassa vuonna 1978
Henkilötiedot
Syntynyt	21. toukokuuta 1960 Milwaukee, Wisconsin
Kuollut	28. marraskuuta 1994 (34 vuotta) Columbia Correctional Institution, Wisconsin
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Muut tiedot
Rikokset	murha
Uhrit	17
Vangittu	22. heinäkuuta 1991
Rangaistus	16 elinkautista vankeutta (Yhteensä 941 vuotta)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jeffrey ”Jeff” Lionel Dahmer (21. toukokuuta 1960 – 28. marraskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja ja kannibaali, joka murhasi 17 miestä vuosina 1978–1991. Suurin osa murhista ajoittui vuosiin 1989–1991.^[1][2] Dahmerin uhrit olivat nuoria, pääasiassa etnisiin ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.^[3] Dahmerin murhia on toisinaan kuvailtu vihaksi homoseksuaalisuutta kohtaan, mutta Dahmer oli myös itse fundamentalistikristillisen kasvatuksen saanut homoseksuaali.^[4] Dahmer etsi uhreja Milwaukeen kaupungin Walker's Point -naapuruston homobaareista.^[5]

Dahmer kuoli 34-vuotiaana wisconsinilaisessa vankilassa, toisen vangin nimeltä Christopher Scarver hakattua hänet kuoliaaksi vuonna 1994.^[6][1][7]

Dahmer käytti vaatenukkea seksin harrastamiseen ennen murhien alkamista. Hän alkoi huumata ja raiskata seksikumppaineitaan, heidän ollessaan tiedottomassa tilassa. Tästä Dahmer siirtyi murhaamiseen ja seksin harrastamiseen ruumiiden kanssa (nekrofilia).^[8]

Isänsä kertoman mukaan Jeffrey Dahmer oli luonteeltaan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ja eli hyvän lapsuuden. Dahmerin mieli alkoi kuitenkin järkkyä, kun hän tajusi olevansa kiinnostunut miehistä. Tämän myötä hän muuttui ujoksi ja syrjäänvetäytyväksi.

Hän oli jo nuorena kiinnostunut kuolleiden eläinten silpomisesta ja paloittelusta, ja halusi tutkia eläinten sisälmyksiä. Hänen vanhempansa erosivat äidin mielenterveyshäiriöiden vuoksi ja äiti muutti mitään sanomatta pois nuoremman veljen, Davidin, kanssa. Myös isä oli muuttanut hetkeä aikaisemmin motelliin. Näihin aikoihin Dahmer oli valmistunut high schoolista ja jäi yksin asumaan perheen kotiin, jossa hän suoritti ensimmäisen murhansa. Dahmer opiskeli hetken aikaa Ohion osavaltionyliopistossa syksyllä 1978, mutta tippui pian pois alkoholisminsa vuoksi.^[9]

Dahmerin isä suostutteli pojan liittymään armeijaan, jossa tämä sitten palveli lääkintämiehenä Saksassa. Alkoholiongelmansa takia Dahmer kuitenkin vapautettiin tehtävistään.^[1] Armeijan jälkeen Dahmer asui jonkin aikaa Floridassa ja Ohioon palattuaan hän sai tuomion julkijuopottelusta ja isänsä kehotuksesta hän muutti isoäitinsä luokse Wisconsiniin asumaan.^{[10] [11]} Dahmer pidätettiin itsensäpaljastelusta elokuussa 1982 ja seuraavan kerran elokuussa 1986. Syyskuussa vuonna 1988 hänet pidätettiin 13-vuotiaan pojan seksuaalisesta ahdistelusta ja hän vietti viikon vankilassa, kunnes vapautui takuita vastaan.^[12][13]

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Dahmerin murhat ajoittuivat pitkälle aikavälille, minkä vuoksi hänen kiinnisaamisensa oli vaikeaa. Dahmer erottui muista "seksuaalisarjamurhaajista" siten, että hän pystyi pitämään tappamisen himonsa jotenkin aisoissa. Hän hävitti ruumiit huolellisesti eikä jättänyt johtolankoja.

