Yrjö Tuompo

Yrjö Rafael Tuompo (1. syyskuuta 1897 Pornainen – 27. maaliskuuta 1964 Kuopio) oli Suomen Puolustusvoimien eversti ja sodanaikainen rykmentin komentaja.

Tuompo työskenteli aluksi rautatievirkamiehenä, mutta värväytyi vuoden 1918 sisällissodan aikana valkoiseen armeijaan ja kävi Vöyrin sotakoulun. Hän osallistui sisällissotaan komppanianpäällikkönä ja sai ylennyksen vänrikiksi. Tuompo valmistui neljänneltä kuuntelu-upseerikurssilta Kadettikoulusta 1922. Jatkokoulutuksena hän kävi kapteenikurssin. Uransa alussa hän palveli komppanianpäällikkönä 1918–1921 sekä kadettikoulun jälkeen aliupseerikoulun johtajana 1922–1923 sekä kanta-aliupseerikoulun johtajana 1924–1926. Tämän jälkeen hän toimi yleisesikunnassa toimistoupseerina ja toimistoesiupseerina 1927–1938, ja sen jälkeen puolustusministeriössä. Talvisodan aikana 1939–1940 hän oli pataljoonankomentajana Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän johti Kanta-Hämeen suojeluskuntapiiriä, joka jatkosodan sytyttyä perusti JR 44:n. Tuompo toimi sen komentajana kahteen otteeseen: 18.6.1941–4.10.1941 sekä 16.1.1942–14.4.1943. Uransa päätteeksi hän toimi Kanta-Hämeen sotilaspiirin komentajana 1944–1946, minkä jälkeen hän erosi aktiivipalveluksesta. Sen jälkeen hän oli Vanajan Autotehdas Oy:n huoltopäällikkönä ja Kanta-Hämeen sotainvalidipiirin puheenjohtajana.

Ylennykset: luutnantti 1920, kapteeni 1922, majuri 1930, everstiluutnantti 1940, eversti 1942.

Hänen vanhempi veljensä Wiljo Einar Tuompo (1893–1957) oli jääkärikenraali ja pankinjohtaja sekä nuorempi veljensä Eino Tuompo (1902–1979) oli eversti ilmatorjunnan aselajissa.