Velikaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Velikaja
Великая
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Pihkovan alue
Piiri Pihkova, Palkino, Ostrov, Puškinskije Gory, Opotška, Sebež, Pustoška ja Novosokolniki
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Narvanjoen vesistöalue
Valuma-alue Velikajan valuma-alue
Pinta-ala 25 200 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Bežanitsyn ylänkö,[2]
Bolšoi Vjaziin tuleva puro
  56°39′20″N, 29°39′22″E
Laskupaikka Peipsijärvi
  57°53′15″N, 28°6′41″E
Läpivirtausjärvet 18 järveä yläjuoksulla
Esteet 4 patoa yläjuoksulla
Sivu-uomat Pihkovanjoki, Tšerjoha, Vjada, Utroja, Sinjaja, Sorot ja Issa
Taajamat Pihkova, Ostrov ja Opotška
Mittaustietoja
Lähdekorkeus yli 250 m mpy.
Laskukorkeus 30 m mpy.
Korkeusero 230 m
Pituus 430 km [1]
Kaltevuus 0,53 m/km
Keskivirtaama 134 m³/s (MQ) [3][a]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Olginskijin silta Pihkovassa, kesäkuu 2013.
Pihkovan linna, elokuu 2016.
Linna kevättulvan loppuvaiheessa, toukokuu 2011.
Pienveneitä Pihkovassa joen rannassa, lokakuu 2013.
Taidemaalarin Konstantin Gorbatovin maalaus (1912), Pihkova, Velikajan joella.
Narvanjoen vesistöalueen kartta. Kartassa on vaalealla merkitty Peipsijärven valuma-alue ja hieman tummemmalla Narvanjoen alue. Vesistöalueen alin puolisko on Velinkajan valuma-aluetta.

Velikaja (ven. Вели́кая, valkoven. Вялі́кая, vir. Velikaja jõgi tai Pihkva Emajõgi, võroksi Pihkva Imäjõgi) on Venäjän Pihkovan alueella virtaava, Peipsijärven eteläosaan eli Pihkovanjärveen laskeva joki. Sen valuma-alue muodostaa vajaa puolet Itämereen laskevasta Narvanjoen vesistöalueesta. Joen nimi tarkoittaa suomeksi suuri tai iso, joten Velikajan voisi suomentaa Isojoki.[1]

Yleistä

Joen kulku

Velikajan pituus on 430 kilometriä ja se on pisin kaikista Peipsijärveen laskevista joista. Joki saa alkunsa Bežanitsyn ylängöltä, missä maasto on keskimäärin 140–180 metriä mpy. Ylängöllä sijaitsee yli 500 järveä [b], joista lähtee ojat tai joet kolmelle eri vesistöalueelle. Velikajan lähde on maalähde, joka sijaitsee Bolšoi Vjazin pohjoispuolella. Lähteestä tylee aluksi puro, joka laskee ylängöllä ensi 18 muun järven läpi. Järviä ovat esimerkiksi Bolšoje Ostrijo, Hvoino, Zavolotskoje, Jasskoje ja Jezerištše. Järvien jälkeen pääuomaan liittyy oikealta puolelta, pohjoisesta virtaava, sivujoki Alolja.[a][2][4][5]

Joki laskee alas ylängöltä ja se kiertää etelässä pienen lenkin, mutta kääntyy sitten Idritsassa kohti pohjoista. Joki virtaa pian Opotškan läpi ja siihen yhtyy tämän jälkeen oikealta päin tulevat Kudkan ja Šestin sivujoet, ja heti näiden alapuolella, vasemmalta puolelta tuleva Issa. Puškinskije Goryn taajama sijaitsee itäpuolella viiden kilometrin päässä joesta. Taajaman alapuolella jokeen yhtyy idästä virtaava sivujoki Sorot. Muutama kilometri Puškinskije Gorysta alaspäin Velikajaan yhtyy vasemmalta tuleva pitkä Sinjaja. Ostrovin kaupungissa on joessa monia saaria. Suurin saarista on pari kilometriä pitkä ja se hakaisee joen uoman. Saaressa sijaitsee kylä Dunovo (Дуново). Sivujoet Utroja, Kuhva, Vjada ja Kudeb yhtyvät jokeen lähes samassa kohdassa. Juuri ennen saapumistaan Pihkovaan, saa joki täydennystä oikealta puolelta siihen idästä yhtyvältä Tšerjohalta ja kaupungin keskustaan tulevalta Pihkovanjoelta. Pihkovasta on joensuuhun ja sen suistoon matkaa 15 kilometriä.[2][4][5]