Kesäkuun 18. päivä: Jeffrey teki ensimmäisen murhansa, kun hän otti kyytiinsä 18-vuotiaan liftarin nimeltä Steven Hicks. Jeffrey houkutteli Hicksin kotiinsa ja he joivat runsaasti alkoholia. Kun Steven aikoi lähteä, Dahmer sai äkillisen raivokohtauksen. Hän oli ollut koko lapsuutensa pääosin yksin, mitä hän ei halunnut enää kokea. Niinpä Jeffrey tarttui neljän ja puolen kilon painoiseen käsipainoon ja iski sillä Hicksiä takaraivoon kahdesti. Steven pystyi juuri ja juuri istahtamaan tuolille, kunnes piakkoin menetti tajuntansa, jonka jälkeen Dahmer alkoi heti kuristaa tätä. Tämän jälkeen hän hävitti ruumiin.

Marraskuun 20. päivä: Yhdeksän vuotta ensimmäisen murhan jälkeen Dahmerin psykopaattiset taipumukset johtivat seksuaalisuuden ja väkivallan yhdistymiseen. Hän oli valmis tappamaan taas. Uhriksi joutui 25-vuotias amerikansuomalainen^[14] Steven Tuomi. Dahmer houkutteli hänet huoneeseensa milwaukeelaisessa Ambassador-hotellissa, huumasi hänet ja heräsi aamulla ja löysi Steven Tuomen kuolleena sängystä. Dahmer ei muista murhanneensa Tuomea ja häntä ei myöskään koskaan syytetty tästä murhasta todisteiden puutteen vuoksi (Dahmer hävitti Steven Tuomen ruumiin, eikä jäänteitä ole koskaan löydetty).

Tammikuun 16. päivä: James Doxtator (14-vuotias) joutui Dahmerin uhriksi, kun tämä tarjosi Jamesille 50 dollaria siitä, että saisi ottaa hänestä alastonkuvia. Asunnolla Dahmer kuristi hänet.

Maaliskuun 24. päivä: Richard Guerrero (22-vuotias), huumattiin ja kuristettiin.

Maaliskuun 25. päivä: Anthony Sears (24-vuotias), huumattiin ja kuristettiin. Dahmer säilytti osan ruumiista.

Toukokuun 20. päivä: Raymond Smith (32-vuotias) huumattiin ja kuristettiin.

Kesäkuun 14. päivä: Edward Smith (27-vuotias) tapasi Dahmerin juhlissa. Dahmer säilytti luurangon.

Syyskuun 2. päivä: Ernest Miller (22-vuotias). Millerin niska leikattiin auki, minkä seurauksena hän kuoli verenhukkaan muutamassa minuutissa.

Syyskuun 24. päivä: David Thomas (22-vuotias). Kuolinsyytä ei kerrottu.

Helmikuun 18. päivä: Curtis Straughter (17-vuotias). Kuolinsyytä ei kerrottu.

Huhtikuun 7. päivä: Errol Lindsey (19-vuotias) huhtikuun 7. päivänä, Dahmer kohtasi 19-vuotiaan Errol Lindseyn. Lindsey oli hetero. Dahmer houkutteli Lindseyn asuntoonsa, jossa Dahmer huumasi hänet, porasi reiän hänen kalloonsa ja kaatoi siihen suolahappoa.

Toukokuun 24. päivä: Tony Hughes (31-vuotias) tarkkaa tietoa ei ole saatu, mutta luultavasti Hughes hakattiin vasaralla kuoliaaksi.

Toukokuun 27. päivä: Konerak Sinthasomphone (14-vuotias) on Dahmerin kuuluisin uhri. Dahmer houkutteli Konerakin asunnolleen. Asunnossa Dahmer porasi reiän tämän kalloon ja lähti hakemaan olutta. Kauppareissun aikana Konerak virkosi ja lähti juoksemaan kadulle. Kaksi naista näki pojan juoksevan alasti ja verta vuotavana, minkä johdosta he hälyttivät poliisit. Dahmer sanoi poliiseille, että Konerak oli hänen 19-vuotias poikaystävänsä ja asia oli sillä selvä. Kun he lähtivät, Dahmer kuristi pojan ja raiskasi hänet.

Kesäkuun 30. päivä: Matt Turner (20-vuotias) Vuonna 1991 Dahmer matkusti Chicagoon osallistuakseen homopride-kulkueeseen – siellä hän tapasi Turnerin, joka odotti linja-autoasemalla. Dahmer houkutteli nuoren miehen takaisin Milwaukeeen Wisconsiniin ja kutsui hänet asuntoonsa. Siellä hän huumasi, kuristi ja paloitteli Turnerin ruumiin.

