momentti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (fysiikka) voiman momentti, mekaaninen suure, joka kuvaa voiman ja momenttivarren (vaikuttava matka) tulona syntyvää vääntövaikutusta
- Voiman momentti on matkan ja voiman tulo.
- (oikeustiede) lakikirjassa pykälän alakohta
- (tilastotiede) eräänlainen jakaumasta määritelty tunnusluku
- (tilastotiede) origomomentti, jakauman potenssin odotusarvo (n:s momentti on E(x^n))
- seikka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmoment̪ːi/
- tavutus: mo‧ment‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | momentti | momentit |
genetiivi | momentin | momenttien (momenttein) |
partitiivi | momenttia | momentteja |
akkusatiivi | momentti; momentin |
momentit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | momentissa | momenteissa |
elatiivi | momentista | momenteista |
illatiivi | momenttiin | momentteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | momentilla | momenteilla |
ablatiivi | momentilta | momenteilta |
allatiivi | momentille | momenteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | momenttina | momentteina |
translatiivi | momentiksi | momenteiksi |
abessiivi | momentitta | momenteitta |
instruktiivi | – | momentein |
komitatiivi | – | momentteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | momenti- | |
vahva vartalo | momentti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaa- alio
- hitausmomentti, taivutusmomentti, vääntömomentti
- momentinmuunnin
- pykälä
- voima
- keskusmomentti, keskimomentti, keskeinen momentti
- tekijämomentti
Yhdyssanat
muokkaajännitysmomentti, momenttiavain, vääntömomentti, yllätysmomentti
Aiheesta muualla
muokkaa- momentti Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 2969 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C