Yhteiskuntatiede
Yhteiskuntatieteet on yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä tutkivia tieteenaloja yhdistävä nimitys.[1]
Yhteiskuntatieteitä
muokkaaYhteiskuntatieteisiin kuuluvat:
- antropologia (jaetaan usein sosiaaliantropologiaan ja kulttuuriantropologiaan)[2]
- hallintotieteet[3]
- kriminologia[4]
- kehitystutkimus
- logopedia[5]
- matkailututkimus[6]
- politiikan tutkimus (tunnetaan myös nimillä politologia, valtiotiede ja valtio-oppi)[2]
- sosiaalitieteet
- musiikintutkimus[7]
- nuorisotyö ja nuorisotutkimus[8]
- sosiaaliantropologia[9]
- sosiaalipedagogiikka[9]
- sosiaalipolitiikka (yhteiskuntapolitiikan alakäsite)[10]
- sosiaalipsykologia[9]
- sosiaalityö[9]
- sosiologia[9]
- sukupuolentutkimus[9]
- viestintä (lasketaan yleensä viestintätieteisiin, Helsingin yliopistossa kuitenkin sosiaalitieteiden alainen)[2]
- taloustiede[3]
- yhteiskuntahistoria (jaetaan usein poliittiseen sekä talous- ja sosiaalihistoriaan)[2]
- yhteiskuntapolitiikka[9]
- yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus
- väestötiede[4]
Muista tieteistä ainakin maantiede ja uskontotiede saattavat tutkia yhteiskunnallisia asioita, mutta niitä ei lasketa yhteiskuntatieteiksi. Oikeustiede puolestaan suhtautuu tutkimuskohteeseensa normatiivisena ilmiönä, ei yhteiskunnallisena, ja tutkii sitä yhteiskuntatieteistä selkeästi poikkeavalla tavalla ja eri näkökulmasta[11][12].
On olemassa näkemyksiä, joiden mukaan postmodernin tieteen syntyessä 1960–1970-luvun Ranskassa tieteen kriteerit alkoivat löystyä laajasti ihmistieteissä, erityisesti yhteiskunta- ja politiikkatieteissä. Näiden näkemysten mukaan tieteen suurin ongelma tällä hetkellä on, että monissa tutkimuksissa ajetaan jotakin agendaa tai ideologiaa. Eli tieteentekijä näkee tutkimustuloksissa juuri sitä, mitä haluaakin nähdä.[13]
Yhteiskuntatieteiden vaikutus
muokkaaTieteenfilosofi Jaakko Kuorikosken mukaan taloustieteilijät pääsevät ratkaisemaan muidenkin yhteiskuntatieteiden ongelmia, koska he eivät vain kuvaile vaan pyrkivät myös testaamaan hypoteeseja, selvittämään syitä ja löytämään erot aiheuttavia tekijöitä. Koska sosiaalitutkimuksessa on vaikea järjestää ihmiskokeita, taloustieteilijät usein etsivät luonnollisen kokeen, joka jakaa ihmiset vertailukelpoisiin ryhmiin.[14]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. (3. tarkistettu ja päivitetty painos) Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X
- ↑ a b c d Yhteiskuntatieteiden perusopinnot | Avoin yliopisto | Helsingin yliopisto courses.helsinki.fi. Arkistoitu 30.11.2016. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ a b Opintopolku Opintopolku. Arkistoitu 30.4.2016. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ a b Sosiologia - Valtiotieteellinen tiedekunta - Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 18.7.2018.
- ↑ Logopedian valintakokeet www.utu.fi. Arkistoitu 30.11.2016. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ Matkailututkimus - Lapin yliopisto - University of Lapland - Lapplands universitet www.ulapland.fi. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma - Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö 2012–2015 www10.uta.fi. Arkistoitu 2.7.2014. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Opiskelijaksi www.uta.fi. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ a b c d e f g Laitoksen esittely | UEF www.uef.fi. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Opiskelijaksi www.uta.fi. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas, s. 18–33. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-32960-3
- ↑ Cotterrell, Roger: Law, culture and society: Legal ideas in the mirror of social theory, s. 50–51. (Law, justice, and power) Aldershot: Ashgate, 2006. ISBN 0754625052 (englanniksi)
- ↑ ”Roskaa esitetään tieteenä” – yliopistonlehtorin mielestä Törhösen väitöskirja on vain jäävuoren huippu Yle Uutiset. 6.1.2024. Viitattu 15.1.2024.
- ↑ Miksi tutkittu tieto ei aina näy poliittisissa päätöksissä? Tutkijoiden tulisi katsoa myös peiliin, sanoo tieteenfilosofi Jaakko Kuorikoski Helsingin Sanomat. 15.12.2017.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Lisää luettavaa aiheesta Yhteiskuntatieteen bibliografia on Wikiaineistossa
