Harry Bergström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harry Bergström
Harry Bergström soittaa harmonikkaa sota-aikana.
Harry Bergström soittaa harmonikkaa sota-aikana.
Henkilötiedot
Koko nimi Harry Lennart Yrjö Bergström
Syntynyt4. huhtikuuta 1910
Tampere
Kuollut12. marraskuuta 1989 (79 vuotta)
Nurmijärvi
Muusikko
Soittimet piano, harmonikka

Harry Lennart Yrjö Bergström (4. huhtikuuta 1910 Tampere – 12. marraskuuta 1989 Nurmijärvi[1]) oli suomalainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Bergström on George de Godzinskyn ja Toivo Kärjen ohella huomattavimpia suomalaisia elokuvamusiikin säveltäjiä.[2]

Bergström aloitti säveltämisen ja pianonsoiton opiskelun 1920-luvulla Uuno Klamin ja Ernst Lingon johdolla,[2] ja 1930-luvulta alkaen hän sävelsi paljon elokuvamusiikkia. Hän myös auttoi alkuun Kipparikvartetin ja Metro-tytöt, joista ensimmäisessä hän toimi myös säestäjänä. Häntä pidetäänkin George de Godzinskyn ohella tärkeimpänä vaikuttajana suomalaisten lauluyhtyeiden synnyssä ja kehityksessä. Hän vieraili monesti myös kapellimestarina eri orkestereissa, enimmäkseen operetti-, varietee-, revyy- ja musikaaliesitysten yhteydessä. Maaliskuussa 1944 hän johti isoa orkesteria, joka levytti 10 Toivo Kärjen-Kerttu Mustosen kappaletta Isku-levymerkille, laulusolistina Olavi Virta, joukossa tango "Siks oon mä suruinen". [3]

Bergström muistetaan lisäksi Niilo Tarvajärven suositusta Tervetuloa aamukahville -radio-ohjelmasta, johon hän kirjoitti tunnussävelmän.

Bergström voitti Jussi-palkinnot musiikista elokuviin Rion yö (1951), Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953) ja Viimeinen savotta (1977).[4]

Harry Bergströmin poika oli säveltäjä Matti Bergström ja veli viulisti Rainer Bergström.

Bergström käytti tuotannossaan myös salanimiä Gerald Beach, Harold G Burgess, Leonard Fleuvemont, Sointu Karikas, Lenny, Jorge Monterio ja Tintti-Kalle.[5]

Bergström on haudattu Nurmijärven hautausmaalle vaimonsa viereen. Bergström oli naimisissa Sirkka Tuulikki Bergströmin o.s. Vuolle (1918–2007) kanssa.

Bergströmille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1988.[6]

Yhtyeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fred Freddy’s Dance Band, pianisti-hanuristi (1926–1927)
  • Black Birds, pianisti, johtaja (1927–1928)
  • Freddy’s Novelty Buddians, pianisti (1928–1930)
  • Hot Five, pianisti, johtaja (1930)
  • The Flappers Dance Band, pianisti (1931)
  • Rytmin Swing Trio, pianisti (1945)
  • Metro-tytöt, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä (1947–1950)
  • Kipparikvartetti, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä (1950–1983)[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jalkanen, Pekka: ”Bergström, Harry (1910–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 576–577. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 46–47. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  3. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 139. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  4. ↑ Harry Bergström Elonetissä.
  5. ↑ Harry Bergströmin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  6. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. 9.10.2020. Ritarikuntien kanslia. Viitattu 13.6.2021.
  7. ↑ Pomus.netin tietokanta

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harry_Bergström&oldid=22186404”