Heinäkuun 5. päivä: Jeremiah Weinberger (23-vuotias) Dahmer huumasi hänet ja ruiskutti kiehuvaa vettä hänen kallonsa läpi. Injektio sai Weinbergerin koomaan, ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin.

Heinäkuun 15. päivä: Oliver Lacy (24-vuotias) kuolinsyytä ei tiedossa

Heinäkuun 19. päivä: Joseph Bradehoft (25-vuotias) Dahmer houkutteli 25-vuotiaan takaisin asuntoonsa tarjoamalla hänelle 50 dollaria poseeraamisesta alastonkuvissa. Sarjamurhaajan asunnossa Bradehoft huumattiin ja kuristettiin kuoliaaksi. Dahmer paloitteli hänet ja piti hänen kalloaan ja vartaloaan asunnossaan "muistoina" rikoksesta.

Dahmerin homoseksuaalisuus vaikutti häneen kahdella tavalla: hän häpesi sitä, mutta samalla se auttoi häntä löytämään uhreja. Siihen aikaan homoseksuaalit kokoontuivat pääosin homobaareissa. Dahmer kävi homobaareissa usein ja puhui muille asiakkaille. Hänen vakiokysymyksensä oli, miten uhrin perhe suhtautuu homoseksuaalisuuteen. Jos uhri vastasi, että huonosti, Dahmer valikoi hänet uhrikseen. Yksinäiset homoseksuaalit tarvitsivat kumppania rinnalleen ja suostuivat siksi lähtemään Dahmerin asunnolle.

Asunnollaan Dahmer huumasi uhrinsa laittamalla juomaan bentsodiatsepiinipohjaisia murskattuja unilääkkeitä.^[2] Tämän jälkeen hän otti uhristaan kuvia ja kuristi tämän. Hän muun muassa yritti tehdä joistakin uhreista itselleen seksiobjekteja, zombeja jotka eläisivät mutta eivät reagoisi Dahmerin käytökseen: hän porasi uhriensa kalloihin reikiä ja ruiskutti sisään happoa. Dahmerin mukaan yksikään hänen "zombeistaan" ei elänyt päivää pidempään.^[1]

Hän myös pyrki pitämään asunnollaan mahdollisimman laajaa valikoimaa erilaisia alkoholijuomia, jotta saisi uhrinsa viihtymään ja voisi tarjota tälle tämän suosimia juomia.^[2]

Dahmer alkoi jossain vaiheessa syödä uhrejaan. Hän poisti uhrista syötävät osat, sulatti loput ruumiinosat hapolla täytetyssä tynnyrissä ja hävitti jäänteet kaatamalla ne viemäriin.^[1][2]

22. heinäkuuta 1991 Tracy Edwards onnistui pakenemaan Dahmerin asunnosta. Edwards pysäytti poliisiauton ja johdatti poliisit Dahmerin asunnolle. Poliisit löysivät asunnosta 11 ruumista, sekä valokuvia uhreista ennen ja jälkeen kuoleman. Jääkaapista löytyi lisäksi uhrien päitä. Dahmer pidätettiin ja häntä syytettiin 15 murhasta, joista hänet tuomittiin viiteentoista elinkautiseen vankeusrangaistukseen (vähintään 936 vuotta) 17. helmikuuta 1992.^[1]

Vankilassa ollessaan Jeffrey Dahmer otti upotuskasteen kerrottuaan löytäneensä kristillisen uskon. Hänet kävi kastamassa pastori Roy Ratcliff, joka myöhemmin kirjoitti Dahmerista kirjan (Dark Journey Deep Grace 2006). Loppuun asti monet epäilivät Dahmerin vilpittömyyttä, mutta pastori Ratcliff oli vakuuttunut tämän uskon aitoudesta.^[1]

Dahmer sai surmansa vankilassa 28. marraskuuta 1994, kun elinkautisvanki Christopher Scarver^[1] hakkasi hänet ja erään toisen vangin, Jesse Andersonin, kuoliaiksi painonnostotangolla.^[1] Antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja vakavasta psykoottisesta häiriöstä kärsinyt Scarver selitti vartijoille Jumalan määränneen hänet toimimaan näin. Scarver sai murhista kaksi elinkautista lisää.

