Harry Hillman
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Harry Hillman | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | St. Louis 1904 | 400 m | |
Kultaa | St. Louis 1904 | 200 m aitajuoksu | |
Kultaa | St. Louis 1904 | 400 m aitajuoksu | |
Hopeaa | Lontoo 1908 | 400 m aitajuoksu |
Harry Livingston Hillman Jr. (8. syyskuuta 1881 Brooklyn, New York – 9. elokuuta 1945) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija ja kolminkertainen olympiavoittaja vuoden 1904 kesäolympialaisista.
Harry Hillman voitti kolme kultamitalia Saint Louisin olympialaisissa vuonna 1904. Voitot tulivat 400 metrin sileällä olympiaennätyksellä 49,2, 200 metrin aidoissa olympiaennätyksellä 24,6 ja 400 metrin aidoissa ajalla 53,0.[1] 400 metrin voittoaika alitti Maxey Longin edellisen olympiaennätyksen 0,2 sekunnilla. Myös 400 metrin aitojen voittoaika oli 4,6 sekuntia nopeampi kuin John Tewksburyn voimassa ollut olympiaennätys, mutta koska Hillmanin voittamassa juoksussa aidat olivat vain 76,2 senttimetrin korkuisia, aika ei ollut ennätyskelpoinen.[2]
Hillman valittiin myös Yhdysvaltojen olympiajoukkueeseen vuoden 1906 kesäolympialaisiin. Matkalla Kreikkaan Hillman oli yksi puolen tusinasta urheilijasta, jotka loukkaantuivat valtavan aallon pyyhkäistessä laivan kannen yli. Hän oli viides 400 metrin juoksussa, kisojen ainoassa matkassaan.
Kaksi vuotta myöhemmin Hillman valittiin jälleen olympiajoukkueeseen vuoden 1908 kesäolympialaisiin. Hän juoksi 400 metrin aitojen karsintojen toisella kierroksella lyhytikäisen olympiaennätyksen 56,4.[2] Finaalissa hän oli tasoissa Charles Baconin kanssa vielä viimeisellä aidalla, mutta Bacon oli lopussa nopeampi ja voitti kisan maailmanennätysajalla 55,0 sekuntia. Hillmanin aika oli 55,3.
24. huhtikuuta 1909 Hillman ja Lawson Robertson juoksivat ennätyksen, jota ei ole vieläkään lyöty eikä sivuttu. He juoksivat 100 jaardia kolmijalkajuoksuna aikaan 11,0 sekuntia. Hillman voitti neljä AAU:n mestaruutta, kaksi 200 metrin aidoissa ja kaksi 400 metrin aidoissa.
Vuodesta 1910 lähtien Hillman toimi valmentajana Dartmouth collegessa kuolemaansa asti. Hän kuului Yhdysvaltojen olympiajoukkueen valmennusryhmään vuosien 1924, 1928 ja 1932 olympialaisissa. Yksi hänen kuuluisimmista valmennettavistaan oli kanadalainen aituri Earl Thomson, joka voitti olympiakultaa 110 metrin aidoissa 1920 olympialaisissa.
Lähteet
1900: John Walter Tewksbury | 1904: Harry Hillman | 1908: Charles Bacon | 1920: Frank Loomis | 1924: Morgan Taylor | 1928: David Burghley | 1932: Robert Tisdall | 1936: Glenn Hardin | 1948: Roy Cochran | 1952: Charles Moore | 1956: Glenn Davis | 1960: Glenn Davis | 1964: Warren Cawley | 1968: David Hemery | 1972: John Akii-Bua | 1976: Edwin Moses | 1980: Volker Beck | 1984: Edwin Moses | 1988: Andre Phillips | 1992: Kevin Young | 1996: Derrick Adkins | 2000: Angelo Taylor | 2004: Félix Sánchez | 2008: Angelo Taylor | 2012: Félix Sánchez | 2016: Kerron Clement | 2020: Karsten Warholm | 2024: Rai Benjamin |
1896: Tom Burke | 1900: Maxey Long | 1904: Harry Hillman | 1908: Wyndham Halswelle | 1912: Charles Reidpath | 1920: Bevil Rudd | 1924: Eric Liddell | 1928: Ray Barbuti | 1932: Bill Carr | 1936: Archie Williams | 1948: Arthur Wint | 1952: George Rhoden | 1956: Charlie Jenkins | 1960: Otis Davis | 1964: Michael Larrabee | 1968: Lee Evans | 1972: Vincent Matthews | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Viktor Markin | 1984: Alonzo Babers | 1988: Steve Lewis | 1992: Quincy Watts | 1996: Michael Johnson | 2000: Michael Johnson | 2004: Jeremy Wariner | 2008: LaShawn Merritt | 2012: Kirani James | 2016: Wayde van Niekerk | 2020: Steven Gardiner | 2024: Quincy Hall |