orm

orm yl. (2) (yks. määr. ormen [luo], mon. epämäär. ormar[luo], mon. määr. ormarna [luo])

1. (matelija) käärme

orm yl. (yks. määr. ormen [luo], mon. epämäär. orme[luo], mon. määr. ormene [luo])

1. mato