Kuoleman jälkeen Dahmerin aivoja olisi haluttu tutkia, mutta hänen isänsä kielsi sen vedoten uskonnollisiin periaatteisiinsa. Myöhemmin Dahmerin äiti toivoi tutkimuksia osoittaakseen, etteivät hänen poikansa aivot olleet epämuodostuneet, kuten kriittisimmät tutkijat väittivät. 13. joulukuuta 1995 tuomari kuitenkin määräsi Dahmerin aivot tuhkattavaksi muun ruumiin kanssa. Tuhkat jaettiin hänen biologisen äitinsä ja isänsä kesken. Dahmerin isä julkaisi kirjoittamansa kirjan maaliskuussa 1994 (A Father's Story). Teos käsitteli Dahmerin tekoja ja niiden vaikutusta heidän perheeseensä.

• Steven Hicks, kesäkuussa 1978
• Steven Tuomi, syyskuussa 1987
• James Doxtator, lokakuussa 1987
• Richard Guerrero, maaliskuussa 1988
• Anthony Sears, helmikuussa 1989
• Raymond Smith, toukokuussa 1990
• Eddie Smith, kesäkuussa 1990
• Ernest Miller, syyskuussa 1990
• David Thomas, syyskuussa 1990
• Curtis Straughter, helmikuussa 1991
• Errol Lindsey, huhtikuussa 1991
• Tony Hughes, 24. toukokuuta 1991
• Konerak Sinthasomphone, 27. toukokuuta 1991
• Matt Turner, 30. kesäkuuta 1991
• Jeremiah Weinberger, 5. heinäkuuta 1991
• Oliver Lacy, 12. heinäkuuta 1991
• Joseph Bradeholt, 19. heinäkuuta 1991

• The Secret Life: Jeffrey Dahmer (1993). Elokuvan ohjasi David R. Bowen, ja Jeffrey Dahmeria esittää Carl Crew.
• Dahmer (2002). Elokuvan ohjasi David Jacobson, pääosaa esittää Jeremy Renner ja Jeffreyn isää Bruce Davison.
• Raising Jeffrey Dahmer (2006). Rich Amblerin ohjaama elokuva keskittyy Jeffreyn isän (Scott Cordes) ja toisen vaimon Sherin (Cathy Barnett) kokemuksiin.
• Diary of a Serial Killer (2008). Elokuvan ohjasi Andy Hurst, ja Dahmeria näyttelee Garrett Brawith. Elokuvassa näytetään pätkiä Dahmerin elämästä.
• Dahmer vs. Gacy (2010). Ford Austinin kauhukomedia , jossa käytetään Jeffrey Dahmerin ja John Wayne Gacyn hahmoa.
• My Friend Dahmer (2017). Elokuva perustuu samannimiseen sarjakuvaan. Dahmeria esittää Ross Lynch.
• Monster: The Jeffrey Dahmer Story. (Netflix-sarja 2022). Dahmeria näyttelee Evan Peters^[15].

• Vuonna 1994 ilmestynyt Slayer-yhtyeen albumi Divine Intervention sisältää kappaleen 213. Kappale kertoo Dahmerista. Kappaleen nimi viittaa Dahmerin surullisenkuuluisan asunnon numeroon.^[16]
• Vuonna 2000 ilmestyi Macabre-yhtyeen albumi Dahmer. Levyn kappaleet muodostavat Jeffrey Dahmerin elämäkerran.^[17]
• Vuonna 2010 ilmestynyt Soulfly-yhtyeen albumi Omen sisältää kappaleen Jeffrey Dahmer.^[18]

• A Father's Story, Dahmerin isän kirjoittama kirja.
• Joyce Carol Oatesin romaani Zombie (1995) perustuu Jeffrey Dahmerin tarinaan.
• Dark Journey Deep Grace; Jeffrey Dahmer´s story of faith (2006), Roy Ratcliff.
• My Friend Dahmer (2012), John "Derf" Backderfin sarjakuva tämän ystävyydestä Dahmerin kanssa lukiovuosina.

• Artikkeli Crime Library -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)