Ympäristöpuolue Vihreät

Ympäristöpuolue Vihreät perustettiin 1981. Puolue osallistui vuosien 1982 ja 1985 valtiopäivävaaleihin, mutta vasta 1988 se ylitti äänikynnyksen. Tuolloin se oli ensimmäinen uusi puolue Ruotsin valtiopäivillä 70 vuoteen. Tosin seuraavissa vaaleissa 1991 Ympäristöpuolue kärsi suuren tappion ja menetti kaikki kansanedustajansa. Se palasi jälleen valtiopäiville 1994.

Vuonna 1995 Ruotsin ensimmäisissä europarlamenttivaaleissa Ympäristöpuolue sai ennätyssuuren 17,2 %:n kannatuksen. Vuoden 1998 valtiopäivävaaleissa puolue koki pienen tappion, mutta lisäsi poliittista vaikutusvaltaa, koska sosiaalidemokraatit saivat huonoimman vaalituloksen vuosikymmeniin, minkä vuoksi heidän oli pakko tehdä yhteistyötä Ympäristöpuolueen ja Vasemmistopuolueen kanssa valtiopäivillä saadakseen toimintakykyisen vähemmistöhallituksen.

Vihreiden asuntoministeri Mehmet Kaplan erosi huhtikuussa 2016, syynä yhteydet Millî Görüş -järjestön islamisteihin ja turkkilaisiin äärinationalisteihin. Kaplan oli ollut lounaalla entisen harmaat sudet -järjestön johtajan kanssa, joka oli kehottanut "tappamaan armenialaiset koirat." Kaplan kielsi tehneensä mitään väärää ja sanoi toimensa hoitamisen muuttuneen mahdottomaksi kohun vuoksi.^[8]

Kaplan muistetaan myös siitä, että hän vertasi islamofobiaa kättelevässä tilaisuudessa Syyriaan taistelemaan lähteviä ruotsalaisia jihadisteja 1939–1940 Suomen talvisotaan lähteneisiin ruotsalaisiin vapaaehtoisiin.^[9]

Kaplanin eron jälkeen puoluejohtoon ehdolla ollut Yasri Khan puolestaan joutui kohun keskipisteeksi ja jätti politiikan, kun hän kieltäytyi kättelemästä naisreportteria uskonnollisista syistä.^[10]

Ympäristöpuolue perustaa ideologiansa ”solidaarisuuteen eläimiä, luontoa ja ekologista järjestelmää, tulevia sukupolvia, maailman kaikkia ihmisiä kohtaan” (puolueohjelma 1 §).

Puolue on perustamisestaan alkaen sanonut, että se ei ole osa vanhaa puolueideologiaa oikeisto–vasemmisto-akselilla, vaan edustaa vihreää ideologiaa. Ympäristöpuolue sai arvosanan 5, kun äänestäjät luokittelivat sen vuonna 1982 asteikolla 1–10, jonka ääripäät olivat äärivasemmisto (1) ja äärioikeisto (10)^lähde?. Tosin vuonna 1994 puolue sai samassa luokittelussa arvosanan 3,9. Viime vuosien yhteistyö valtiopäivillä sosiaalidemokraattien ja Vasemmistopuolueen kanssa on saanut aikaan sen, että joidenkin mielestä Ympäristöpuolue Vihreät on vasemmistopuolue. Tosin noin 15 kunnassa eri puolilla maata puolue on tehnyt yhteistyötä porvaripuolueiden kanssa.

Ympäristöpuolueen nuorisojärjestö on Grön Ungdom ('vihreä nuoriso'). Nuorisojärjestö on osa puoluetta, ja nuorisojärjestön jäsen on siten automaattisesti myös puolueen jäsen. Tämä on ainutlaatuista Ruotsin valtiopäiväpuolueiden keskuudessa.

Ympäristöpuolue Vihreät on valinnut puoluejohtajan sijasta itselleen kaksi ”puhetorvea” (ruots. språkrör), yhden miespuolisen ja yhden naispuolisen. Tätä ratkaisua puolue perustelee pyrkimyksellä tasa-arvoon kaikilla tasoilla ja pitkien työsuhdeiden puolestapuhumisella.^lähde? Puolueen mukaan kaksi ”puhetorvea” voi myös paremmin jakaa työtä keskenään. Puolue määrittelee puhetorven tehtäväksi puolueen politiikan edistämisen, ei niinkään puolueen johtamisen.

• 1984–1985 Per Gahrton ja Ragnhild Pohanka
• 1985–1986 Birger Schlaug ja Ragnhild Pohanka
• 1986–1988 Birger Schlaug ja Eva Goës
• 1988–1990 Anders Nordin ja Fiona Björling
• 1990–1992 Jan Axelsson ja Margarete Gisselberg
• 1992–1999 Birger Schlaug ja Marianne Samuelsson
• 1999–2000 Birger Schlaug ja Lotta Nilsson Hedström
• 2000–2002 Matz Hammarström ja Lotta Nilsson Hedström
• 2002–2011 Peter Eriksson ja Maria Wetterstrand
• 2011–2016 Åsa Romson ja Gustav Fridolin
• 2016–2019 Isabella Lövin ja Gustav Fridolin
• 2019–2021 Isabella Lövin ja Per Bolund
• 2021–2023 Märta Stenevi ja Per Bolund
• 2023–2024 Märta Stenevi ja Daniel Helldén
• 2024– Amanda Lind ja Daniel Helldén

Ympäristöpuolueen säännöissä on määräys, että kukaan kansanedustaja ei saa olla valtiopäivillä kuin korkeintaan kolme istuntokautta peräkkäin. Sen jälkeen kyseinen henkilö ei saa tulla valituksi samaan tehtävään kolmeen vuoteen.

Ruotsissa on valtiopäivävaaleissa käytössä neljän prosentin äänikynnys, eli puolueen on saatava vähintään 4,0 % äänistä saadakseen kansanedustajia.

Ympäristöpuolueen säännöissä on määrätty, että sama henkilö saa edustaa puoluetta korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta. Tämän jälkeen kyseinen henkilö ei saa tulla valituksi uudestaan kolmeen vuoteen.

• Ympäristöpuolue Vihreät (ruotsiksi)