Laura Betti

Laura Betti, alkuperäiseltä nimeltään Laura Trombetti (1. toukokuuta 1927^[1] Casaleccio di Reno Italia – 31. heinäkuuta 2004 Rooma Italia) oli italialainen näyttelijä, ohjaaja ja laulaja. Hän esiintyi niin elokuvissa, teatterissa kuin televisiossakin.

Laura Bettin isä oli tunnettu Partito d’Azionen kannattaja Ettore Trobetti (1895–1965) ja hänen setänsä kielitieteilijä Alfredo Trobetti (1855–1929). Ensin Laura Bett tuli tunnetuksi jazz-laulajana ja myös lyhyeksi jääneestä urastaan kabareelaulajana. Vuonna 1954 hän esiintyi Walter Chiarin kanssa kabareessa I saltimbanchi. Vuonna 1955 hän debytoi teatterissa Arthur Millerin näytelmässä The Crucible, jonka oli ohjannut Luchino Visconti. Laura Bettin nuoruuden aikaan kuuluivat myös Pierre Corneillen El Cid vastanäyttelijänään Enico Maria Salerno sekä Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin Seitsemän kuolemansyntiä.

Bettin varsinainen debyytti ja suurempi tunnettavuus tapahtui elokuvassa La Dolce vita eli Ihana elämä, jonka ohjasi Federico Fellini. Hänestä tuli läheinen ystävä ja todellinen luottonäyttelijä runoilija ja elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolinille, jonka useissa elokuvissa hänellä oli todella merkittävä rooli, niitä olivat muun muassa La ricotta (1963), Teorema (1968), Canterburyn tarinoita (1972) ja eritoten Sodoman 120 päivää, joka perustui vapaasti markiisi de Saden teokseen.^[2]

Vuonna 1980 Laura Betti perusti Pier Paolo Pasolini -säätiön, jonka johdossa hän oli lopun elämäänsä. Bettin kuoleman jälkeen hänen veljensä Sergio lahjoitti kaikki Lauran uraa koskevat dokumentit Contro Studi Archivio Pier Paolo Pasolinille, säilytettäväksi omana kokonaisuutenaan.

Ennen kuolemaansa vuonna 2001 Betti ehti ohjata Pasolinista kertovan dokumentin Pier Paolo Pasolini e la ragione di un sogno.

• Ihana elämä (1959)
• Kuningas Oidipus (1967)
• Teorema (1968)
• Sikolätti (1969)
• Canterburyn tarinoita (1972)
• 1900 (1976)
• Bertoluccin kuu (1979)
• Il mondo nuovo (1982)

• Laura Betti Elonetissä.
• Laura Betti Internet Movie Databasessa. (englanniksi)