Yngwie Malmsteen

Musikaaliseen perheeseen syntyneenä Malmsteen sai vaikutteita klassisesta musiikista jo lapsena ja aloitti kitaransoiton viisivuotiaana, kun hänen äitinsä tuli kotiin kitara mukanaan. Kun hän yhdeksänvuotiaana näki televisiosta Jimi Hendrixin hajottamassa kitaroitaan, hän ajatteli, että se oli hienoa ja alkoi soittaa kitaraa tosissaan. Kymmenvuotiaana Yngve otti myös käyttöönsä hänen äitinsä tyttönimen Malmsteen ja muutti etunimensä englantilaisempaan muotoon Yngwieksi.

Teini-ikäisenä Malmsteen tutustui viulutaituri Niccolò Paganinin musiikkiin, jota hän pitää yhtenä tärkeimmistä klassisista vaikutteistaan. Muokatessaan Paganinin kappaleita kitaralle Malmsteen kehitti tunnetun soittotaitonsa. Malmsteen pitää tärkeinä innoittajinaan myös klassisen musiikin säveltäjiä, kuten Johann Sebastian Bachia ja Antonio Vivaldia, sekä rock-muusikoita, kuten Al Di Meolaa, Genesiksen Steve Hackettia ja Deep Purplen Ritchie Blackmorea.

Malmsteenin debyyttisooloalbumi Rising Force (1984) poiki Yhdysvaltain Billboard-listan sijoituksen nro 60 sekä Grammy-ehdokkuuden. Ura oli kuitenkin vähällä katketa vuonna 1987 vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa kitaristin oikean käden hermot vaurioituivat. Määrätietoinen kuntoutus palautti soittokyvyn, ja vuonna 1988 sooloura jatkui albumilla Odyssey. Sitten 1980-luvun Malmsteenin suosio Yhdysvalloissa on hiipunut, mutta muualla maailmassa hänen levynsä ja kiertueensa ovat aina löytäneet yleisönsä. Etenkin Japanissa ja Etelä-Amerikassa hänen suosionsa jatkoi nousuaan 1990-luvulla.

Vuonna 1989 Yngwie Malmsteen konsertoi Neuvostoliitossa peräti 20 kertaa peräkkäin: kymmenen kertaa Moskovassa ja toiset kymmenen Leningradissa, jossa äänitettiin albumi Trial By Fire. Kaikkiaan konserteissa kävi yhteensä yli 240 000 kuulijaa.

Klassisen musiikin vaikutteiden kautta Malmsteen on antanut rockille oman panoksensa. Hän on neoklassisen metallin edelläkävijöitä ja esiintuojia muun muassa Randy Rhoadsin ja Eddie Van Halenin ohella. Musiikinharrastajien ja eritoten ”metallistien” keskuudessa ”Ynkkä” on jonkinlainen käsite – häneen yhdistetään usein taiturimainen nopea kitaransoitto eli tilutus.

Kitaravalmistaja Fenderin ensimmäiset nimikkomallit tehtiin Yngwie Malmsteenille ja Eric Claptonille.^lähde? Malmsteenin malli on Stratocaster, jossa otelauta on koverrettu nauhojen välistä (ns. scalloping), ja hän käyttää kitaroissaan hyvin ohuita kieliä.

Malmsteen on naimisissa April Malmsteenin kanssa ja heillä on poika Antonio, joka on nimetty klassisen musiikin säveltäjän Antonio Vivaldin mukaan. He asuvat Miamissa Floridassa.^lähde?

• Steeler (1982)

• No Parole from Rock N' Roll (1984)
• Live Sentence (1984)

• Rising Force (1984)
• Marching Out (1985)
• Trilogy (1986)
• Odyssey (1988)
• Eclipse (1990)
• The Yngwie Malmsteen Collection (1991)
• Fire and Ice (1992)
• The Seventh Sign (1994)
• Magnum Opus (1995)
• Inspiration (1996)
• Facing the Animal (1997)
• Concerto Suite for Electric Guitar and Orchestra in E Flat Minor, Opus 1 (1998)
• Alchemy (1999)
• War to End All Wars (2000)
• Attack!! (2002)
• The Genesis (2002)
• Unleash the Fury (2005)
• Perpetual Flame (2008)
• Angels Of Love (2009)
• High Impact (2009)
• Relentless (2010)
• Spellbound (2012)
• World on Fire (2016)
• Blue Lightning (2019)
• Parabellum (2021)

• Trial By Fire: Live in Leningrad (1989)
• LIVE! (1998)
• Concerto Suite LIVE (2002)
• G3 Live (2004)
• Raw Live (DVD) (2010)

• I Can't Wait (1994)

• Heaven Tonight (1988)
• Power & Glory (1994) (vain Japanissa)

• http://southfloridalawyers.blogspot.fi/2011/04/yngwie-happens.html

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yngwie Malmsteen Wikimedia Commonsissa

• Yngwie Malmsteenin kotisivut
• Yngwie Malmsteen Last.fm:ssä (englanniksi)