Joki on ylängöllä järvialueella noin 7–10 metriä leveä. Ennen Aloljan yhtymistä on uoma kasvanut 15–20 metrin levyiseksi. Velikajan laskeuduttua alas ylängöltä se saapuu Idritsan kylään, jossa maisema avautuu ja metsien väliin tulee peltoja. Täällä joen virtaus rauhoittuu hieman ja uomasta tulee 30–40 metriä leveä. Opotškan jälkeen metsät ovat melkein hävinneet joen ympäriltä ja joki virtaa rauhallisesti. Sinjajan yhtymäkohan alapuolella Velikajan uoma on 60–70 metriä leveä ja neljän seuraavan sivujoen jälkeen 100 metriä leveä. Jokilaakson kaltevuus häviää lähes kokonaan ja joen virtaus rauhoittuu entisestään. Ympäristössä on vain peltoja. Ostrovin alapuolella on joessa kuitenkin koskia ja toinen koskiosuus tulee hieman ennen Pihkovan kaupunkia. Pihkovan seudulla Velikajan uoma on yli 100 metriä leveä.[a]

Joki on nyt purjehduskelpoinen ainakin 20 kilometriä ylävirtaan päin, mutta toisissa lähteissä sitä luvataan jopa 45 kilometrin matkalta [3]. Joella on Peipsijärvessä suisto, joka muodostuu noin 40 lietteisistä saaresta. Joki haarautuu suistossa kolmeen matalaan päähaaraan Gladyšnaja, Spednjaja ja Vorona [a], jotka haarautuvat suistossa vielä pienempiin sivuhaaroihin. Suistoalue on yli neljä kilometriä leveä ja neljä kilometriä pitkä [c].[2][4][5][6]

  • Ilatavalo Selikhnovossa (Селихново) Sorotin yhtymäkohdan alapuolella lokakuussa 2008.
    Ilatavalo Selikhnovossa (Селихново) Sorotin yhtymäkohdan alapuolella lokakuussa 2008.
  • Alajuoksun avointa jokimaisemaa kesäkuussa 2014
    Alajuoksun avointa jokimaisemaa kesäkuussa 2014
  • Pihkovan jälkeinen alajuoksu suistolle asti maaliskuussa 2014.
    Pihkovan jälkeinen alajuoksu suistolle asti maaliskuussa 2014.

Joenvarren taajamia

Joen yläjuoksun metsäalueella on asutus lähinnä kyläkeskeistä haja-asutusta, joka runsastuu hieman joen laskeutuessa alas ylängöltä. Kun jokilaakso muuttuu viljavammaksi, suurenevat taajamatkin. Joenvarressa sijaitsevan Opotškan asukasluku on noin 10 000 ja pohjoisempana keskijuoksulla sijaitsevan Ostrovin asukasluku on noin 20 000. Alajuoksulla sijaitseva Pihkovan kaupunki on taajamista tunnetuin ja sen väkiluku ylittää 200 000 asukasta.[4][d]

Padot

Ylänköalueella sijaitsee kaksi hylättyä pienvoimalaa (Поддубская ГЭС ja Копылковская ГЭС), joiden padot tukkivat vielä veden vapaata virtaamista. Ylänköalueen alapuolella on toiminnassa kaksi vesivoimalaitosta. Toinen sijaitsee Maksjutinon (Максютино) kylän lähellä ja tämän Maksjutinskajan vesivoimalaitoksen (Максютинская ГЭС) tuotantokapasiteetti on 1,5 megawattia. Voimalan patoallas on rakennettu kapeaan jokilaaksoon, missä patojärvi muistuttaa noin 10 kilometriä pitkää ja samalla leveää jokea [7]. Alempana sijaitsevan Šilskajan vesivoimalaitoksen (Шильская ГЭС) teho on 1,5 megawattia ja sen patoallas on viisi kilometriä pitkä [8].[e]

Sään ja vuodenaikojen vaikutuksia

Joki jäätyy marraskuussa ja se vapautuu jäistä huhtikuussa. Kevättulvissa vesi voi nousta paikoitellen 1,6 metriä normaalista tasosta. Myös syyssateet aiheuttavat joessa tulvia. Joen suistossa saattaa syntyä Peipsijärveltä tulevan myrskytuulen vaikutuksesta 0,5 metrin myrskyvuoksi.[3]

  • Kävelysilta joen yli Opotskessa maaliskuussa 2011
    Kävelysilta joen yli Opotskessa maaliskuussa 2011
  • Ostrovin ketjusillan yksityiskohtia heinäkuussa 2018
    Ostrovin ketjusillan yksityiskohtia heinäkuussa 2018
  • Ketjusillan takana näkyy saaren takaa tuleva toinen haara, heinäkuu 2018
    Ketjusillan takana näkyy saaren takaa tuleva toinen haara, heinäkuu 2018

Valuma-alue

Pääartikkeli: Velikajan valuma-alue

Velikajan hydrologinen mittausasema sijaitsee joen alajuoksulla Pjatonovon (ven. Пятоново) kohdalla. Siinä mitataan ainakin joen virtaamia ja vedenkorkeuksia. Joen keskivirtaamaksi ilmoitetaan yleensä joko 127 kuutiometriä sekunnissa (m³/s [2]) tai 134 m³/s. Joki purkaa vettä Pihkovanjärveen noin 4,36 km³ vuodessa [9]. Virtaama muodostuu pinta-alaltaan 25 200 neliökilometrin suuruisella valuma-alueella, josta vettä tuovat Velkiajan pääuomaan yli 30 sivujokea tai -ojaa.[3]

Velikajan valuma-alue muodostaa eteläisimmän osan Narvanjoen vesistöalueesta. Joki laskee Peipsijärveen ja joen valuma-alueen pinta-ala on lähes 60 % Peipsijärven valuma-alueesta. Velikajan alueen koillispuolella sijaitsee Pljussan valuma-alue ja luoteispuolella muut Peipsijärven valuma-alueen osa-alueet. Idässä sen naapureina ovat Olhavan valuma-alue, etelässä Väinäjoen valuma-alue ja idässä Latvian puolella olevien pienempien vesistöjen valuma-alueet. Velikajan valuma-alue ylittää Venäjän rajat etelässä, missä Sinjajan latva-alueet jäävät Valko-Venäjän puolelle, ja lännessä, missä useiden sivujokien latva-alueet jäävät Latvian puolelle (noin 3 000 km²).[10][f]

Huomautuksia

  1. ↑ a b c d Teksti on osittain käännös venäjänkielisestä artikkelista Великая, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
  2. ↑ Järvien lukumäärä mainittu Bežanitsyn ylängön artikkelissa.
  3. ↑ Mitattu Google-mapsin ilmakuvasta, joka aukeaa tietoikkunassa olevilla joen laskupaikan koordinaateilla.
  4. ↑ Taajamien kuvaukset on katsottu niiden artikkeleista.
  5. ↑ Voimaloiden tiedot ja nimet on saatu venäjänkielisestä artikkelista (suom. Pihkovan alueen pienet vesivoimalat).
  6. ↑ Kuvaus perustuu Narvan vesistöalueen karttaan Narva basin map.svg, joka sisältyy artikkeliin.

Lähteet

  1. ↑ a b c Reka Velikaja (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d e Velikaja (maantieteellisen kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkeli Velikaja-joesta) Geografitšeskaja entsikolpedija. 2006 (viittauksen osalta). Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c d Великая Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 19.11.2019. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c d Velikaja (BES-verkkotietosanakirjan artikkeli Velikaja-joesta) Bolšoi Entsikolpeditšeski slovar. 2000. Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ a b c Neuvostoajan kartta: O-35-Д, Псков (Pihkova), 1:200 000
  6. ↑ Eesti Entsüklopeedia: Peipsi, viitattu 26.5.2020 (viroksi)
  7. ↑ Maksjutinskajan vesivoimalaitoksen sijainti: 56°27′20″N, 28°47′41″E
  8. ↑ Šilskajan vesivoimalaitoksen sijainti: 56°38′35″N, 28°36′58″E
  9. ↑ Поверхностные водные объекты (Arkistoitu – Internet Archive) (Poverhnstnye vosnye objekty), Комитет по природным ресурсам и экологии Псковской области, viitattu 3.12.2020 (venäjäksi)
  10. ↑ Eesti Entsüklopeedia: Eesti vesikonnad, viitattu 20.11.2019

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Velikaja&oldid=21362591”