postpositio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapostpositio (3)
- (kielitiede) nominaalisen päälausekkeensa jälkeen tuleva suhdesana, esim. jälkeen (vrt. prepositio):
- Talven jälkeen tulee kevät.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpost̪poˌsit̪io/
- tavutus: post‧po‧si‧ti‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | postpositio | postpositiot |
genetiivi | postposition | postpositioiden postpositioitten |
partitiivi | postpositiota | postpositioita |
akkusatiivi | postpositio; postposition |
postpositiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | postpositiossa | postpositioissa |
elatiivi | postpositiosta | postpositioista |
illatiivi | postpositioon | postpositioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | postpositiolla | postpositioilla |
ablatiivi | postpositiolta | postpositioilta |
allatiivi | postpositiolle | postpositioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | postpositiona | postpositioina |
translatiivi | postpositioksi | postpositioiksi |
abessiivi | postpositiotta | postpositioitta |
instruktiivi | – | postpositioin |
komitatiivi | – | postpositioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | postpositio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. nominaalisen päälausekkeensa jälkeen tuleva suhdesana, esim. jälkeen (vrt. prepositio):
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- postpositio Kielitoimiston sanakirjassa
- postpositio Tieteen termipankissa