Sentrifugi

Linko eli sentrifugi on erottelulaite, jolla nestepitoisesta seoksesta voidaan erottaa eritiheyksiset olomuotoalueet keskipakoisvoiman avulla. Laitteessa eri aineosia sisältävä seos saatetaan voimakkaaseen pyörimisliikkeeseen, jolloin painavimmat aineosat pyrkivät kertymään mahdollisimman etäälle pyörimisakselista. Menetelmää kutsutaan sentrifugoinniksi (linkoaminen) latinankielisen keskipakovoimaa tarkoittavan termin mukaan.^[1][2]

Laboratorioissa linkoja käytetään laajasti eri alueilla, muun muassa lääketieteessä veren osien erotteluun, biologiassa ja biokemiassa erottelemaan eri aineita niiden molekyylimassan mukaan sekä malminäytteiden erotteluun.

Linkoja, joiden pyörimisnopeus on yli 20 000 r/min, nimitetään ultrasentrifugeiksi. Laitteen keksi vuonna 1925 Theodor Svedberg, joka sai keksinnöstä Nobelin kemian palkinnon 1926. Ultrasentrifugi pystyy tuottamaan miljoonakertaisen painovoiman kiihtyvyyden, joka mahdollistaa makromolekyylien kerrostumisen tarkastelun. Ultrasentrifugi toimii joko nestevälitteisen tai paineilmakäyttöisen turbiinin periaatteella.

Gernot Zippe keksi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitossa Zippe-tyyppisen lingon, jota voidaan käyttää uraanin U-238 ja U-235 isotooppien erottamiseen. Magneettikentän avulla painavampi U-238 vajoaa ulkoreunalle, ja rikastettu U-235 voidaan kerätä pinnalta.

Suurissa lingoissa pyöritetään myös ihmisiä esimerkiksi sotilaslentäjien tai avaruuslentäjien valinnassa ja heidän G-voimiensa kestokyvyn lisäämiseksi.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on tällainen linko Holloman Air Force Base -tukikohdassa, jossa tehdään ilmailulääketieteen tutkimusta.

Miehitettyihin avaruusasemiin on kaavailtu sentrifugimaisia rakenteita, joilla asemalle saataisiin aikaan keinotekoinen painovoima. Toteutus on kuitenkin vielä kaukana.

Kotitalouksissa käytössä olevat pyykki- ja mehulingot toimivat samalla periaatteella.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sentrifugi.