Martin Max
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 7. elokuuta 1968 | ||
| Syntymäpaikka | Tarnowskie Góry, Puola | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 182 cm | ||
| Junioriseurat | |||
 Rodło Górniki Bytom
| |||
| 1982–1985 |  Blau Weiß Post Recklinghausen
| ||
| 1985–1987 | 1. FC Recklinghausen
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1987–1989 | 1. FC Recklingshausen
|
– | (–) |
| 1989–1995 | Borussia Mönchengladbach
|
142 | (22) |
| 1995–1999 | Schalke 04
|
109 | (33) |
| 1999–2003 | TSV 1860 München
|
112 | (47) |
| 2003–2004 | Hansa Rostock
|
33 | (20) |
| Yhteensä | 396 | (126) | |
| Maajoukkue | |||
| 2002 |  Saksa
|
1 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 2007–2010 | TSV Grafing
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Martin Max (s. 7. elokuuta 1968[1] Tarnowskie Góry, Puola) on saksalainen uransa lopettanut jalkapalloilija. Pelipaikaltaan hän oli hyökkääjä.
Max pelasi Saksan pääsarjaa Bundesliigaa Borussia Mönchengladbachissa (1989–1995), FC Schalke 04:ssä (1995–1999), TSV 1860 Münchenissä (1999–2003) ja FC Hansa Rostockissa (2003–2004) yhteensä 396 ottelua, joissa hän teki 126 maalia.[1] Hän on sarjan kaikkien aikojen 25. paras maalintekijä.[2]
Borussia Mönchengladbach eteni Maxin aikana Saksan cupin loppuotteluun kahdesti – 1991–1992 ja 1994–1995. Näistä seura voitti jälkimmäisen. Bundesliigassa Max ylsi parhaimmillaan kolmanneksi Schalke 04:n kanssa kaudella 1995–1996. Schalke 04:ssä pelatessaan Max oli myös voittamassa UEFA Cupia kaudella 1996–1997.[1]
Maalimäärällä mitattuna Maxin paras kausi oli 2003–2004, joka oli hänen ainoansa Hansa Rostockissa ja jäi myös hänen ammattilaisuransa viimeiseksi. Max teki kauden aikana 20 maalia 33:ssa sarjaottelussa. Hän pelasi urallaan myös neljä muuta yli kymmenen maalin Bundesliiga-kautta.[1] Kaudella 1999–2000 hän voitti sarjan maalikuninkuuden yksinään 19:llä maalilla ja kaudella 2001–2002 hän jakoi voiton Márcio Amoroson kanssa 18:lla maalilla.[2]
Saksan maajoukkueessa Max pelasi yhden A-maaottelun, 17. huhtikuuta 2002 Argentiinaa vastaan.[1] Hän tuli ottelussa vaihdosta kentälle 83. minuutilla Torsten Fringsin tilalle.[3]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bundesliigan kolmas sija: 1995–1996
- Saksan cupin voitto: 1994–1995
- Saksan cup -hopea: 1991–1992
- UEFA Cupin voitto: 1996–1997
Henkilökohtaiset palkinnot:[2]
- Bundesliigan paras maalintekijä: 1999–2000, 2001–2002
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski • 2023: Füllkrug & Nkunku • 2024: Kane
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
