Substantiivi

muokkaa

tyriä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta tyrä

tyriä (61) (taivutus[luo])

  1. epäonnistua

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪yriæˣ/
  • tavutus: ty‧ri‧ä

Etymologia

muokkaa

johdos substantiivista tyrä (johdin -i-) [1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tyriä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys