Muistelma Tuovilanlahdesta

”Tippa”^[1] mennä tihisee,

Savu musta sohisee

Torvesta sen täyttäin,

Matkan juoksun näyttäin.

Jyskyttääpi,

Pärskyttääpi,

Laiva-varsa läähättääpi,

Kyntää selkää sinistä,

Vako’ uurtaa vaahtista.

”Kattein” ohjillansa

”Tyyrää” varsoansa,

Katseleepi,

Käänteleepi,

Vaon suuntaa suunteleepi. –

– Alla katoksen

Nuoret neitoset,

Pojat pienoiset,

Juoden, jutellen,

Iloitsevat matkallansa.

Vanhat vakaiset,

Miehet totiset

Tuumailevat tulojansa.

Masinistikin

Ottaa puteliin –

Masinata voiteleepi.

Lahden suuhun joudutaan!

Ylös, pojat, katsomaan

Seudun sulo’utta,

Illan ihanuutta! –

Laskiessaan,

Paetessaan

Päivä loistaa luotehessa;

Mäille, puiden latvoille,

Kukkuloille, vuorille

Luopi loistoansa,

Kaataa kultoansa.

Välkkyvänä,

Kiiltävänä

Seisoo vesi, sileänä.

Jyrkät kalliot,

Rotkot, louhikot,

Lehdot, kuusikot,

Raita-rannikot

Peilailevat muotoansa.

Kaiken kuuluisin

”Pirunpesäkin”

Ihaileepi itseänsä.

Talot, tantereet,

Pellot, penkereet

Vivahtavat matkallamme.

Loppu matkan lähenee,

Höyry huutaa vinkasee;

Kohta seisahtuupi.

Rantaan laskeutuupi;

Hengähtääpi,

Levähtääpi,

Satamahan yöksi jääpi. –

Aurinko jo katoaa,

Piiloon menee metsän taa;

Linnun laulu vaikenee.

Koko luonto hiljenee;

Rastas yksin jääpi,

Laulaa räkyttääpi.

Toimistansa,

Vaivoistansa

Työmies rientää kotiansa.

Jopa paimenet,

Poika-nulikat,

Kotiin ajavat

Karjat iloiset

Pellon päähän savuillensa.

Tuonne lahdelle

Lähtee nuotalle

Kylän väki pyynnillensä. –

Kuulin vieläkin

Äänen kaakkurin

Kajahtavan korvihini. –

Luonnon lumo’us,

Seudun sulo’us

Kuiskuttaapi,

Muistuttaapi

Savossa mun olevani!

1. ↑ Pieni höyryvenhe.

bs. [B. F. Salonen]

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.